Tässä aamukahvimaisemani ääressä nautiskelen teeleipiä, joita eilen leivoin. Löytyi nimittäin ruokakaapista monta pussia vehnäjauhoja. Ei, en ole niitä hamstrannut. Olen niitä saanut. Ja kun en paljon nykyisin leivo, jauhoja on kertynyt. Tein sitten pellillisen teeleipiä vanhimmista jauhoista kera vanhojen kaurahiutaleiden. Niistä tuli erinomaisia, kun heittelin joukkoon jotain vanhojen maustesekoitusten jämiä.
Shiba kävi eilen taas harjoittelemassa. Shiban omistajat saivat mukaansa puolet teeleivistä, mutta silti niitä jäi tällekin aamukahville. Avokadoja ostin pussillisen. Ovat kypsyneet, joten niitä on syytä syödä. Hyvin menee leivän päällä.
---
Paistoin myös ananaslettuja, kun sieltä kaapin kätköistä löytyi parastaennen-ananasmurskaa. Silti vielä riittää yliaikaisia jauhoja, joten eiköhän kohta taas uuni lämpene, jos keksin jotain kokattavaa.
---
Limenuudelit oli ihan ok syötävää. Niitä riittää tällekin päivälle. En viitsi pilkkoa noita neljän hengen annoksia. Mieluummin syön useana päivänä samaa ruokaa.
Ei tarvita paljon kuuraa, kun elämä alkaa näyttää valoisammalta - tai ainakin maisema. Minulla on vähän alakuloinen fiilis, mutta sinnittelen täällä. Nyt pääsee jo pitemmällekin lenkille, kun alkaa maa olla jäätöntä. Ennen pakastumista oli aika pimeää ja märkää.
Isojalat olivat liikkeellä. Ne tykkäävät sateesta.
Koirapuistossakin on käyty. Etsi kuvasta lunnikoira.
Palapeli vie aikaa ihan hillittömästi.
Mites Shiban harjoittelu sujuu? Hieman epäluuloinen ilme!
VastaaPoistaTulee todellakin leivottua harvoin, jotkut pussipohjalliset leivoin viime vuoden puolella, eikä ole tullut ostettua uusia jauhoja tai ryynejä.
Nyt on ollut mukavan kuivaa. Lainakoiran pitäisi tulla tänne personal trainerikseni ensi viikon lopulla. Loppuu sitten tämä laiskottelu.
Shiba on leikattu poika ja Fizbanin mielestä se tarkoittaa tyttöä. Shiba ei tykkää, kun Fizban yrittää liehitellä.
PoistaPalapelistä tulee kaunis. Ihana sininen väri.
VastaaPoistaKaunishan se malli on. Pitää säilyttää jonkin aikaa ennen kuin laitan takaisin laatikkoon.
PoistaTeeleipien leipomisen muistan kouluajan köksän tunneilta. Hyviä ne ovat, ei vain itsellä tul eenää liiemmin leivottua. Se kyllä kannattaisi.
VastaaPoistaVoi mahoton, miten sinulla piisaa sinniä tuon palapelin kanssa. Ihailen. Näyttävä kuva ssihen valmistuu.
Tässä on kyllä välillä sitkeys koetuksella. Sen verran on hankala.
PoistaMainio ilme yläkuvassa istujalla :)
VastaaPoistaMinä etsin alakuvasta koiraa... ja nyt vasta kommentista tajusin, että siinähän on myös se palapeli, josta koko ajan puhuit ;D
Aika hyvin Fizban on maastoutunut.
PoistaHyvin maastoutunut koira. Ainakaan pienellä näytöllä jäi piiloon. T Saukkis
VastaaPoistaKivestä oikealle pieni nyppylä on koira.
PoistaKuvan perusteella Isojalat ovat kilttejä siellä päin, olenko oikeassa? Ja koirapuistosta luulen löytäneeni lunnikoiran, vaikka yrittääkin piiloutua pensaan taakse? Vai näinkö omiani?
VastaaPoistaTykkäisin teeleivistä, mutta kun tuo yksi pahus ei niistä perusta. Toisaalta. Syököön jotain muuta. Leivon itselleni joku päivä 😉
Isojalat on hyvin ystävällistä väkeä. Fizban on kivestä oikealle näkyvä nyppylä keskellä tuota voimalinjapylvästä, keskellä polkua, ihan näkösällä, ei edes yritä piiloutua.
PoistaHyvät kuvat kuten aina. Korien kuvasta tulee hyvä mieli 💕
VastaaPoistaMinulla on hyvä helppo teeleipien ohje, olen unohtanut niitä tehdä. Kiitos muistutuksesta, teen heti kun ehdin!
Minä teen aika usein noita teeleipiä, kun ne valmistuu nopeasti aamukahvin seuraksi.
PoistaIhana ilme tuossa Shiban harjoittelukuvassa.
VastaaPoistaAvokaadot ovat rterveellisia. En vaan osaa syödå paljaaltaan, vaan teen smoothien. Avokaado, banaani, loraus sitruunaöljyä, puoli pussia pinaattia, amanasta tuoreena ja mehuna. On kyllä voimapommi
ja jäitä tietysti kesällä
PoistaTäytyykin kokeilla.
PoistaKiitos! Hienosta kirjeestä, saapui maanantai aamuna, heti piristi :))
VastaaPoistaEipä erota maisemasta koiraa.
Mutta leiponut olen täälläkin, sellaista peltileipää eli vaalea taikina pellille reunasta reunaan, öljyä päälle ja juustoa jos on ja oliiveja, ja suolaa. Melkein kuin foccaziaa tai semmoista.
Peltileipää voisinkin tehdä, jotta pääsisin noist jauhoista eroon.
PoistaSe on totta, että kuurakin luo jo valoisuutta ja voi jestas miten Upea IsoJalka... minun mielikuvitus jo lähti liikkeelle.... kumpa puut osaisi puhua, ehkä osaavatkin, muttemme vain ymmärrä - siksi usein innostun puhumaan niiden puolesta....
VastaaPoistaIsojalasta saisi tarinan jos toisenkin! Ihana kuva - kiitos!!