Kolme kuvaa TOUkokuussa

 

 

TOUkotyöt ovat pahasti myöhässä, mikä ei liene yllätys. Kovin on ollut taas nihkeää töihin rupeaminen. Syitähän on helppo löytää: on liian kylmä tai kuuma, kuivaa tai märkää ja etenkin on kaikkea muuta tärkeämpää, kuten istuminen ja ihmetteleminen. Jotain on sentään saatu aikaan

TOUhukehä on pystytetty, jotta kenttäapurikin voi osallistua. Apuri testasi pikaisesti kehän ja totesi, että ihan ok, mutta isompi saisi olla. Toivotaan, että hetken aikaa jaksaa siellä aina olla. Ja jos ei jaksa, onpahan taas hyvä syy jättää palstahommat vähille.

Apurilla on riittänyt TOUhottamista sen verran, ettei minun ole tarvinnut tehdä mitään. Harmi, että tuo touhottaminen ei vähennä kaikkia ns. pakollisia juttuja, kuten siivoamista.

Hyvää äitienpäivää kaikille

Päivänä muutamana käytiin ystävän kera kirsikkapuistossa. Ei ollut vielä kukkaloistoa, mutta mukavaa oli kuten aina, kun tapaa vanhoja tuttuja.

Eilen shiba kävi omistajiensa kanssa äitienpäivävierailulla. Tänään on toisen lapseni luona grillausta.

Nälkä ei tässä pääse yllättämään. Sain eilen kakkua ja vielä perunakukkoa, kun lasteni isä kotiutui Lieksasta. Tuo aina myös minulle perunakukon. Lisäksi naapuri toi just äsken lämpimiä pullia ison satsin. Ne vien noille lapsenlapsille mennessäni. En kykene äkikseltään tällaista ruokamäärää käsittelemään. Perunakukon syön ilman muuta ihan itse kokonaan, mutta pullat saa mennä parempiin suihin. Onneksi kakustakin lähti puolet lahjojien mukana pois.

Sain kirjalahjoja, Tolkienia kuten yleensä, mutta myös tosi kivan yllätyksen:

Majava on kyllä paras!

Muutenhan elämäni nitkuttaa entiseen tahtiin. Kasvimaata olen ajatellut ja tavaramääriä myös. Ensi viikonloppuna on talon romupäivä, jolloin tulee jätelava pihalle. Sinne on tarkoitus kantaa paljon kaikkea - tai ainakin jotain. On nimittäin mummoilua luvassa. Se hiukan vie aikaa näiltä kotijutuilta. Onneksi kuitenkin asutaan niin lähekkäin, että voin päivällä käydä Fizbanin kanssa kotona puuhastelemassa. Tulee samalla koiralenkkeilyä.

Fizban on lenkkeillyt ahkerasti

ja viettänyt myös rauhallista kotielämää. Koulussakin on käyty. Fizban kyllä oppii, jos minä vain sisäistän ohjeet, joita saan.

Ei löydy otetta,

 

ei peruselämään, ei bloggailuun. Mutta aika sentään kuluu, päivät vaihtuvat ja kuukaudetkin.

Fizban elää ensimmäistä kevättään täysin rinnoin. Aloitti myös koulunkäynnin. Eka tunnilla oppi, että naksutin tarkoittaa namua.

Kiltisti raahaa minut aamuvarhain ulos ja pitää muutenkin elämän syrjässä kiinni.

Jotain ystäviä olen häiriköinyt, punkkua nauttinut ja yhdessä näyttelyssä käynyt. Oli ankea, epäselvä ja outo. Meniköhän liian kultturelliksi, jotta olisin ymmärtänyt. Mutta voinpahan sanoa, että tämänkin olen nähnyt. Nyt pitäisi mennä Fizbanin kanssa metroilemaan, shoppailemaan, jos jaksais...