Torstai- päivä, jolloin boro ja sashiko saapuivat

 

Postilaatikko kolahti. Fizban urahti.

"Hiljaa, hiljaa!"

Kynnyksellä lojui valkea kirje.

Kirjeen sisällä oli ruskea pussi. 

 

 Pussi oli suljettu kauniilla tarralla. Tarra rikkoutui, kun avasin kirjeen.

 

 Sisällä oli tilkkuja, lankaa, neuloja ja ohjeet, mitem buro toimii. Kuten tietenkin tiedätte buro on vanha japanilainen tapa paikata vaatteita. Sashiko on tapa ommella tilkkuja käsin. Kysymys kuuluu, miksi tällaisen tilasin. Ei ole paikattavia vaatteita. En ole askartelija. Kaikenlainen näpräys on minulle outoa, Rupeanko nyt repimään reikiä vaatteisiin, jotta saisin paikattavaa?

 

 Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä.

 

 

 

Keskiviikko - päivä, jolloin varvas murtui

Kyllä pitäisi mummon tuijottaa koko ajan, mihin jalkansa laskee. Heti, kun katsoo muualle, on maassa pitkällään varpaat alle taipuneina. Alan pikkuhiljaa epäillä, ettei vanheneminen olekaan hyvä asia. Mutta sillä mennään, mitä kohtalo tarjoaa. Pesin kuitenkin pyykkiä ja tiskasin, mutta nyt taidan mennä nostamaan jalan ylös. Fizban pitää vielä ulkoiluttaa, mutta muuten tämä päivä on tässä.

 

 

Tiistai - päivä, jolloin söin hyvässä seurassa

 

Minä kuulun sellaiseen ryhmään, joka kirjoittelee, on vuosikausia kirjoitellut, ja tapaa säännöllisesti lukemaan juttujaan toisilleen, nykyisin lounaan merkeissä. Tänään oli se päivä ja jotenkin päivään ei paljon muuta mahtunutkaan

 

 Jotenkin olin ihan liian aikaisin liikkeellä. Ehdin siis katsella metroaseman seiniä, joista elämä punkee vihreänä. Ehdin myös mennä kirjakauppaan ostamaan uuden vihkon, pinon kortteja ja parit kynät, joilla kirjoittaa niitä kortteja ja ehkä jotain tarinaakin siihen vihkoon. Tapaaminen ei kestänyt pitkään, mutta toimi hyvänä tekosyynä siirtää arkijutut huomiseen. Istuin telkkarin edessä suunnitellen kaikkea, mitä rupean tekemään jonain päivänä, kun on aikaa, tarmoa ja intoa.

 

 Fizban otti osaa suunnitelmiini esittelemällä komean sammalmetsän. Siitä sainkin paljon uusia ideoita.

 

 Fizbankin sai ideoita jostain.

 

 

Pääsiäismaanantai - päivä, jolloin tapasin majavan

 

Minun ei pitäisi tarttua haasteisiin, koska en minä jaksa kuitenkaan. Tänään kävin katsomassa Majava-leffan, koska helmetin leffahaasteessa on myös kohta, jossa elokuvassa on majava. Leffa oli suht ok. Leffahaaste voisikin toteutua. Sen sijaan lukuhaaste tuskin ja retkihaaste on vaipunut unhon yöhön heti synnyttyään.

--- 

Pääsiäismaanantai on outo vapaapäivä. Miksi se on olemassa? Pitkäperjantain Jeesus kuoli. Sitten kolmantena päivänä eli sunnuntaina heräsi kuolleista. (kolme päivää on mielenkiintoisesti laskettu)  Mutta tapahtuiko maanantaina jotain? 

 ---

Minulla oli ystävä, joka oli kasvanut Australiassa. Hän kiihtyi aina suomalaisten arkipyhistä, jotka vain sotkivat työviikot. Hänen mielestään arkipyhät pitäisi lopettaa.

 

"Sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän
Unohdan normit, unohdan kurinalaisen elämän
Sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan"

 

 Sateinen päivä. 

Leffan lisäksi tein kirjanpidon valmiiksi, lenkkeilytin Fizbania, kirjoitin huomiseksi pienen kirjeen, söin ja nukuin taas päikkärit.

 

 

Pääsiäissunnuntai - päivä, jolloin tekosyyt juhlivat

Tarkoitushan oli tänään jatkaa siitä, mihin eilen jäin, mutta milloinkas sellainen huvittaa. Jostain tuli mieleen, että olisko sittenkin kiva päivittää sitä talouskirjanpitoa, jonka aloitin vuoden 2017 alussa eläkkeelle jäädessäni ja jota olen sitkeästi ylläpitänyt kunnes viime vuoden marraskuussa en enää jaksanut. Koko päivän kulutettuani olen nyt saanut vuoden 2025 kunnialla päätökseen. Enää olisi tämän vuoden alku, josta siitäkin olen perustaa jo kuopinut. Voipi kuitenkin olle, että vaikka tässä on vielä jotain aikaa puuhastelisin, niin huomennakin lasken euroja, joten pitäiskö ottaa mallia Fizbanista ja oikaista sänkyyn.

  

Fizbania ei kiinnosta, mihin rahat menee. Pääasia, että ylläpito toimii. En ole ihan varma, kiinnostaako minuakaan vai onko kyseessä vain outo tapa kuluttaa aikaa,

 

 

Lankalauantai - päivä, jolloin langat olivat sivuosassa

 

Kovin tehottomia nämä minun päiväni. Verhot hyppäsivät paikalleen tyttäreni ja vävypojan laittamina.  Tein minä sentään ruokaa, paimenenpiirasta, palkkioksi heille. Ja keräsin kasaan entiset verhot. Nyt on pestäviä kankaita paljon. Ja pesun jälkeen pitäisi varmaan keksiä jotain mihin ne kankaat laitan.

Siinäpä ne päivän jutut. No, joo. Tiskasin, jotain imuroin, jotain pölykoiria tapoin. Ehkä huomenna jotain järkevääkin.

Pitkäperjantai - joka ei ollutkaan tarpeeksi pitkä

 

 

Aamu oli eilistä parempi, mutta kyllä uupumus oli silti mukana. Ilma oli leppeän tyyni, taivas rauhoittavan harmaa. Koska eilen ei tullut mistään valmista, oli tälle päivälle projekti jos toinenkin. Verhojen lyhennys taitaa onnistua vaikka ompelukoneella on vaikeuksia saada neula tungetuksi pimennyskankaan läpi. Illan puhteeksi voisin hätistellä pölykoiria, jos siltä tuntuu. Ensin on kuitenkin verhot saatava lopulliseen kuosiin - tai ainakin lähes.

---

Ompelutöiden ohella kuuntelin Pöllön lukupiirin kirjan pois kuleksimasta. Koska jouduin nostamaan kuuntelutuntejani eli maksamaan lisää, aloitin samantien uuden kirjan summamutikassa. No, sen verran harkiten, että uusi japanilainen kirjailija, Ito Ogava ja hänen kirjansa Paperikauppa Tsubaki.

 

 Peippo siellä laulaa.

 

 

Kiirastorstai - päivä, jolloin piti ahkeroida

   

Aamu oli hiukan hankala, pätkittäisen yön jälkeen heikotti, huimasi, vapisutti, joten vasta puolilta päivin harhailin kaupassa miettimässä, mitä pitäisi ostaa. Yllättäin taisin muistaa kaiken - ainakin muistin katsoa välillä ostoslistaa. Kotiuduttuani oli Fizbanin vuoro päästä liikkeelle. Koska tänään ei voimat riittäneet monen kilometrin tallustamiseen, Fizban pääsi koirapuistoon, jossa sattui olemaan kiva juoksukaveri. Fizban sai paljon liikuntaa. Jouduttiin kuitenkin lähtemään, kun paikalle saapui neljäkuukautinen vaalea karvapallo, joka sai Fizbanin sellaiseen hormonimyrskyyn, että järkipuhe ei tepsinyt.

 

 Loppupäiväkin meni häneks. Vähän siirtelin jotain tavaroita, vähän lueskelin, vähän neuloin, vähän treenasin jalkoja ja lonkkia - paljon taas nukuin. Istahdan nojatuoliin tarkoituksena katsoa uutiset ja nukahdan. Näin käy usein. Sehän ei tee hyvää taas ensiyön unille. Mutta huomenna uusin voimin.

 

 

Aprilliii!

 

Syö sillii, juo kuravettä päälle.

Olipa kiva syödä kunnon suolasilliä, kun olen viime aikoina yrittänyt välttää kovin suolaista ruokaa. Ja kuravesi se vasta maistuikin! En edes muista, milloin viimeksi olen olutta juonut. Ja yllättäin yksi tölkki riitti hyvin. Enempää ei tehnyt mieli, vaikka ostin varmuuden vuoksi useammankin. Onneksi ne ei heti pilaannu.

 

Palapelikin valmistui. Onneksi kaikki palat oli tallella kaikesta siirtelystä huolimatta. Nyt pidän kyllä pientä taukoa paloissa.

 

 Oltiin Fizbanin kanssa taas muutama päivä mummotettavien luona. Siellä lenkkeillessä näin tällaisen kummajaisen. Puu oli kasvattanut juurensa ison kiven ympäri. Kun puu kaatui, se veti kiven irti maasta. Fizbania ihme ei yhtään kiinnostanut.

---

Nyt pääsiäistä kaikille!