Syvemmälle itään

Päivänä muutamana matkustin metrolla itään. Olen itäisen kaupunginosan asukas ja tykkään auringon nousun maasta.

 

 Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt sinä päivänä, kun menin entistä työkaveriani tapaamaan. Ei ole nähty aikoihin, koska hänen liikkumisensa on vaikeaa. Minä sitten ryhdistäydyin ja sanoin, että voisin tulla vuoren luo, jos vuori ei voi tulla Muhamedin luo. Sovittiin päivä ja aika. Oli kiva nähdä ja kuulla. Hän on yksi niistä tutuistani, jotka jonottavat tekonivelleikkaukseen. Kun ikää karttuu myös ystäväpiiri vanhenee ja tekonivelet on päivän puheenaihe.

 

 Yhdet jämäsukat jätin jälkeeni, kun kuulemma alkaa olla reikäisiä aiemmat.

 

 Ei ole aamut veljeksiä keskenään. Tänä aamuna usva lisääntyy koko ajan kietoen maiseman läpinäkymättömäksi.

 

 Eilen oli toisenlaiset näkymät.

 

 Vaikka tänäänkin oli mukava aamulenkki, kyllä tuollainen hohtava hanki ja auringonpaiste tuntui hienommalta.

 

 Jopa niin hienolta, että viivyttiin yli kaksi tuntia aamulenkillä. Fizbanin suureksi iloksi oltiin pitkään myös tyhjässä koirapuistossa. Tyhjyys ei haitannut, koska yksinkin elämästä voi nauttia.

 

 Tänäänkin aamulenkki kesti, kun törmättiin mukavaan nuoreen mieheen, jolla oli tarvetta avautua. Fizban toimii aina oivana keskustelunavaajana ja estää minun totaalisen erakoitumisen. Yritän täälläkin pitää jonkinlaista keskustelua yllä ja käydä piipahtamassa kaikkien kommentoijien blogeissa. Yritän myös lukea heiltä kaiken tekstin, mitä on edellisen piipahtamisen jälkeen syntynyt. Olisi kiva käydä muissakin blogeissa, mutta jotenkin tekee mieli käyttää aikaa muuhun kuin koneella istumiseen. Nyt on yllättäin sukkatilausruuhkaa, joten menenpä neulomaan ennen jumppaa.