Sellainenkin kirja kuin Hengissä Helsingissä minulla oli joskus, mutta lienen laittanut sen maailmalle. Pari päivää sitten sain loppuun tuon Sivuhenkilön. En yhtään tiedä, mistä moinen on hyllyyni tullut. Olenhan minä voinut sen itsekin hankkia, mutta ei ole mitään mielikuvaa. Oli sänkylukemisena. Sänkylukemiset ei paljon edisty, sillä nukahdan illalla yleensä ekan sivun puolivälissä. Mutta joskus valvon aamuöisin. Silloin on oiva hetki lukea. Yllättäin tykkäsin tästä kovasti. Kertoi esikoiskirjailijan yksinäisestä ja köyhästä elämästä ja myös palkinnon jälkeisestä humusta. Joki kirjoittajan tyylissä viehätti. Hän on näköjään saanut paljon muutakin aikaan. Harkitsen.
---
Nyt luen Sinuhe Egyptiläistä. Ja edelleen tykkään kovasti. Tekee mieli lukea kaikki Waltarin historialliset, jotka toki ovat hyllyssäni. Niihin kyllä menisi aikaa, joten josko nyt ensin tämä Sinuhe. Mikael Karvajalka oli silloin nuoruudessa lempparini. Mutta luulisin, että ennen kuin Alastalon salissa on luettu, olen lukenut useammankin Waltarin. Alastalon salissa ei kyllä houkuta yhtään, mutta taisin luvata selvittää sen.
Jokunen selitys siihen, mihin aika on mennyt:
- oli yhdet kastajaiset, kun rippilapsi oli jäänyt pienenä ilman kastetta
- oli rippijuhlat, joita varten piti fiksata ripitettävän mekko ja leipoa valtava suklaakakku
- oli pari päivän mittaista vesikatkoa
- oli silmälääkäri, joka totesi, että pientä kaihinalkua, muuten ok
- oli pikareissu Tallinnaan
- oli yhden Ifolorkirjan tekeminen, valmistui
- ja tietenkin on muutamalla lahjaneulomuksella kiire
Fizbanin kanssa on aloitettu uusi harrastus. Ajetaan aamuvarhain bussilla johonkin ja kävellää kotiin tarkoituksena saada neljän kilometrin aamulenkki. Kilometrejä, koska meidän molempien on syytä saada lihaksia, bussi, jotta Fizban tottuisi matkusteluun.
Samalla tulee Fizbanille uusia maisemia. Minusta on hiukan haikeaa kävellä näissä maisemissa, joissa viimeksi olen liikkunut Koirapojan kanssa.
Palapeleihin en ole ehtinyt nyt syventyä, mutta tällaisen puisen koottavan sain aikaan, synttärilahja tämäkin ja kohtuu hankala.
Että näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palaan varmaan taas joskus.