Toinen kvartaali

 

Alkoi mansikoilla. En suonut ajatustakaan sille, onko ehkä joku koira just tähän kusassut. Napsin mansikat hyvällä halulla.  

(eikä Fizban kyllä osoittanut mitään mielenkiintoa mansikoita kohtaan, joten ihan tuoretta postia tässä ei ainakaan ollut. --- siis, ajattelinko kuitenkin, kun kerran tämän havainnoin???)

Fizban on menettänyt paljon pentuajan huolettomuudesta. Kyllä se saa hepuleita ja menee moikkailemaan joitakin vastaantulijoita, mutta myös säpsähtelee kaikkea, ääniä, liikettä, väärässä kohdassa olevia kukkalaatikoita. Se on myös ruvennut luopumaan pentuturkistaan. Piti ihan ostaa karsta, jottei näyttäisi niin takkuiselta. Kait se siitä aikuistuu.

Sängyllä ei ole enää roskakasoja. Sänkypeitonkin laitoin eli aletaan elää aikuiselämää.

---

Siivousprojektini on hyvällä tolalla. Kaikki huoneet on hinkattu, pölyjä kerätty ja mattoja levitetty joka lattialle. Kuvitelkaapa ihan huviksenne, mikä määrä pölyä kertyy sängyn alle, nurkkiin sun muihin koloihin yhdeksässä kuukaudessa. Näitä pölypaikkoja oli paljon, koska hyvissä ajoin ennen pennun saapumista tukin kaikki kolot, mihin rääpäle olisi voinut itsensä tunkea. Pääsyä ei ollut sohvan tai sen sängyn alle, eikä kaappien, pienempien pöytien alle, eikä tietenkään mihinkään pistorasioiden luo. Sain aika pitkään työnnellä imuria ja pestä lattioita, ennen kuin oli sellaista, että matot voi taas kaivaa esiin. Mutta on nyt aika erilainen fiilis. Tuntuu kuin olisi kotona.

---

Tähän projektiinhan liittyi sitten niitä järjestelyjä, koska esteiksi oli haalittu laatíkoita, jotka piti palauttaa paikalleen. Mutta enhän minä olisi minä, ellen aloittaisi purkamalla laatikoiden sisällöt. Olisihan se ihan liian helppoa, jos vain antaisi kaiken olla entisellään. Siispä kävin jokaisen lippusen ja lappusen läpi, järjestelin kaikki paperikasat loogiseen järjestykseen, säilöin laatikoihin ja vieläpä kirjoitin, mitä missäkin laatikossa on. No, myönnetään, että vielä on jokunen ns. sekalaatikko ja jopa yksi sekakaappikin. Ja aika monta hyllyä on vielä käymättä läpi. Mutta hankalimmat eli ne paperit on hoidettu. Paljon meni kaikenlaista roskiin, esim. tyhjiä pahvilaatikoita. Kun tavarat järjestää, ne vaativat vähemmän tilaa.

---

Muistikirjoistakaan ei tullut suurta ongelmaa. Osan tyhjistä sain sijoitettua muihin talouksiin ja ne kauneimmat mahtuivatkin sitten yhteen laatikkoon. Niistä aloitetuista, otin muutamista talteen kirjoitukset ja heitin loput pois. Sen verran noloja juttuja tuli vastaan, että ehkä olisi syytä tuhota nekin, ettei lasten tarvitsisi joskus hävetä. Osa, itseasiassa suurin osa, aloitetuista oli sellaisia, joita voi hyvin jatkaa sopivassa tilanteessa. Niistä tuli yksi laatikollinen.

 

Tuossa kuvassa on yksi outo kaappi, jonka funktio ei ole minulle ihan selvinnyt. Mutta hoidin homman jo vuosia sitten, siirtämällä sinne pari hyllykköä auttamaan järjestyksen pidossa. Nyt siellä on hyvä järjestys noilla hyllyillä, mutta vieressä on kyllä tyhjä tila sellaisessa romukasakäytössä. Papereiden lisäksi olen onnesta soikeana, kun kankaatkin on enimmäkseen käyty läpi. Kankaat asuivat monessa valtavan isossa laatikossa. Nyt suurin osa on hyllyllä näkyvissä ja nekin, jotka ovat laatikoissa, ovat kaltaistensa joukossa nimettyinä. Oikean puoleisessa kuvassa on sitten perusnäkymä kaappiin. Hyllyjen eteen jää sopivasti tilaa lankalaatikoille. Yli puolet langoista pysyvät kivasti poissa mielestä oven takana.

---

Voin siis todeta, että viime postauksen jälkeen olen tehnyt sen, mitä piti.

Sittenhän minulla on tämä vuosisuunnitelma. Ensimmäinen kvartaali meni vähän opettelun merkeissä eli ei päätähuimaavia tuloksia. Päätin kuitenkin palkita itseni yrityksestä uudella kahvimukilla, kun osuin loistavaan tarjoukseen. Kahvi maistuu huomattavasti paremmalle uudesta mukista.

Siirryn tästä miettimään toisen kvartaalin tavoitteita.

---

Hyvää kesäpäivänseisausta kaikille! Se, kuulkaas, alkaa taas matka kohti pimeyttä, joten nyt on syytä kerätä valoa niiden, jotka ovat valoihmisiä.

(kuvassa on muuten niittyhelmikkä Melica nutans, kasvi, jonka nimen jostain syystä aina muistan - suurin osa kaikesta  keräämästäni tiedosta on hautautunut niin syvälle, etten pääse niihin käsiksi)