keskiviikko 24. heinäkuuta 2024

Lillukanvarsia


 Aamulenkillä törmättiin lillukan varsiin. Milloin olet itse lillukoita maistellut? Fizbania ei paljon kiinnostanut. 
 ---
Lillukanvarsia ei ole kuitenkaan se, että nukuin yli yhdeksän tuntia hyvää unta heräilemättä. Tuli kyllä tarpeeseen. Nyt on freesi olo. Edellinen yö meni ihan häneksi. Ystävä oli yökylässä ja sehän ei sopinut Fizbanille. Muuten ok, mutta kun makkarissa nukkuja käänsi välillä kylkeä tai liikehti muuten. Siinähän oli Fizbanin pakko nostaa kumea haukku, jotta minäkin tietäisin, millainen vaara meitä yöllä uhkaa. Eilisen sinnittelin hereillä ilman päikkäreitä ja se selvästi kannatti. Ei ole mitään muistikuvaa, että olisin lähiaikoina ollut näin levännyt.


Yökyläilyyn oli hyvä syy. Maailmaa piti parantaa, kun oli mennyt niin rempalleen. Huomaatteko, miten paremmin on nyt, kun yötämyöten parannettiin?


Ennen parantamista käytiin tällaisessa talossa muistelemassa opiskeluaikoja.


Sieltähän löytyi vanhoja tuttuja kuten kaksipäinen vasikka ja Elmeri-norsu ja uusiakin eli lehdistön suosikiksi kohonnut mursu, jonka museon konservaattorit muokkasivat kuntoon.


Yläkerrassa oli entisen työkaverini näyttely. Hän on tosi taitava kuvanveistäjä. Hän on myös ollut suunnittelemassa ja rakentamassa museon hienoja näyttelyitä


kuten neljännen kerroksen uskomattoman upeaa dinosaurusajan elämää. Enkä nyt malta olla sanomatta, että poikanikin oli täällä mukana lähinnä puusepän apuna. Hän on taitava käsistään vaikka työkseen pyörittelee kaavoja ja suunnitelee aineistojen keräämistä, tekee siis ns. tiedettä.
(onhan tämä oman perheen kehuskelu vähän noloa, mutta jos tämän kerran)


Esi-isäni herättävät aina ihastusta. Onko hienompaa kuin villakarvamammutti? Kivikausi on ainoa historian jakso, joka jaksaa minua innostaa.


Museossa on myös satavuotisnäyttely


ja ilahduttavan paljon informaatiota luonnon tilasta ja meidän mahdollisuuksista vaikuttaa elämän jatkumiseen. Museoiden tehtävänähän on tiedon jakaminen, menneisyyden säilyttäminen ja tulevaisuuden turvaaminen.


Manulikin näytti viihtyvävän museossa.
---
(älkää pelästykö, museokorttini vetelee viimeisiään, joten tämä kulttuuripulssi on lähinnä lopun alkua)



16 kommenttia:

  1. Ihana raportti museovierailusta. Omaa perhettä saa kehua!

    VastaaPoista
  2. No jo minä aamulla mietinkin, ketkä ovat maailmaa parantaneet, kun aamulla oli uutisetkin niin heppoisia 😉
    Yritin etsiä Poikaa tuosta ensimmäisestä kuvasta, mutta en löytänyt.. se ei kyllä nyt enää aikuisiällä ole samanlainen linssilude kuin mukulana..
    Tuon kaksipäisen vasikan muistan! Täältä maalta kun lähdettiin koulun luokkaretkelle sinne Isolle Kirkolle ja opettajat kyseli, mihin halutaan mennä, yksi vaihtoehto oli Eläintieteellinen museo. No eihän se varsinaisesti kiinnostanut - onhan maalla eläimiä, mutta sitten kun opettaja kertoi, että siellä voisi nähdä... JOOO, MENNÄÄN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksipäinen vasikka oli remontin jälkeen kateissa ja paniikki meinasi vallata väen. Onneksi löytyi.

      Poista
  3. Jännittävä museoreissu.
    Hienoa että teillä vartiointi pelaa yötäpäivää 😄 T.sartsa

    VastaaPoista
  4. jännittävää miten erilaisia asioita ihmiset museoista näkevät ja kokevat. Olimme puolison kanssa suunnilleen viikko sitten samassa paikassa ja nyt katselen kuvista että ai, oliko siellä tuollaistakin! 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, meiltä jäi ehkä ne Suomen luonnon vitriinit vähemmälle tällä kertaa.

      Poista
  5. Oioi, siellä on niin paljon nähtävää, että jotain jää aina pakosti vähemmälle tai jopa ohitse.
    Kun museokortti vetelee loppujaan, niin kummasti sitä piristyy käymään jossain. Jos hankkii jatkoa, niin kummasti rauhoittuu.

    Lillukoita kasvoi lapsuuden maisemissa, ja tulihan niitä syötyä. Mutta ne kivet...Sitä sanontaa; että en takerru lillukanvarsiin, en oikein tajunnut ainakaan ennen. Minusta ne oli aika tukevia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lillikanvarsiin takertuminen kait tarkoittaa, että keskitytään epäoleelliseen. Sanonta johtunee siitä, että lillukan marjat ovat aika onnettomia, mutta varret vahvoja ja etenkin niitä on tosi paljon.

      Poista
  6. Mukavia ovat olleet kuvauksesi museokäynneistä. T Saukkis

    VastaaPoista
  7. Meinasin ensi viikolla parantaa maailman, mutta nyt säästyi minulta se vaiva, kun ehdit tehdä sen ennen minua. Ja hyvin onnistuit. Kiitos paljon! Mukava noita museo kuvia on katsella, voit vaikka ladata museokortillesi lisää aikaa ja jatkaa museokäyntejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että säästin voimiasi. Maailman parantaminen on kuitenkin aika rankkaa.

      Poista
  8. Museokortti on mahtava keksintö, uutta vaan peliin! 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti hetu, kun on taas kylliksi valuuttaa.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.