Sehän on ihan tuttu juttu, että iän myötä elinpiiri kutistuu verrattuna niihin kaikkein aktiivisimpiin aikoihin. Mutta nyt olen ihan uuden ilmiön edessä. Minäkin olen pienentynyt. Tai ehkä en pienentynyt. Muuttanut muotoa. Kävin spirometriassa. Sitä varten tarvitaan tarkka pituus. Mitta näytti, että olen neljä senttiä lyhyempi kuin olen kuvitellut, kuin olin viimeksi mitattaessa. Olen järkyttynyt. Sanoin mittaajalle, etten varmaan ikinä toivu tästä. Hän oli pahoillaan ja sanoi, että jos yrittäisin vain unohtaa ja olisin edelleen sen mittainen kuin olen tähänkin asti uskonut olevani. Mutta miten tuollaisen voisi unohtaa. Sehän muuttaa koko minäkuvani, koko elämäni. Toisaalta se kyllä selittää joitakin outoja juttuja. Olen ihmetellyt, miksi minulle on tullut pallomaha, keskivartalo paisunut valtavasti. No, tietenkin! Jossakinhan se menetetty pituus on. Olen painunut kasaan ja leventynyt. En siis ole menettänyt mitään, koska se, mikä pituudesta on kadonnut, on leveyteen lisääntynyt. Eikä ihme, ettei keskikeho pääse kutistumaan vaikka mitä tekisin. Se on aineenhäviämättömyydenlaki, mikä kehoani säätelee.
Aamukahvinäkymäni on nyt kovin talvinen. Meillekin on tullut talvi ja vieläpä ihan miellyttävä talvi, lunta, pientä pakkasta, eikä liukkautta toistaiseksi.
---
Eilen päivälenkillä kierrettiin tuttua reittiä, kun mäen päällä oli hiihtäjä, joka huikkasi "Voiko laskea?" Vastasin, että tottakai. Siirryttiin syrjään. Hiihtäjä kiitteli ohikiitäessään. Ehdin ajatella, että onpa kiva, kun on noin miellyttäviä hiihtäjiä tänä vuonna. Tyhmä ajatus. Seuraava huusi "Tämä on latu!" Vastasin "Niinhän ne kaikki on." "Metsässä on polkuja." Jätin keskustelun sikseen. Mielestäni hyvin mahduimme siihen molemmat. Tie oli aurattu, mutta mitään latuja ei vielä ole ajettu, kun lunta tuolla metsissä on liian vähän. Tiedän, että kohta reitillä on ladut. Se on ihan hyvä. Täytyyhän hiihtäjien saada hiihtää. Mutta kun ne ladut tulee, juuri tuolle tielle jätetään tilaa myös jalankulkijoille. Silloin, kun minä vielä hiihdin, tapana oli tehdä itse ladut umpihankeen. Kävelijöille aurattiin tiet. Nyt kone tekee ladut ja kävelijät tamppaa tiet umpihankeen. Mikään ei ole muuttunut. Olen umpihankikulkija aina.
Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.
Talvi om kaunis.
Minä lyhenin sentin jo viisikymppisenä. Luminen maisema on kyllä kivempi kuin yhtä mustaa tai harmaata kaikki. En muista mitenkään milloin viimeksi hiihdin 🤔.
VastaaPoistaMiehen kertoman mukaan teillä on nyt enemmän lunta kuin meillä. Meillä ei ole tietoakaan laduista muualla kuin ns ensilumen laduilla. T Saukkis ps
VastaaPoistaKaipa tuo lyheneminen on luonnon laki. Huomasin jo ajat sitten että äitini, joka alunperin oli 3 cm pitempi kuin minun aikuisiällä saavuttamani pituusmitta, oli yllättäen selvästi minua lyhyempi. Huh, ehkäpä uskaltaudun jonain päivänä mittaamaan itseni. 🤔 Ensin taidan iloita siitä että olen saanut painoa putoamaan lähes 4 kg viime kesästä.
VastaaPoistaMinäkin olen nykyään kolme senttiä lyhyempi kuin kukkeimpaan aikaani.
VastaaPoistaLeveyteen ne sentit ovat siirtyneet, olen samaa mieltä.
Laturaivo on outo ilmiö.
Niin varmaan täälläkin on lyhennytty, mut on se aikakin lyhentynyt, vaikka aikaa pitäisi olla enemmän, kun ei ole mitään tärkeää tekemistä. :D
VastaaPoistaSiitä olen kyllä iloi... eikun hyvilläni kun paino on pudonnut 6 kg ja vaatteet ei kiristä, 15 v vanhat farkut mahtuu. Onneksi en ostanut uusia. Mutta mistäs sen tietää onko hyvä asia kun paino putoaa, vaikka ei laihdutakaan...
Täällä ei ole kävelyreiteillä näkynyt hiihtelijöitä, eikä jäälläkään.
Jossain kai on latuja...
Mietippä, kun jotkut kasvaa maata myöten, eli jos sinullakin tuo pituus olisi siirtynyt jalkoihin, joutuisit ostamaan uusia kenkiä.
VastaaPoistaOn sulla mukaansa tempaava, siis ihan loistava ja tunteita herättävä kirjoittamisen taito. Surun tunteet valtasi mielen ensinnä - ajattelin, että joku todella läheinen on.... vaan kun huojennukseksi selvisi tämä mitta-asia, niin olen hymyillyt lukemastani saakka.
VastaaPoistaKoetahan nyt toipua... ei silti, tuli mieleen, että ehken minäkään enää... lähikaupan uloskäynnillä on sellainen 10-sentin värivälein oleva mitta - taidan pysyähtyä siihen ensi viikolla. Hesaterkuin Repolainen
Aineen häviämättömyyslaki on julma meille ihmisille. Olisipa jännä mittauttaa tämä tomumaja jollain virallisella mittarilla. Vai onkohan se liian pelottavaa?
VastaaPoistaTalvi on kaunis.
VastaaPoistaAine ei häviä, muuttaa vain muotoaan, opetettiin koulussa. Jotkut aineet saisivat kyllä luvan hävitäkin, en panisi pahakseni. Olet aloittanut tämän vuoden ahkerissa merkeissä. Melkein rupesi huimaamaan, kun luin sinun pakastimen sulattamisesta, siivoamisesta, sukkien valmistumisesta jne. Minua rassaa laiskamato. Joulukalenteri palkinto on tullut perille, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi laittaa siitä tietoa blogiini. Kiitos sinulle ja hyvää vuoden jatkoa!
VastaaPoistaMinä, luulin että olen 164 cm, mutta olenkin 161 cm kokoinen käppänä
VastaaPoista