Nämä 100 kirjaa tulisi jokaisen suomalaisen lukea ennen kuolemaansa

 Lukeminen on jotenkin jäänyt vähemmälle. Josko lukisin enemmän. Aika paljon on tullut vuosien mittaan luetuksi, mutta muistanko niistä jotain. Ajattelin, että josko aloittaisin tuon 100-kirjaa ihan alusta ja järjestyksessä muun lukemisen ohella. Sinuhehan on ollut harkinnassa jo pitemmän aikaa ja TSH minulla on uutena käännöksenä. Ne, kun olen kahlannut läpi, voinen harkita jatkoa uudestaan. Menen tästä suoraan hyllylle ja otan Sinuhen pöydälle valmiiksi. Kertokaapa, miten teidän lukemiset luistaa. Minulla on tällä hetkellä menossa Saara Turusen Sivuhenkilö, joka kertoo kirjailijan elämästä. Tykkään kovasti.

1.Mika Waltari – Sinuhe Egyptiläinen

2.J.R.R. Tolkien – Taru sormusten herrasta

3.Väinö Linna – Tuntematon sotilas

4.Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

5.Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1-3

6.Agatha Christie – 10 pientä neekeripoikaa

7.Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

8.Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja

9.Douglas Adams – Linnunradan käsikirja liftareille

10.Astrid Lindgren – Veljeni Leijonamieli

11.Antoine de Saint-Exupéry – Pikku Prinssi

12.J.K. Rowling – Harry Potter -sarja

13.Gabriel García Márquez – Sadan vuoden yksinäisyys

14.George Orwell – Vuonna 1984

15.Veikko Huovinen – Havukka-ahon ajattelija

16.Elias Lönnrot – Kalevala

17.Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

18.Sofi Oksanen – Puhdistus

19.Astrid Lindgren – Peppi Pitkätossu

20.Mihail Bulgakov – Saatana saapuu Moskovaan

21.Richard Bach – Lokki Joonatan

22.Umberto Eco – Ruusun nimi

23.Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti

24.J. & W. Grimm – Grimmin sadut I-III

25.Dan Brown – Da Vinci -koodi

26.Enid Blyton – Viisikko-sarja

27.Anna-Leena Härkönen – Häräntappoase

28.Ernest Hemingway – Vanhus ja meri

29.Goscinny – Uderzo – Asterix-sarja

30.John Irving – Garpin maailma

31.Louisa May Alcott – Pikku naisia

32.Victor Hugo – Kurjat

33.C.S. Lewis – Narnian tarinat

34.A.A. Milne – Nalle Puh

35.Henri Charriete – Vanki nimeltä Papillon

36.Alexandre Dumas – Kolme muskettisoturia

37.Emily Bronte – Humiseva harju

38.William Golding – Kärpästen herra

39.Juhani Aho – Rautatie

40.Leo Tolstoi – Anna Karenina

41.Frank McCourt – Seitsemännen portaan enkeli

42.Arthur C. Clarke – Avaruusseikkailu 2001

43.J.D. Salinger – Sieppari ruispellossa

44.Charlotte Brontë – Kotiopettajattaren romaani

45.Kurt Vonnegut – Teurastamo 5

46.Isaac Asimov – Säätiö

47.Aapeli – Pikku Pietarin piha

48.Leo Tolstoi – Sota ja rauha

49.Mauri Kunnas – Koiramäen talossa

50.Margaret Mitchell – Tuulen viemää

51.Nikolai Gogol – Kuolleet sielut

52.Albert Camus – Sivullinen

53.Kirsi Kunnas – Tiitiäisen satupuu

54.Hergé – Tintti-sarja

55.Miquel Cervantes – Don Quijote

56.Eduard Uspenski – Fedja-setä, kissa ja koira

57.Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

58.Johanna Sinisalo – Ennen päivänlaskua ei voi

59.Herman Hesse – Lasihelmipeli

60.Günther Grass – Peltirumpu

61.Jostein Gaarder – Sofian maailma

62.Leon Uris – Exodus

63.Lucy M. Montgomery – Pieni runotyttö

64.Ilmari Kianto – Punainen viiva

65.Franz Kafka – Oikeusjuttu

66.Guareschi Giovanni – Isä Camillon kylä

67.Lewis Caroll – Liisan seikkailut ihmemaassa

68.John Steinbeck – Eedenistä itään

69.Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

70.Paulo Coelho – Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71.Jules Verne – Maailman ympäri 80 päivässä

72.Risto Isomäki – Sarasvatin hiekkaa

73.Jaroslav Hasek – Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74.Giovanni Boccaccio – Decamerone

75.Oscar Wilde – Dorian Grayn muotokuva

76.Milan Kundera – Olemisen sietämätön keveys

77.Homeros – Odysseia

78.Peter Hoeg – Lumen taju

79.Arthur Conan Doyle – Baskervillen koira

80.William Shakespeare – Hamlet

81.Eino Leino – Helkavirsiä-sarja

82.Stieg Larsson – Miehet, jotka vihaavat naisia

83.Yrjö Kokko – Pessi ja Illusia

84.Thomas Harris – Uhrilampaat

85.Raymond Chandler – Syvä uni

86.Jean M. Untinen-Auel – Luolakarhun klaani

87.Deborah Spungen – Nancy

88.Stephen King – Hohto

89.Laura Ingalls Wilder – Pieni talo preerialla

90.Laila Hietamies – Hylätyt talot, autiot pihat

91.Aino Suhola – Rakasta minut vahvaksi

92.Aleksandr Solzhenitsyn – Vankileirien saaristo

93.Mikael Niemi – Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94.Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

95.Juha Vuorinen – Juoppohullun päiväkirja

96.Kjell Westö – Missä kuljimme kerran

97.Veijo Meri – Manillaköysi

98.Maria Jotuni – Huojuva talo

99.Juha Itkonen – Anna minun rakastaa enemmän

100.Jan Guillou – Pahuus

---

Aika monta on lukematta. Mitenkäs sinulla?

---

Ja vielä yksi erilainen luettelo eli

Maailman kakkien aikojen parhaat kirjailijoiden valitsemina, 100 kirjilijaa 54 eri maata.

Sataa eri kirjailijaa pyydettiin ehdottamaan 10 kirjaa, joilla on ollut merkitsevin vaikutus maailman kulttuurihistoriaan sekä jättänyt jäljen kirjailijan omaan ajatteluun. Don Quijote valittiin ”historian parhaaksi kirjaksi. Luettelo ei ole paremmuusjärjestyksessä.

Näistäkin on jotain tullut luettua. Mutta mitäänhän en suurimmasta osasta muista.

 

Teos	Kirjailija
Kaikki hajoaa	Chinua Achebe
Sadut	H. C. Andersen
Gilgameš	anonyymi
Jobin kirja	anonyymi
Mahabharata	Vyasa
Poltetun Njállin saaga	anonyymi
Tuhat ja yksi yötä	anonyymi
Ylpeys ja ennakkoluulo	Jane Austen
Ukko Goriot	Honoré de Balzac
Molloy, Malone kuolee, L'innomable, trilogia	Samuel Beckett
Decamerone	Giovanni Boccaccio
Ficciones	Jorge Luis Borges
Humiseva harju	Emily Brontë
Sivullinen	Albert Camus
Runot	Paul Celan
Niin kauas kuin yötä riittää	Louis-Ferdinand Céline
Don Quijote	Miguel de Cervantes
Canterburyn tarinoita	Geoffrey Chaucer
Nostromo	Joseph Conrad
Jumalainen näytelmä	Dante Alighieri
Loistava tulevaisuus	Charles Dickens
Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä	Denis Diderot
Berlin Alexanderplatz	Alfred Döblin
Rikos ja rangaistus	Fjodor Dostojevski
Idiootti	Fjodor Dostojevski
Riivaajat	Fjodor Dostojevski
Karamazovin veljekset	Fjodor Dostojevski
Middlemarch	George Eliot
Näkymätön mies	Ralph Ellison
Medeia	Euripides
Absalom, Absalom!	William Faulkner
Ääni ja vimma	William Faulkner
Rouva Bovary	Gustave Flaubert
Sydämen oppivuodet	Gustave Flaubert
Mustalaisromansseja	Federico García Lorca
Sadan vuoden yksinäisyys	Gabriel García Márquez
Rakkautta koleran aikaan	Gabriel García Márquez
Faust	Johann Wolfgang von Goethe
Kuolleet sielut	Nikolai Gogol
Peltirumpu	Günter Grass
Grande Sertão: Veredas	João Guimarães Rosa
Nälkä	Knut Hamsun
Vanhus ja meri	Ernest Hemingway
Ilias	Homeros
Odysseia	Homeros
Nukkekoti	Henrik Ibsen
Ulysses	James Joyce
Kertomukset	Franz Kafka
Oikeusjuttu	Franz Kafka
Linna	Franz Kafka
Śakuntalā	Kālidāsa
Vuoren jyly	Yasunari Kawabata
Kerro minulle, Zorbas	Nikos Kazantzakis
Poikia ja rakastajia	D. H. Lawrence
Läpi harmaan kiven	Halldór Laxness
Runot	Giacomo Leopardi
Kultainen muistikirja	Doris Lessing
Peppi Pitkätossu	Astrid Lindgren
Kuángrén Rìjì	Lu Xun
Awlad Haratna	Naguib Mahfouz
Buddenbrookit	Thomas Mann
Taikavuori	Thomas Mann
Moby Dick	Herman Melville
Esseet	Michel de Montaigne
Storia	Elsa Morante
Minun kansani, minun rakkaani	Toni Morrison
Genjin tarina	Murasaki Shikibu
Mies vailla ominaisuuksia	Robert Musil
Lolita	Vladimir Nabokov
Vuonna 1984	George Orwell
Muodonmuutoksia	Ovidius
Levottomuuden kirja	Fernando Pessoa
Kertomukset	Edgar Allan Poe
Kadonnutta aikaa etsimässä	Marcel Proust
Gargantua ja Pantagruel	François Rabelais
Pedro Páramo	Juan Rulfo
Masnavi	Rumi
Keskiyön lapset	Salman Rushdie
Bostan	Saadi
Mawsim al-Hijra ila al-Shamal	Tayeb Salih
Kertomus sokeudesta	José Saramago
Hamlet	William Shakespeare
Kuningas Lear	William Shakespeare
Othello	William Shakespeare
Kuningas Oidipus	Sofokles
Punaista ja mustaa	Stendhal
Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet	Laurence Sterne
Zenon tunnustuksia	Italo Svevo
Gulliverin retket	Jonathan Swift
Sota ja rauha	Leo Tolstoi
Anna Karenina	Leo Tolstoi
Ivan Iljitšin kuolema	Leo Tolstoi
Kertomukset	Anton Tšehov
Huckleberry Finnin seikkailut	Mark Twain
Ramayana	Valmiki
Aeneis	Vergilius
Ruohoa	Walt Whitman
Mrs. Dalloway	Virginia Woolf
Majakka	Virginia Woolf
Hadrianuksen muistelmat	Marguerite Yourcenar

 

 

Lillukanvarsia

 Aamulenkillä törmättiin lillukan varsiin. Milloin olet itse lillukoita maistellut? Fizbania ei paljon kiinnostanut. 

 ---

Lillukanvarsia ei ole kuitenkaan se, että nukuin yli yhdeksän tuntia hyvää unta heräilemättä. Tuli kyllä tarpeeseen. Nyt on freesi olo. Edellinen yö meni ihan häneksi. Ystävä oli yökylässä ja sehän ei sopinut Fizbanille. Muuten ok, mutta kun makkarissa nukkuja käänsi välillä kylkeä tai liikehti muuten. Siinähän oli Fizbanin pakko nostaa kumea haukku, jotta minäkin tietäisin, millainen vaara meitä yöllä uhkaa. Eilisen sinnittelin hereillä ilman päikkäreitä ja se selvästi kannatti. Ei ole mitään muistikuvaa, että olisin lähiaikoina ollut näin levännyt.

Yökyläilyyn oli hyvä syy. Maailmaa piti parantaa, kun oli mennyt niin rempalleen. Huomaatteko, miten paremmin on nyt, kun yötämyöten parannettiin?

Ennen parantamista käytiin tällaisessa talossa muistelemassa opiskeluaikoja.

Sieltähän löytyi vanhoja tuttuja kuten kaksipäinen vasikka ja Elmeri-norsu ja uusiakin eli lehdistön suosikiksi kohonnut mursu, jonka museon konservaattorit muokkasivat kuntoon.

Yläkerrassa oli entisen työkaverini näyttely. Hän on tosi taitava kuvanveistäjä. Hän on myös ollut suunnittelemassa ja rakentamassa museon hienoja näyttelyitä

kuten neljännen kerroksen uskomattoman upeaa dinosaurusajan elämää. Enkä nyt malta olla sanomatta, että poikanikin oli täällä mukana lähinnä puusepän apuna. Hän on taitava käsistään vaikka työkseen pyörittelee kaavoja ja suunnitelee aineistojen keräämistä, tekee siis ns. tiedettä.

(onhan tämä oman perheen kehuskelu vähän noloa, mutta jos tämän kerran)

Esi-isäni herättävät aina ihastusta. Onko hienompaa kuin villakarvamammutti? Kivikausi on ainoa historian jakso, joka jaksaa minua innostaa.

Museossa on myös satavuotisnäyttely

ja ilahduttavan paljon informaatiota luonnon tilasta ja meidän mahdollisuuksista vaikuttaa elämän jatkumiseen. Museoiden tehtävänähän on tiedon jakaminen, menneisyyden säilyttäminen ja tulevaisuuden turvaaminen.

Manulikin näytti viihtyvävän museossa.

---

(älkää pelästykö, museokorttini vetelee viimeisiään, joten tämä kulttuuripulssi on lähinnä lopun alkua)

Paluu normielämään

 

Lankaöverit ovat vieläkin järjestämättä. Tarvitaan lisää laatikoita. Josko ehtisin ennen sateita kauppaan. Säätiedotus lupaa sadetta vasta kahdelta, mutta usein sade juokseekin nopeammin. Sade ei haittaa, mutta tänään saattaa ukkonen yltää tännekin. Meille ei ukkospilvet helpolla nouse, joten vielä ei Fizbanilla ole kokemusta moisesta. Haluan olla paikalla, kun eka kerta tulee.

Kaikenlaisia säitä on ehtinyt olemaan. Tämä kesä on toistaiseksi ollut minulle mieleinen eli ei kohtuuttomasti kovia helteitä. Sadettakin on tullut sen verran, että kaikki kasvaa ihan ok.

Kasvimaalla kasvaa muutakin kuin rikkaruohoja. Marjoja tulee paljon, kurpitsat kukkivat runsaasti, mutta satoa saa odottaa. Pärriäiset viihtyvät omassa tarjoilussaan erinomaisesti. Hunajakukka ja kurkkuyrtti lunastavat maineensa pölyttäjäkukkina.

---

Fizban oli mukana kerran. Ei viihtynyt leikkikehässään vaan tunkeutui ulos. Pysyi aika hyvin minun lähellä. Ajattelin, että siirrän häkin aidaksi käytävän varteen, mutta eipä nyt tarvitsekaan. Fizban laidunsi niin tehokkaasti, että oksenteli seuraavan päivän. Kiellän nyt siltä heinän syönnin kokonaan, vaikka on mahdollista, että löysi palstalta jotain lievästi myrkyllistä. Mutta pärjätköön nyt ilman heinää.

Muuten Fizban elelee entiseen tapaan. Kovin on araksi muuttunut kuukausien mittaan. Sehän oli pentuna ihan yltiöpäisen sosiaalinen. Nyt arastelee vieraita ihmisiä, eikä ihan jokaisen koirankaan luo syöksy suoraan. Ei sillä ole mitään huonoja kokemuksia ollut. Varmaan vain rodun perusluonne alkaa tulla esiin, pidättyväisyys.

Pihapuutarhurin liljat kukoistavat oven pielessä. Ruskoliljoja minäkin himoitsen. Joskus ehkä hankinkin.

---

Postcrossausta olen taas tänään harrastanut. Pitäisköhän aloittaa bookcrossauskin?

Överiksi meni

 

Melkoisesti pyörii kottaraisnuorisoa viljapeltojen yllä, mutta se ei ole mitään minun lankavarastoihin verrattuna, sillä minun lankavarasto on SUURI!

Sain täydennystä, kun lasteni isä siskoineen kävi läpi Viikin mökin vinttiä. Anopin jäämistöissä oli lankaa kuten varmaan kaikkien neulojien. Minulle valikoitui yli 10 kiloa. Onneksi oli tiedossa toinenkin neuloja, jolle myös riitti jotain.

En tiedä, millä perusteella he valitsivat, mutta paljon kaikenlaista sain. Taitaa olla pakko ruveta neulomaan jotain muutakin kuin sukkia, koska sukkalankoja tässä ei ole. Hyviä puserolankoja kyllä löytyy. Varmaan myös pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja näistä voi väkertää. Osa on ihan keinokuitua, osa ilmeisesti puhdasta villaa ja sitten erilaisia sekoituksia. Ikävää, kun minkäänlaista vihjettä laadusta ei suurimmassa osassa ole.

Minulla on siis tällä hetkellä yli 40 kiloa lankoja, mutta aina jotain puuttuu. Yksi suunniteltu projekti tarvitsi Maijaa pari kerää. Siispä kohti Lankamaailmaa, jossa oli kivasti - 20 % alen loppurysäyksenä. Ostin sitten Maijaa varmuuden vuoksi vähän enemmän. Pakko oli vielä ottaa pikkuisen silmäkarkkia eli Blossomia. Prismasta otin muutamat puikot, kun ne tarvittavat ovat koko ajan jossain keskeneräisessä kiinni. Minähän neulon aina kahta sukkaa kerralla, joten puikkoja tarvitaan. Onneksi nuo halvimmat puikot ovat minulle sopivimmat.

Nuo varastolangat ovat parvekkeella tuulettumassa, mutta koska vesisateita on luvattu ensi yöksi, ne pitää kerätä pois. Laitan väliaikaisesti kasseihin, mutta pian on mentävä kauppaan hakemaan uusia läpinäkyviä muovilaatikoita, läpinäkyviä, ettei aina tarvitse kaivaa jokaista laatikkoa.

Kulttuuripäivä

 

Pitää aloittaa kauempaa, kun olen tänne lisäillyt kuvia, joita en ole teille esitellyt. Tässähän on muutamana päivänä satanut, joten luonto kukoistaa, myös viljelty. Ja ei, tämä ei ole minun kasvimaani. Tämä on meidän piha, jossa yksi asukas jaksaa hoitaa kukkia kaikkien iloksi. Tuntikausia hän istuttaa, kitkee, kastelee, kuokkii ja kuopii. Jälki on upeaa. Ei mene raataminen hukkaan. Tässä väkisinkin miettii, pitäiskö minunkin käydä katsomassa palstaani.

Sadepäivinä onnistuttiin säännöllisesti lähtemään lenkille juuri, kun kaatosade alkoi. Kastuttiin tehokkaasti. Tänään on aurinkoista ja niin oli eilenkin.

Onni on ystävät, jotka huolehtivat minunkin museokortin ulkoilutuksista. Eilen tapasin tällaisen ystävän.

---

Ohikulkiessa tuli katsotuksi Kim Simonssoni Sammaljätit. Näistä tykkäsin kovasti. Herttaisia hyvänmielen lapsia, jotka tekijän mukaan eivät tarvitse aikuisia vaan pärjäävät omillaan. Huomionarvoista on myös, että nämä lapset kommunikoivat keskenään suomenkielisellä viittomakielellä. Kun en osaa viittomakieltä, en tiedä, mitä he sanovat. Voin siis kuvitella millaista on olla kuuro, kun kaikki muut puhuvat ääneen.

Varsinaisesti matka suuntautui taidehalliin, jonka ulkopuolella olikin tuttu hahmo.

Maalauksista tykkäsin, etenkin näistä kahdesta. Kupariveistokset ahdistivat, joten niistä ei ole kuvia. Ne olivat pelkkiä naamioita ilman aivoja, ilman takaraivoa, tyhjiä päitä. Hienoja ilmeitä niissä oli, mutta jostain syystä onttous vaivasi minua tavattomasti. Veistokset, joista tykkäsin olivat kokonaisia, kuten tuo pienokainen, joka tyynesti katsoi yllään leijuvaa valtavaa kiveä. Ei pelännyt, että kivi hänet murskaa. Oli vain utelias, utelias varmaan, koska oli pieni lapsi. Aikuinen olisi kauhistunut tulevaisuuden edessä. Olisiko syytä ottaa lapsesta oppia, eikä miettiä, mikä kaikki voi mennä pieleen.

Se, mistä tykkäsin tavattomasti oli Toijan ateljee, joka oli siirretty Taidehalliin. Sinne kannatti jonottaa. Uskomattoman rikas ympäristö täynnä keskeneräisiä ja valmiita töitä, kaikkea, mitä tekemiseen tarvitaan ja myös kaikkea, mistä saa inspiraatiota, pieni rauhaisa nurkkaus nojatuolineen ja kirjahyllyineen seinä täynnä kristillistä symboliikkaa, aivan uskomatonta. Täällä olisin voinut olla vaikka kuinka kauan. Ja kaiken tämän keskellä hyväntuulinen taiteilija työsti teoksiaan, jutteli vieraiden kanssa, näytti viihtyvän häkkieläinolossaan. Tätä suosittelen kaikille. Jonottakaa kärsivällisesti. Se kestää, koska kaikille annetaan mahdollisuus viipyä ateljeessa niin pitkään kuin on tarvis. Vahtimestari huolehtii, ettei paikalla ole liikaa ihmisiä.

Toinen vahtimestari ihastui StarWarspaitaani ja vinkkasi, että ateljeessakin on aiheeseen liittyvää. Olin vain ottanut yleiskuvan, joten piti palata ottamaan kuva yksityiskohdastakin. Tuolla se on pöydänkulmalla pikku kuvassakin.

---

Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Käveltiin takaisin toista kautta ja saatiin uusia näkymiä kaupunkiin kiertämällä Pikkuparlamentin tontti. Tuolla kaukana näkyy Oodi, joka on aivan erinäköinen tästä kuvakulmasta.

Käveltiin vielä Kiasman eteen katsomaan NewYorkista tuotua Nina Beierin teosta Women & Children. Teos on rakennettu taiteilijan löytämistä eri aikakausilta peräisin olevista pronssipatsaista, joiden silmistä vesi virtaa suihkulähteeseen. Tämä on minusta groteski, kammottava. En halua mennä uudestaan katsomaan.

Päätettiin retki kahvilla ja pullalla, kuten asiaan kuuluu, vaikka pulla olikin croissant.

---

Ja minä päätän taiderunoilun tähän ja lähden ilman koiraa kasvimaalle rikkaruohoja tappamaan, jotta tuntuisi siltä kuin olisin tehnyt jotain.

Enemmän kuvia, vähemmän opetusta

 

Kun on tyytynyt kolmen kuvan postaukseen, tuleekin seuraavaksi tarve sulloa reilusti kuvamateriaalia. Olin yllättynyt, että heilimöidä oli vieras sana. Kivahan se on opettaa uusia asioita, mutta tänään veivaan vain sitä samaa kuin aina eli säätä ja koiraa. 

---

Nämä kukat keräilin palstalta, kun käytiin Fizbanin kanssa hiukan poistamassa rikkaruohoja ja heilimöivää heinää - minä kitkin, Fizban yritti syömällä saada jotain aikaan. Oli tarkoitus mennä tänäänkin, mutta taitaa siirtyä. Nyt olisi kiva, kun ei ole helle, mutta muut säätekijät eivät ole suosiollisia.

Nyt kodikkaasti sade ropisee ikkunaan. Hyväähän se sade tekee. Hyvä on myös pitää sisäpäivää ja vaikka vaihteeksi keräillä pölykoiria ja setviä romukasoja, molempiahan täällä riittää. Pitää myös käydä kaupassa ja apteekissa. Fizbanin maha temppuilee. Se on aina vähän huolestuttavaa lunnikoiran kohdalla. Sen verran huolestuttavaa, että eilen käytiin ellillä. Saatiin varalta antibioottiresepti. Pakotin ellin myös ottamaan verikokeita, jotka onneksi oli ihan ok. Sen verran rajoilla kuitenkin, että kolmen kuukauden päästä otetaan kontrolli. Ellin mielestä taisin olla vähän hysteerikko.

Mutta kun on tuollainen laihapoika silakkaruippana, niin ei kovasti kaivata mitään mahaongelmia.

Onneksi Fizban osaa ottaa myös rennosti. Silloin, kun nukkuu ketarat kohti taivasta, minäkin voin rauhoittua.

Näyttää aika vahvasti siltä, että sade jatkuu pitkään. Ukkosen jyrinääkin kuuluu jostain kaukaa. En voi lähteä kauppaan vielä. Täytyy olla kotona, jos ukkonen nousee päälle. Fizban ei ole moista vielä kohdannut, joten saattaa pelästyä pahasti. (tuntuuko teistä siltä, että tärkeintä elämässäni on joku koira? - sepä saattaa tällä hetkellä pitää paikkansa, kun ei ole isompia ongelmia)

Ja kun en viitsi ruveta pölyjahtiinkaan, voisin yrittää koota tätä toivotonta palapeliä. Kaivoin kaapista tyttären vanhan palapelin olettaen, että kaikki palat on tallella. Täsmälleen samanlaisia paloja on kyllä kasapäin. niitä sitten yksitellen yritän sovitella yhteen. Tässä menee kauan.

Jos olisi normipäivä, olisimme jossain kaukana lenkillä. Tehdään pitkiä, monen kilometrin kävelyjä. Välillä mennään bussilla tai metrolla kauemmas ja kävellään takaisin. Pitää totuttaa Fizban erilaisiin kulkuneuvoihinkin.

Vaikka en ehkä ole kesäihminen, tykkään kyllä näistä rehevistä maisemista. Vihreäkään ei ole lempivärini, mutta luonnossa se onnistuu näyttämään aivan ihanalta.

Ja lempiväreistä puheenollen, eilisiltaisia taivaita lopuksi. Pinkki viehättää tällä hetkellä.

HEI HEInäkuu ja sen kolme kuvaa

 

HEInittyy mummon kasvimaa, kun ei kukaan kitke. Kasvuaikaa on tämä kuukausi.

Pientareella puntarpäät sun muut Poaceae-heimon edustajat HEIlimöivät tyytyväisinä. On tulevaisuus ja uusi sukupolvi taas turvattu.

Mummon tyytyväisyys kasvaa, kun ilta-aurinko värikkäänä HEIjastuu maisemassa.