lauantai 26. toukokuuta 2018

paino yli - yli paino

Hukka huolehti koirien kiloista. Huolehtii moni minunkin koirasta, koiristani huolta vuosien mittaan moni kantanut: "miten se noin laiha" "millä sinä saat sen pysymään tuollaisena" "eikö se syö" "mitä sinä sille annat" Jaa-a! Koirillani on ollut synnynnäinen taito säädellä syömisiään. Ruokaa on yleensä tarjolla mielin määrin, herkkuja harvakseen. Ovat syömättä välillä, syövät toisinaan enemmänkin. En sotkeudu syömisiinsä enemmälti. Iltapalaksi jugurttia, öljyä, pellavansiemenrouhetta, maitohappojauhejotain, nokare vähärasvaista jauhista silloin tällöin ja piilotettu dentastix joka ilta aivotoiminnan vilkastuttamiseksi. Helppohan se on koira pitää kunnossa, joten outoa, ettei itsellä onnistu. Epäilen, että tuo automaatio puuttuu päästäni.


Mummotettaville tuli tällainen viikon alussa. Eilen Koirapoika kävi katsomassa. Koirapoika seisoi patsaana paikallaan, kun pentu riehui ympärillä. Outoa minusta, että kasvattaja oli joutunut leikkaamaan palan turkkia jokaiselta pennulta merkiksi, kun ei muuten tunnistanut. Että voi olla niin samannäköisiä koiria! Koirapoika joutuu nyt tätä tapaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti, jottei vanhemmiten tule ongelmia poikajoukossa. Laumasta pitää kasvattaa yhtenäinen. Kysyin, joko mummotettavien koirainto on helpottanut. Kuulemma on. Kun toive ja todellisuus kohtaavat. todellisuus pääsee voitolle ja muu elämä kiinnostaa entiseen tapaan.

Nyt pitäisi ottaa roskasäkki esiin ja haravoida kaikkea joutavaa poistoon ja jotain talteenkin. Saattaa tulla koiravieras yöksi, koiravieras, joka varmaan tykkäisi hoitaa paljon kaikkea roskiskuntoon. Siitä on kulunut useampikin hetki, kun leväytin muutaman kaapin sisuksen esille ajatuksella, että käyn omaisuuttani läpi tiukalla kammalla. Miten se onkin sitten jäänyt siihen? Sujuvasti hyppelen kasojen yli, joskus vähän jotain siirrän johonkin osaamatta päättää, onko tämä tarpeellinen vai ei. Ja tietenkin kuvittelen myös järjestäväni kaikkea aiheittain, laaduttain, käyttötarkoituksittain, joten kaaos vain lisääntyy. Jos nyt edes nuo langat laatikottaisin uudestaan entiseen sekasotkujärjestykseen. Ensin kuitenkin vähän chillailen. (olen minä sitten niiin moderni, sormi ajan valtimolla, nuorekas, hyvinsäilynyt - ja niin realistinen arvioinneissani)

6 kommenttia:

  1. Tulokkaalle onnentoivotuksia, silirapseja ja hauhau!
    Päättämättömyys, maailmanlaajuinen ilmiö.....

    VastaaPoista
  2. Järjestys, se tappaa kaiken luovuuden. En sano asiasta muuta, syyn voit arvata. Onnea uudesta haukkusesta! Ihana lämpö hellii meitä nyt, mutta huomasin metsäpolulla olevan vähän vilpoisempaa, joten kävin kävelyllä. Kyllä on kaunista, vihreää ja lintuset laulaa.

    VastaaPoista
  3. Ihana pieni koiruus 😍.

    Kaikki muu paitsi chillailu on turhaa 😜.

    VastaaPoista
  4. Suloinen pentukoira!
    Kun katson jotain ohjelmia ihmisten kodeista, joissa on kaaosta ja sotkua, huomaan aina, että meillähän on itseasiassa tosi siistiä. Ei siis tarvitse raivata ja siivota.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia onnitteluista! Nyt on siis mummo ja setä täällä ;)
    Minun taitoni saada kaaosta aikaan on kyllä vertaansa vailla.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.