Viimeiset hetket taas

 

Sumuista on, mutta viimeiset hetket liittyvät enemmän kuun loppuun kuin maisemaan.

 

 Helmikuun kasvis eli lanttu on nimittäin käsittelemättä. Joten tänään kipinkapin kauppaan ostamaan vino pino aineksia taas kerran ja sitten vain kokkaamaan. Huomiset vieraat joutuivat perumaan taudin takia, joten saan taas syödä reippaasti.

 

 Aloitettiin taas bussimatkailu Fizbanin kanssa. Fizbanilla oli selkeä mielipide moisesta

 

mutta kyllä se rentoutui, kun päästiin kunnolla liikkeelle.

 

 Nyt on luvassa enemmänkin näitä erilaisia reissuja. Fizbanin on vin pakko tottua matkustelemaan julkisilla ennen kesää.

Syvemmälle itään

Päivänä muutamana matkustin metrolla itään. Olen itäisen kaupunginosan asukas ja tykkään auringon nousun maasta.

 

 Aurinkoa ei kuitenkaan näkynyt sinä päivänä, kun menin entistä työkaveriani tapaamaan. Ei ole nähty aikoihin, koska hänen liikkumisensa on vaikeaa. Minä sitten ryhdistäydyin ja sanoin, että voisin tulla vuoren luo, jos vuori ei voi tulla Muhamedin luo. Sovittiin päivä ja aika. Oli kiva nähdä ja kuulla. Hän on yksi niistä tutuistani, jotka jonottavat tekonivelleikkaukseen. Kun ikää karttuu myös ystäväpiiri vanhenee ja tekonivelet on päivän puheenaihe.

 

 Yhdet jämäsukat jätin jälkeeni, kun kuulemma alkaa olla reikäisiä aiemmat.

 

 Ei ole aamut veljeksiä keskenään. Tänä aamuna usva lisääntyy koko ajan kietoen maiseman läpinäkymättömäksi.

 

 Eilen oli toisenlaiset näkymät.

 

 Vaikka tänäänkin oli mukava aamulenkki, kyllä tuollainen hohtava hanki ja auringonpaiste tuntui hienommalta.

 

 Jopa niin hienolta, että viivyttiin yli kaksi tuntia aamulenkillä. Fizbanin suureksi iloksi oltiin pitkään myös tyhjässä koirapuistossa. Tyhjyys ei haitannut, koska yksinkin elämästä voi nauttia.

 

 Tänäänkin aamulenkki kesti, kun törmättiin mukavaan nuoreen mieheen, jolla oli tarvetta avautua. Fizban toimii aina oivana keskustelunavaajana ja estää minun totaalisen erakoitumisen. Yritän täälläkin pitää jonkinlaista keskustelua yllä ja käydä piipahtamassa kaikkien kommentoijien blogeissa. Yritän myös lukea heiltä kaiken tekstin, mitä on edellisen piipahtamisen jälkeen syntynyt. Olisi kiva käydä muissakin blogeissa, mutta jotenkin tekee mieli käyttää aikaa muuhun kuin koneella istumiseen. Nyt on yllättäin sukkatilausruuhkaa, joten menenpä neulomaan ennen jumppaa.

 

 

HAM

Vielä on pakkasta ja talvea.

 

 Luntakin maassa. Oli mukavaa, kun maanantaiaamuna oli paksu, pehmeä lumikerros kaikkialla. Satoi yllättävän paljon. Ja kun  on pakkasia ollut, on lumikin säilynyt. Mutta nythän lupaillaan jo vesisateita. Onneksi tuli talvesta nautittua.

Ystäviäkin tapasin. Se on aina mukavaa. Käytiin HAMissa.

 

 Tove Jansson osio on tosi laaja. Paljon kaikenlaisia teoksia, luonnoksia, kaikkea. Todella kattava katsaus.

Heikki Marila on yksi Bambi for ever näyttelyn taiteilijoista. Tämä Turenki miellytti minua.

Ja tietenkin norsu piti huomioida. Tekijä Leonora Fredriksson.

 

 Johanna Kiivaskosken Bambi ja sarvipöllö on erittäin miellyttävää katsottavaa.

 

Oli myös Anna Rokan Yötuuli

Mutta varsinaisesti oli tultu katsomaan norjalaisen Tori Wrånesin Big water. Se on tosi miellyttävä ääni- ja videoinstallaatio. Suosittelen aloittamaan siitä, jotta jaksaa istua hissukseen pyörivässä katsomossa seuraamassa karvapörröjen oleilua.

 

Kaunis aamu

 Hieno pakkasaamu. Oli mukava herätä, vaikka yöuni oli taas kovin katkonaista. Ja kyllä näin aurinkoisina päivinä huomaa, miten päivä on taas pidentynyt.

 

 Lumi ja pakkanen on mukavaa. Fizban ei kauaa viihtynyt paikoillaan, sen verran jäinen maa tuntui tassujen alla. Eikä kovin pitkästi lenkkeilläkään, kun ei ole totuttu kylmyyteen. Mutta kohtuullisesti kuitenkin kerätään askeleita. Nilkkani edelleen välillä vihoittelee, vaikka fyssarin mielestä se on ihan kunnossa. Kyllähän minulla muutenkin suunnilleen kaikki nivelet ajoittain ilmoittaa olemassaolostaan. Fyssarilla käynnin jälkeen tapahtui sellainenkin hiukan pelottava asia, että ykskaks yllättäin ihan tasaisella maalla toinen polvi petti. Onnistuin pysymään pystyssä, mutta kyllä tapahtuma antoi taas uutta puhtia treenaamiseen. Onneksi kuukkeli löytää ohjeita joka lähtöön. Ja onneksi ensi perjantaina on se omalääkäriaika.

 

 

Tutustu kuntosaliin -kurssi loppui, mutta onnistuin innostamaan muutkin mukaan whatsappryhmään. Meillä oli tosi kiva porukka ja tarkoitus olisi käydä yhdessä jatkamassa. Ainahan kaikki ei pääse mukaan, mutta minua ainakin auttaa, kun ryhmässä ilmoitan, milloin olen tulossa. Ei tule niin helposti jäätyä pois.

 

Kauniiden ilmojen lisäksi on ollut kovin sosiaalista elämää. Teini täytti 16. Repolainen teki kortin, joka herätti suurta ihailua sekä päivänsankarissa että vieraissa. Synttäreiden lisäksi olen kyläillyt ystävän luona, käynyt leffassa toisen kanssa ja huomenna tulee yksi kolmeksi päiväksi minun luo. (Tämähän meinaa sitä, että on siivottava makkarikin, joka yleensä toimii roinavarastona. Laitan vieraat nukkumaan makkariin ja nukun itse olkkarissa sohvalla. Makkari kun on ainoa, jossa saa oven kiinni. Saavat vieraat olla rauhassa.) Kaiken muun sosiaalisuuden liaäksi olen kursseillutkin. Yleissiivous vie aikaa, joten kevätsiivouskalenteri on edistynyt vain vähän

 

LUUKKU 3: Kaikenmaailman tyhjät rasiat ja purnukat johonkin järjestykseen odottamaan uutta satokautta.

 

 Toinen, mikä on vienyt aikaa on tuo palapeli, jossa jo pitkään jouduin kokeilemaan jokaista palaa lähes joka kohtaan. Välillä piti purkaakin, kun olin laittanut väärän palan.

 

 Mutta siinä se nyt on. Pari palaa puuttuu. Sehän aiheutti vielä enemmän päänsärkyä, kun yritin etsiä oikeaa palaa, jota ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Päätin ostaa palapelimaton uutta peliä varten. Tuo Keskimaan kartta on sen verran iso, että täytyy löytää melko iso matto. Ongelma on se, että kartta on neliö ja palapelit yleensä suorakaiteita. Mutta onneksi on isojakin mattoja.

 

 Taaskaan en ehdi tämän enempää täällä sählätä. Pitää mennä kaivamaan makkaria esiin. Olisko peräti

 

LUUKKU 4: Makkari esiin.

 

 

Fizban lähettää terkkuja kaikille.

Aikaansaannoksia

 

Kaktukseni on taas saanut aikaan kukkia itsekseen ihan ilman minun ponnisteluja,

 

 aika monta

 

 aika kauniita

 

 Minä olen neulonut sukkia, kun on noita synttäreitä

 

pojallani ja hänen tyttärellään.

 

 

 Itsellekin tein sukat, kun alkaa kaikki olla hajonneet.

 

 Parit joululahjatossukat jätin kylmästi kesken. Oli tarkoitus silmikoida vauhtiraitoja, mutta pärjätkööt ilman. aen vain viitsinyt.

---

Siivouksetkin on nyt vain levänneet. Sen verran on ollut muuta kivaa. Mutta kohta taas.

 

 

Pyykkitupatonttu

 Onkos teillä pyykkitupatonttu? Se on sukua saunatontulle. Ennen vanhaanhan pyykit pestiin saunassa, mutta etenkin kaupunkien kerrostaloissa on nykyisin erillinen pyykkitupa. Toki sellainen oli historian hämärissä myös isoissa kartanoissa ja linnoissa. Niiden pyykkituvissa eli hyvin hienostunut pyykkitupatonttu. Kaikkihan linnoissa on hienostunutta. Mutta minä puhun tällaisesta arkisemmasta tontusta, sellaisesta tavallisen väen parissa viihtyvästä.

Kävin taas pyykkituvalla. Siellä kun on käytävä etenkin nyt, kun tuon kylppärissä majailevan pienen pesukoneen vesiliitäntä suihkuaa vettä pitkin seiniä. Olen sen verran tympääntynyt meidän huoltomieheen, etten viitsi kysyä, tulisko vääntämään ruuvin tiukemmalle. Menen mieluummin pyykkituvalle, jossa saan myös pyykit kuiviksi. Otan yleensä kirjan tai neuleen mukaan, ettei mene aikaa hukkaan. En viitsi kävellä välillä kotiin, kun pyykkituparakennus on muutaman talon takana, parisen pihan päässä.

Meidän pyykkituvalla on myös kirjojen kierrätyshylly, josta aikoinaan löysin myös vanhan Dyyni-sarjan. Se oli aikaan ennen nykyistä dyynibuumia. Olin etsiskellyt kirjaa kaikkialta pitemmän aikaa, mutta edes divareista sitä ei löytynyt. Olin lukenut sen nuoruuteni päivinä ja halusin lukea uudestaan. Sitten yhtenä pyykkipäivänä kaikki kolme osaa olivat siististi hyllyssä. Nyt ne ovat minun kirjahyllyssäni. En silloin vielä osannut tonttua epäillä. Olin vain iloisesti yllättynyt ja hämmästynyt hyvästä tuuristani. Mutta nyt tontun olemassolo on todistettu.

Jälleen kerran nuoruuteni kirja, jota olen etsiskellyt, odotti pyykkituvan kierrätyshyllyssä minua. Kiitän tuhannesti tonttua ja yritän olla vaatimatta lisää harvinaisia kirjoja, ettei tonttu suutu. Divareista sentään löytyy paljon kaikenlaista.

---

Olen sitkeästi (3 kertaa!!!) käynyt tutustu kuntosaliin kurssilla. Aamulla tuli mieleen, että pitäisi varmaan ostaa niitä kuntosalikäyntejä, jotta voisi kurssin jälkeenkin jatkaa saleilua. Muistin, että jotain tarjousta on näkynyt. Juu,on. Loppuu sunnuntaina. Ja nyt sitten nyppii, kun en eilen tajunnut ostaa. Ja eläkeläisalennusta ei saa netistä vaan pitää mennä paikalle. Menen siis tänään. Ja harmittaa, kun siihen menee reilu tunti aikaa. Vuosikortillahan matkustaa sujuvasti, mutta eikös olekin ajanhukkaa matkustaa vain ostamaan jotain. Sen verran alea kuitenkin saa, että käytän tänään kalliarvoista aikaani busseiluun, aikaa, jonka voisin käyttää vaikkapa palapelin tuijottamiseen.

Joku tuolla kehui, miten minulla riittää sinniä palapelin kanssa. Onhan se valmiiksi saatava. Olen yrittänyt taivastakin jo tehdä, mutta se vasta on hankalaa. Palat kiiltävät ikävästi, joten sävyjen hahmottaminen on vaikeaa. Ja kun väärän palan onnistuu, johonkin survomaan, jatko ei sitten toimi ollenkaan. Mutta jonain päivänä täällä on kokonainen palapeli - ellen ole hukannut paloja johonkin.

Teeleipää ja avokadoa

 

Tässä aamukahvimaisemani ääressä nautiskelen teeleipiä, joita eilen leivoin. Löytyi nimittäin ruokakaapista monta pussia vehnäjauhoja. Ei, en ole niitä hamstrannut. Olen niitä saanut. Ja kun en paljon nykyisin leivo, jauhoja on kertynyt. Tein sitten pellillisen teeleipiä vanhimmista jauhoista kera vanhojen kaurahiutaleiden. Niistä tuli erinomaisia, kun heittelin joukkoon jotain vanhojen maustesekoitusten jämiä.

 

Shiba kävi eilen taas harjoittelemassa. Shiban omistajat saivat mukaansa puolet teeleivistä, mutta silti niitä jäi tällekin aamukahville. Avokadoja ostin pussillisen. Ovat kypsyneet, joten niitä on syytä syödä. Hyvin menee leivän päällä.

---

Paistoin myös ananaslettuja, kun sieltä kaapin kätköistä löytyi parastaennen-ananasmurskaa. Silti vielä riittää yliaikaisia jauhoja, joten eiköhän kohta taas uuni lämpene, jos keksin jotain kokattavaa.

---

 Limenuudelit oli ihan ok syötävää. Niitä riittää tällekin päivälle. En viitsi pilkkoa noita neljän hengen annoksia. Mieluummin syön useana päivänä samaa ruokaa.

Ei tarvita paljon kuuraa, kun elämä alkaa näyttää valoisammalta - tai ainakin maisema. Minulla on vähän alakuloinen fiilis, mutta sinnittelen täällä. Nyt pääsee jo pitemmällekin lenkille, kun alkaa maa olla jäätöntä. Ennen pakastumista oli aika pimeää ja märkää.

Isojalat olivat liikkeellä. Ne tykkäävät sateesta.

Koirapuistossakin on käyty. Etsi kuvasta lunnikoira.

Palapeli vie aikaa ihan hillittömästi.