Sadepäivän ratoksi

 Päätin käydä ilmoittamassa, että hengissä ollaan. 

Kesä on tullut. Tervapääskytkin ovat jo saapuneet. Tosin tänään niitä ei näy, sen verran rankasti sataa. Mutta toissapäivänä pääsin kertomaan Fizbanille, että nyt voidaan aloittaa parvekeaamut, koska on seuraa. Tosin parveke pitää ensin putsata. Siitepölyä on keltaisenaan joka paikka. Pitää muutenkin aloittaa vaihteeksi siivoustalkoot. Pölyä, sekä siite- että huone- on sen verran, että Fizbakin alkaa vaikuttaa allergiselta. Oliskohan tänään hyvä pölytyspäivä?

 

 Ulkona kukkii ja kukoistaa. Tämä sade tekee kyllä hyvää.

 

 Tuolla vihreyden keskellä, haapojen värimaailman erilaisuus näkyy hyvin.

 

 Monenlaista värimaailmaa oli myös Reidar Särestöniemen näyttelyssä, jossa kävin peräti kahdesti. joku muukin oli siitä kiinnostunut, kun molemmilla kerroilla ovella oli jono.

 

 Särestöniemihän oli luontoihminen ja otti kantaa maalauksillaan. Tässä on susien viimeinen laulu, kun ne surevat elinympäristönsä katoamista, kun ihmistoimet tuhoavat villiä luontoa.

 

Tässä lapinkylä jää veden alle, kun lisääntyvä energiankäyttö vaatii tekojärviä.

 

 Värejä ja muotoja maalari haki suoraan luonnosta, kivien pinnoista, jäkälästä ja sammalesta.

 

 Täällä oli monia tauluja, jotka olisin mieluusti ottanut seinälleni, tauluja, joita voisi katsella uudelleen ja uudelleen. Onneksi voi katsella noita maisemia ikkunoista.

 

Eilen sitten kävin Ateneumissa katsomassa Rajojen rikkojat, joka kerää yhteen Saksassa 1800-luvulla opiskelleiden naisten maalauksia ja veistoksiakin. Tässä mielenkiintoisinta oli historia. Naiset joutuivat monien sääntöjen takia tyytymään siihen, mitä armosta ennetaan. Ei tullut siis paljon kuvatuksi. Tämä vedenneito oli vähän erilainen, kun vedenneidot yleensä. Sen maalasi Elisadeth Jerichau-Baumann 1873.

 

 Toinen minua kiinnostanut taulu on kolmenkymmenen puolalaisen taiteilijan Lucjan Wrotnowskille omistama paletti. Mukana on myös Magdalena Andrzejkowiczin omakuva. Teos on tehty 1886-1887.

 

 Muutamat sukat ovat jääneet tänne laittamatta, joten tässäpä nämä.

 

Siirryn nyt harkitsemaan, josko tekisin jotain. Ehkä en nyt mainosta mitä suunnittelen. Lienee parempi kertoa sitten, jos jotain valmistuu. Sen lisäksi, että intoni tähän bloggailuun on kateissa ja katit hukassa, on moni muukin asia vaiheessa. Mutta palaan taas varmaan joskus ja yritän käydä lukemassa teidänkin kuulumisia.