Pitää yrittää olla sohimatta ampiaispesää. Äkkiä siis uutta postausta. On vain ajoittain pakko ihmetellä tätä netin elämää.
---
Olen yrittänyt opetella syömään aamuisin. En kyllä tiedä, miksi. Kaikki, ainakin kaikki, joihin olen jossain jotenkin törmännyt, ravitsemusasiantuntijat ovat sitä mieltä, että aamuisin on syötävä. Onneksi aamu on suht pitkä. Ensin voi juoda kahvit rauhassa ja sitten jonkin ajan kuluttua puurotella. Puuro on kyllä hyvää. Ja samalla voi syödä marjoja, raejuustoa, öljyä eli saada paljon ns. terveellistä. Minulla on aina ollut rautainen ruuansulatus, mutta ei ole enää. Mutta eipä tässä kropassa ole paljon muutakaan rautaista.
---
Kirjoja on lähtenyt maailmalle, mutta vielä riittää, sekä lähtijöitä että jääjiä. Luin Robin Hobbin näkijätrilogian. Tykkäsin niin paljon, että nyt en oikein tiedä, mitä ottaisin käteeni. Onneksi on noita dekkarisarjoja. Donna Leonia ensi alkuun, sitten ehkä yksi Outi Pakkanen ja kun päätin säästää Sue Graftonin aakkossarjan, niin sieltä vielä A niinkuin alibi. Eiköhän sen jälkeen ole pää tyhjää täynnä ja voin miettiä jotain muuta. Dekkareita on kevyt lukea.
---
Ja koska olen ikuinen aloittaja - ja keskenjättäjä - , päätin paneutua taas espanjan kieleen. Löysin sopivan kurssin eli kirjasta, joka minulla on ja jonka olen periaatteessa lukenut. Kurssi jatkuu kappaleesta 10. Kuvittelen, että saan tässä loppuvuotena kerratuksi ne ekat yhdeksän ja sitten voin kevein mielin mennä kurssille. Ihan kiva ajatus tuollaisesta lähikurssista ja uusista ihmisistä. Netissä roikkuminen alkaa kyllästyttää.
---
Neuleita on paljon tekeillä ja enemmän tekisi mieli tehdä. Joskus mietin ärsyttääköhän ihmisiä ikuiset villasukat, mutta kun minulle tulee hyvä mieli, kun annan villasukat jollekin, niin eikö se riitä. Neulominen pitää aivojani jossain käynnissä. sormia notkeampina ja ilahduttaa minua. Mieli, kun usein tuppaa kääntymään pimeälle puolelle, käsien niveliä kolottaa ja aivotoiminta huolestuttaa. Naapuri on saanut alzheimer diagnoosin, kun ei muistanut presidentin tai pääministerin nimeä. Olen nyt siis varmuuden vuoksi hokenut sauliniinistösannamarinsaul...
---
Ja jos vielä lopuksi toteamus, että tällä hetkellä olen onnellinen, olooni tyytyväinen ja täynnä elämäniloa. Joten äkkiä täältä pois ennenkuin mieli muuttuu.
Olen jopa hieman kateellinen tuolle sun "kyvylle" tomerana aloittaa jotain ja antaa hiipua pois. Sitä ikään kuin kuitenkin on tekevinään jotain, luo itselleen hieman valheellisen mielikuvan ja on tyytyväinen, siistiä!! ;)
VastaaPoistaIhunaa kuulla että olet onnellinen, nauti, se menee nopeasti ohi. Tosin jos ei katso uutisia eikä lue niitä niin saa venytettyä fiilistä pidempään.
Aamulla on tosiaankin syötävä: joulukalentereissakin on meidän perheessä panostettu aamupaloihin: on teekalenteri ja hillokalenteri ja teinille puurokalenteri. Ehkäpä terveellisempää kuin sipsikalenteri. Sepä olikin kerran hauska teejoulukalenteri, kun pusseissa oli päivän nimipäivä ja nimen etymologia. Neuleita ja dekkareita täälläkin viihdykkeenä.
VastaaPoistaMinäkin yritin metsästää puurokalenteria, mutta ei sitä ole missään.
VastaaPoistaOnko se puurokalenteri sellainen missä on pikapuuroa pussi, joka aamulle uusi maku? Aika jännä, kaikkea ne keksii ;D
VastaaPoistaJust sellainen. Ja koko ajan loppuunmyyty, joten nyt on kalenteriton joulukuu.
VastaaPoistaEi kukaan voi kyllästyä villasukkiin. Niitä tarvitaan aina. Mä tein just mun vesijumppaohjaajalle villasukat joulumuistamiseksi, koko ryhmältä siis. Kiva on tehdä ja antaa.
VastaaPoistaToivottavasti ihmiset kestävät villasukkia.
VastaaPoistaVillasukat on ihan paras mahdollinen joululahja, niillä ei ole viimeistä käyttöpäivää! Toisaalta ne ovat aito suomalainen lahjaperinne, pidetään sitä yllä. Meille tuli hyppysellinen lunta, oli ihana kävellä pimeässä työhön kun lumi valaisi maata.
VastaaPoistaEnsilumi on aina mukavaa. Meillä vielä odotelleen.
VastaaPoistaMinäkin oon etsinyt puurokalenteria, mutta kun ei löydy niin ei löydy. Onneksi on teekalenteri ja ehkä toinenkin, jos Poika muista sen äitilleen ostaa.
VastaaPoistaMutta sellaisen ajatuksen toi taas kirjoituksesi mieleen, siitä on meillä puhuttu useampaankin kertaan Mursun kanssa. Että saisikohan aikuinen ihminen syödä mitä, missä ja milloin haluaa. Pohtii yks Pöllö, joka söi tänään ihan pahuksen suolaista janssonin kiusausta ja nautti täysin siemauksin :)
Saahan sitä syödä, mutta minun mahani on nykyisin kanssani eri mieltä Ja se osaa tehdä mielipiteensä tiettäväksi, joten yritän sitä lepytellä.
VastaaPoista