Päivänä muutamana matkustin metrolla itään. Olen itäisen kaupunginosan asukas ja tykkään auringon nousun maasta.
Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt sinä päivänä, kun menin entistä työkaveriani tapaamaan. Ei ole nähty aikoihin, koska hänen liikkumisensa on vaikeaa. Minä sitten ryhdistäydyin ja sanoin, että voisin tulla vuoren luo, jos vuori ei voi tulla Muhamedin luo. Sovittiin päivä ja aika. Oli kiva nähdä ja kuulla. Hän on yksi niistä tutuistani, jotka jonottavat tekonivelleikkaukseen. Kun ikää karttuu myös ystäväpiiri vanhenee ja tekonivelet on päivän puheenaihe.
Yhdet jämäsukat jätin jälkeeni, kun kuulemma alkaa olla reikäisiä aiemmat.
Ei ole aamut veljeksiä keskenään. Tänä aamuna usva lisääntyy koko ajan kietoen maiseman läpinäkymättömäksi.
Eilen oli toisenlaiset näkymät.
Vaikka tänäänkin oli mukava aamulenkki, kyllä tuollainen hohtava hanki ja auringonpaiste tuntui hienommalta.
Jopa niin hienolta, että viivyttiin yli kaksi tuntia aamulenkillä. Fizbanin suureksi iloksi oltiin pitkään myös tyhjässä koirapuistossa. Tyhjyys ei haitannut, koska yksinkin elämästä voi nauttia.
Tänäänkin aamulenkki kesti, kun törmättiin mukavaan nuoreen mieheen, jolla oli tarvetta avautua. Fizban toimii aina oivana keskustelunavaajana ja estää minun totaalisen erakoitumisen. Yritän täälläkin pitää jonkinlaista keskustelua yllä ja käydä piipahtamassa kaikkien kommentoijien blogeissa. Yritän myös lukea heiltä kaiken tekstin, mitä on edellisen piipahtamisen jälkeen syntynyt. Olisi kiva käydä muissakin blogeissa, mutta jotenkin tekee mieli käyttää aikaa muuhun kuin koneella istumiseen. Nyt on yllättäin sukkatilausruuhkaa, joten menenpä neulomaan ennen jumppaa.
23 kommenttia:
Niinpä, on taas ollut harmaita päiviä. Aina välillä aurinko piristää.
Onpa hienoa, kun Fizban saa aikaan avautumista, voi olla ratkaiseva tekijä selviytymiseen jollekin. Tekis mieli rapsuttaa vastaantulevia koiria itekki.
Koiruuden piehtaroinnista tuli mieleen asia, jota erityisesti lapsuudesta kaipaan. Se on kellahtaminen hankeen tuijottelemaan tähtiä <3. Sitä ei enää kehtaa tehdä, ja saisi mennä aika kauas, että tähtiä näkyisi, on sen verran paljon "valosaastetta".
Jämälankasukkien ripottelu on mukavaa, minä olen nyt reipastunut ja jakanut ohjaamilleni kollegoille pikkuisia vauvasukkia. Tuttavien tapaaminen on hyväksi, sosiaalisten tilenteiden terpeesta oli Hesarissakin hyvä artikkeli. (Määrä on sitten yksilöllinen) t Saukkis
Koiran kanssa kulkiessa pääsee todellakin juttusille ihmisten kanssa. Monien mummojen ja pappojen kanssa ollaan juteltu pitkät jutut. Varsinkin korona-aikana huomasi, että ihmisten tarve puhua oli todella suuri.
Meilläkin on satanut vettä jään päälle monta päivää ja en uskalla paljoa liikkua sen otsalleni kaatumisen jälkeen. Ei ole tullut kuukauteen oireita, vaikka molemmat silmät olivat mustina kaatumisesta. Onneksi pääsin pelkällä säikähdyksellä. Ihana tuo punainen taivas. On sinulla ihana taivastelupaikka. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle.
Rapsuta ihmeessä. Yleensä koiranomistajat puhuvat mielellään koiristaan. Ehkä kuitenkin kannattaa kysäistä, saako rapsuttaa.
Ei muuta kuin lumihankeen kellahtamaan silloin, kun lunta on. Valosaaste on kyllä sitten hankalampi asia.
Hesaria ei tule, joten en voi lukea artikkelia. Tai varmaan voisin, jos kaivaisin jostain esiin. Mutta kyllä sosiaaliset tilanteet on tarpeen, jopa minunlaiselle erakolle.
Koirasta on kyllä moneksi. Näin yksineläjänä nautin niistä lyhyistä tai pitemmistä tapaamisista ulkona.
Hirveitä tuollaiset kaatumiset. Pakko kävellä tooosi varoen.
Kivan väriset, iloiset sukat olet vienyt viemiseksi.
Meillä etelän hiihtolomalaiset kävivät hangessa takapihalla saunasta monenne kertaa ja monena iltana saunottiinkin. Tuli lisää lunta ennen heidän lomaansa. Nyt on plussan puolella ja jäistä.
Ystävien ja tuttavien kanssa puhutaan ajankohtaisista aiheista, jotka yhdistää. Vuosien saatossa aiheet vaihtelee opiskelusta, töistä ja lastenhoidosta lopulta vanhuuden vaivoihin ja niihin teko niveliin. Kivan näköiset sukat ja meni tarpeeseen, kun edelliset oli jo rikki.
Ihana ja hauska tuo sinun koirasi. 🐕 Elämäniloinen. Minäkin tykkäisin piehtaroida tuolla tavalla lumessa. Kauniit ja sympaattiset ovat myös neulomasi sukat. Ihan minun väriseni. 💜 Metroasemaa en tunnista.
Idästä nousee aurinko - vai miten se vanha viisaus menee. Sama havainto täälläkin, että ystäviä tavatessa keskitytään sairauskertomuksiin, vaikka kuinka yritetään puhua muusta.
Sinulla oli jälleen kivaa kerrottavaa. Sää on nyt kai koko maassa harmaa ja loskainen, mutta vielä se muuttuu.
Ehkä minäkin tarvitsisin koiran keskustelujen avaajaksi, kun itseltä puuttuu sellainen ominaisuus. MInun pitäisi myös aktivoitua ja käydä tervehtimässä ystävääni useammin. Täällä ei ole mitään yleistä kulkuneuvoa, enkä minä aja autoa, niin vierailut jäävät vähiin. Sinä hurautit matkan metrolla! Minä en ole koskaan vielä kulkenut metrossa.
Koiran ilo peuhata lumessa on tarttuvaa.
Sauna ja lumi kuulostaa ihanan nostalgiselta. Täällä ei toimisi vaikka olisi lunta.
Tekonivelet on vaaraton puheenaihe.
Kontulan metroasema.
Kummasti se keskustelu tahtoo kiertyä kolotuksiin.
Meillä kyllä on toimiva julkinen liikenne vaikka jotkut siitä valittaakin. Onhan se kauheaa, jos joutuu odottamaan vartin, kun bussi on myöhässä.
Kiitos.
Aurinkopäivät nostavat mielialaa.
Mukavaa maaliskuuta!
Kyllä aurinko aina piristää. Juuri nyt on kyllä harmaata ja sataa vettä.
Lähetä kommentti