Enemmän kuvia, vähemmän opetusta

 

Kun on tyytynyt kolmen kuvan postaukseen, tuleekin seuraavaksi tarve sulloa reilusti kuvamateriaalia. Olin yllättynyt, että heilimöidä oli vieras sana. Kivahan se on opettaa uusia asioita, mutta tänään veivaan vain sitä samaa kuin aina eli säätä ja koiraa. 

---

Nämä kukat keräilin palstalta, kun käytiin Fizbanin kanssa hiukan poistamassa rikkaruohoja ja heilimöivää heinää - minä kitkin, Fizban yritti syömällä saada jotain aikaan. Oli tarkoitus mennä tänäänkin, mutta taitaa siirtyä. Nyt olisi kiva, kun ei ole helle, mutta muut säätekijät eivät ole suosiollisia.

Nyt kodikkaasti sade ropisee ikkunaan. Hyväähän se sade tekee. Hyvä on myös pitää sisäpäivää ja vaikka vaihteeksi keräillä pölykoiria ja setviä romukasoja, molempiahan täällä riittää. Pitää myös käydä kaupassa ja apteekissa. Fizbanin maha temppuilee. Se on aina vähän huolestuttavaa lunnikoiran kohdalla. Sen verran huolestuttavaa, että eilen käytiin ellillä. Saatiin varalta antibioottiresepti. Pakotin ellin myös ottamaan verikokeita, jotka onneksi oli ihan ok. Sen verran rajoilla kuitenkin, että kolmen kuukauden päästä otetaan kontrolli. Ellin mielestä taisin olla vähän hysteerikko.

Mutta kun on tuollainen laihapoika silakkaruippana, niin ei kovasti kaivata mitään mahaongelmia.

Onneksi Fizban osaa ottaa myös rennosti. Silloin, kun nukkuu ketarat kohti taivasta, minäkin voin rauhoittua.

Näyttää aika vahvasti siltä, että sade jatkuu pitkään. Ukkosen jyrinääkin kuuluu jostain kaukaa. En voi lähteä kauppaan vielä. Täytyy olla kotona, jos ukkonen nousee päälle. Fizban ei ole moista vielä kohdannut, joten saattaa pelästyä pahasti. (tuntuuko teistä siltä, että tärkeintä elämässäni on joku koira? - sepä saattaa tällä hetkellä pitää paikkansa, kun ei ole isompia ongelmia)

Ja kun en viitsi ruveta pölyjahtiinkaan, voisin yrittää koota tätä toivotonta palapeliä. Kaivoin kaapista tyttären vanhan palapelin olettaen, että kaikki palat on tallella. Täsmälleen samanlaisia paloja on kyllä kasapäin. niitä sitten yksitellen yritän sovitella yhteen. Tässä menee kauan.

Jos olisi normipäivä, olisimme jossain kaukana lenkillä. Tehdään pitkiä, monen kilometrin kävelyjä. Välillä mennään bussilla tai metrolla kauemmas ja kävellään takaisin. Pitää totuttaa Fizban erilaisiin kulkuneuvoihinkin.

Vaikka en ehkä ole kesäihminen, tykkään kyllä näistä rehevistä maisemista. Vihreäkään ei ole lempivärini, mutta luonnossa se onnistuu näyttämään aivan ihanalta.

Ja lempiväreistä puheenollen, eilisiltaisia taivaita lopuksi. Pinkki viehättää tällä hetkellä.