Sateen jälkeen

 on liukasta,

 

joten eikös se olekin just sopiva aamu lähteä kallioille luistelemaan.

 

 Hallainvuori määriteltiin luonnonsuojelualueeksi jokunen vuosi sitten.

 

 Sen seurauksena sinne rakennettiin polkuja, vaikka ainahan siellä on ollut tiheä polkuverkosto, koska ihmiset ovat viihtyneet siellä. Näiden uusein polkujen ideana on ohjata kävelijöitä samoille reiteille

 

ja siis suojella kallioden kasvillisuutta tallaamiselta. Eli hyvä juttu. Hyvä juttu myös kaikki kyltit ja muut.

 

 Minähän olen vuosien mittaan paljon täällä kuljeskellut, mutta päätin nyt seurata tuota puolentoista kilometrin kalliopolkua. Aloitin sen tuon kartan mukaan loppupäästä eli lähempää kotiani.

 

 Heti alussa taas kerran totesi, miten surkeassa kunnossa olen tällä hetkellä. Jaksaminen tökkii, hengästyn hetkessä ja tietenkin olen myös supervarovainen köpöttelijä. Märkä sammalhan on yllättävän liukasta,  kuten myös märkä sileä kallio

ja etenkin märät puun juuret, joita risteilee poluilla. Oli siis syytä katsoa tarkkaan mihin jalkansa asettaa.

 

Fizbanilla ei ollut tassujen kanssa ongelmia mutta minusta tuntui välillä, että selviänkö. Vielä muutama vuosi sitten juoksentelin täällä kuin vuorikauris. Pakko kait tässä on sopeutua siihen, että vuorikaurisajat on ohi. Olen välillä elätellyt toivetta, että joku ihmetroppi parantaisi, mutta ehkä on viisaampaa ruveta miettimään, mitä voi, ja jättää sivuun, mitä haluaisi.

 

 Jos joskus olen naureskellut kaikenlaisille kaiteille metsäpolkujen varrella, niin hyi minua! Nyt kyllä tyytyväisenä otin tukea vastaan.

 

 Hallainvuorella on pieneen tilaan saatu mahtumaan monenlaista kasvillisuutta avokalliosta tiheään metsään.

 

 Tuolla taustalla näkyy myös jäkälikköä, joka pysyy kunnossa, kunhan vain me ihmiset pysymme polulla.

 

Vaikka yleensä jaksan ihailla luontoa loputtomiin, täytyy myöntää, että tässä vaiheessa aloin miettiä, eikö tämä ikinä lopu. Miten pitkä yksi puolitoista kilometriä voi olla? 

Tuostahan hyppäisi kevyesti yli ainakin kuivalla kelillä ja ainakin nuorena ja notkeana. Nyt otettiin tyytyväisinä silta käyttöön.

 

 Kun oli laella aikamme köpötelty, käännyimme alaspäin. Jyrkin osuus hoidettiin portailla

 

ja sen jälkeen vain leveää polkua suoraan alas. 

---

Olisimme voineet jatkaa kävellen takaisin kotiin muutaman ison ylämäen kautta. Mutta minulla oli olo, etten enää jaksa. Päätin mennä bussipysäkille. No, siinähän tietenkin eksyin joksikin aikaa harhailemaan talojen kekelle. Aikanaan päästiin bussipysäkille ja bussilla kotiin muutama pysäkinväli. Fizban on yllättäin tottunut matkailuun. Se on suuri helpotus. Voidaan useinkin kävellä vaikka minne ja tulla julkisilla takaisin.

---

Kotona älykello antoi mitalin pisimmästä tähänastisesta kävelystä. Ei sen äly kyllä ole kovinkummoinen. Tyynesti laskee bussimatkatkin mukaan ihmettelemättä, miksi nopeuteni yllättäin on kymmeniäkilometrejä tunnissa.

---

Nyt voisin, jos jaksaisin, mennä hakemaan valokuvan henkkareita varten. Eilen nimittäin postilaatikosta putkahti yksi pankkikortti. Nopeaa toimintaa.

 

 

 

Korttisulkeiset

 

Jokunen päivä sitten käväisin junailemassa ja onnistuin hukkaamaan lompakkoni. Siinä meni tietenkin käteiset rahat (sattui sopivasti olemaan reilun satasen edestä seteleitä) ja kaikki mahdolliset kortit. Ennenkuin huomasin tumpelointini, joku nopsajalka oli ehtinyt jo käyttää korttiani kolmessa paikassa. Kovin monta tuntia siinä ei ehtinyt kulua, parikolme, mutta nopeushan on näissä tapauksissa valttia. Kun huomasin kortin käytön, menetin uskoni, että lompakko palaisi kotiin. Toki ehdin sitä ennen kysellä lompakkoni perään erilaisista paikoista. Lompakossa oli tietenkin paljon kaikenlaisia muitakin kortteja. Onneksi kaiken sulkeminen sujuu näppärästi netissä ja onneksi känny oli hengissä edelleen, joten olin varmuuden vuoksi sulkenut kaikki vähänkin tärkeämmät kortit heti, vaikka ensi alkuun vielä toivoin, että lompsa olisi eksynyt ns. rehelliselle kansalaiselle. Nyt täytyy vain uskoa, että rahat meni tarpeeseen jollekin puutteenalaiselle. Harmitti kyllä aika reippaasti ensi alkuun, mutta eipä enää. Rahaahan se vain oli (ja tietenkin henkilötietoni). Nyt odottelen, että postiluukusta joskus tipahtelee kortteja, muitakin kuin postcrossing. Joskus tulevaisuudessa hankin sitten niitä poliisin myöntämiä.

 

Linnut ovat kovin äänekkäitä. Talitintti on viettänyt paljon aikaa parvekkeella metelöimässä. Yrittää varmaan kertoa jollekin vastakkaisen sukupuolen omaavalle, että täällä olisi pesäkoloa tarjolla. Talitiainenhan on usein pesinyt tuossa parvekkeen nurkan lähellä räystään alla. Talitiainen on aika maltillinen, mutta korpeilla menee tosi lujaa. Niitä on, paljon ja hyvin puheliaita.

Kun hoitokoira meni kotiinsa, olemme Fizbanin kanssa aamulenkkeilleet vajaat viisi kilometriä joka aamu. Minun pitää yrittää pitää kuntoa yllä, vaikka tai koska, terveys reistailee ja uupumus on perus olotila. Siinä kierrellessä tulee joskus mukavia ylläreitä. Tässä kuvassa, kuten näette, on liejukana, jota en koskaan aiemmin ole onnistunut näkemään. Olen jonkun kerran jopa matkustanut johonkin rannalle etsimään, kun olen kuullut, että siellä on nähty. Nyt oli ihan yllätys. Kuulin vielä vastaantulijalta, että se on täällä joka vuosi. Joten tänne ensi vuonnakin. Lintumääräni ei ole kovin kummoinen tänä vuonna, kun en ole jaksanut lähteä niitä tietentahtoen metsäsätämään.

 

 Tänään oli aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Treenattiin taas bussimatkailua, jotta päästiin vilkaisemaan tätä hulevesilammikkoa. Nyt Fizban olikin kuin tottunut matkailija. Ei ollenkaan tärissyt sylissä. Hieno juttu. Jatkamme siis mieluiten päivittäin, jos mahdollista.

 

 Olin vielä töissä, kun tätä lammikkoa alettiin rakentaa. Tarkoitus oli testata erilaisten kasvien kykyjä huolehtia hulevesistä, estää niiden huuhtoutuminen vesistöihin ja mieluusti myös puhdistaa lannoitejäämiä. Tässähän on maanviljelystä ympärillä. Alku oli aika koominen. Joku siinä yritti opinnäytetyötä saada aikaan. Istutti kosteikkoon erilaisia kasveja. Hanhet kävi ne sitten syömässä. Hanhet istuivat rannalla odottamassa istuttajien poistumista ja tyhjensivät alueen heti, kun ihmiset poistuivat. Tutkijat sitten kokeilemaan erilaisia karkoituskeinoja. Perinteiset linnunpelättimet lähinnä huvittivat hanhia. Musiikkiakin kokeiltiin, mutta hanhien mielestä oli rattoisampaa syödä, kun voi samalla kuunnella musiikkia. Sitten kokeiltiin ampumista, lähinnä tietenkin vain ääniä, koska hanhet on rauhoitettuja. Laukausten ääniä, kovia, kaikui sitten ympäristössä satunnaisesti. Hetken hanhet pysyivät kauempana, mutta toki pian huomasivat, etteihän tässä mitään hätää. Jäin eläkkeelle ennenkuin selvisi, miten homma ratkaistiin, mutta ilmeisesti jotenkin, koska nythän lammikko voi hyvin.

 

 Monenlaisessa ympäristössä on ehditty kuljeskella. Kaunista ja mukavaa on. Kasvimaatakin pitäisi varmaan vähän huoltaa, kun vasta vuoden lopussa irtisanon sen. Mutta jaksamisen kanssa on niitä ongelmia. Pitää käydä ostamassa kukansiemeniä, kunhan niitä rahakortteja tipahtelee postista. Kurpitsoita lupasin vielä kerran kokeilla kasvattaa.

 

Ja nyt kun  kaivelin kaappeja, totesin, että onhan minulla siementen jämiä vanhastaan. Ei muuta kuin kasvamaan. Multaakin on parvekkeella jossain pussissa, joten esikasvatus käyntiin. Kun ei tässä nyt olla (eikä kyllä ole koskaan oltukaan) sadon perään, hyvin ehtii. Ehkä vaihdan siivouksen kasvatukseen tänään. Neulonut toki olen, mutta niistä joskus myöhemmin. Olen myös pyykännyt, pessyt mattoja ja ikkunoitakin taas. Yläkerran naapurin parvekkeelta oli jotain roiskeita lentänyt ikkunaan. Ne tietenkin ärsytti, joten piti pestä.

 

 Mukavaa vappua kaikille!

---

Pitäisköhän toivottaa samantien juhannustakin. Bloggailuintoni on jotenkin hukassa. Mutta yritän kuitenkin. 

---

Unihdin: Kävin eilen leffassa. StarWars Sithin kosto. Sisällemennessä kaksi nuorta miestä keskusteli takanani.

 

"Tämä tulee olemaan sinun paras päiväsi.Kun olet seitsemänkymmentä ja eronnut kolmesti, tämä on yhä paras päiväsi ikinä."

 

Minun oli pakko kääntyä sanomaan

 

"Minä olen seitsemänkymmentä, mutta eronnut vain kerran."

"Tämä on silti sinunkin paras päiväsi." 

"No näitä on ollut ennenkin."

 

Mutta oli se mukavaa, vaikka olen kyseisen leffan nähnyt jo kahdesti teatterissa ja usein kotona. Ennen oli niitä aikoja, kun ensi-iltoihin mentiin pukeutuneina leffan henkilöiksi. mutta oli kiva, kun nyt paikalla oli uutta sukupolvea.

 

 

Eläimellistä

 Minähän harrastan postcrossausta ja saan siis hienoja kortteja ympäri maailmaa, paljon kortteja, jotka ovat siellä sun täällä, missä sattuu eli siinäkin olisi työsarkaa, siis järjestää kortit johonkin kuosiin, siis kaikki kortit, olen nimittäin säästänyt kaikki muutkin saamani kortit. Kaikki kortit ovat kivoja, mutta joskus tulee tällaisia tosi oivaltavia. Postcrossauksessa saa laittaa sydämen kortin alle, jos tykkää siitä, mutta kaipaisin myös mahdollisuutta suurempaan ylistykseen joidenkin korttien kohdalla.Tämä olisi ollut sellainen. Postimerkitkin oli uskomattoman hienoja: napajänis, kärppä ja karibu. 

Ulkoiluttajani ovat koominen pari. Shiba kulkee eteenpäin tasaisen rauhallisesti samaa latua kuin juna. Fizban säntäilee sinne tänne koko ajan.

 

 Shiba katsoo välillä tyyliin "eikös jo voitas jatkaa matkaa". Fizban keskittyy tien pientareisiin, joilta aina löytyy jotain.

 

 Kyllä shiba joskus innostuu leikkimäänkin, mutta enemmän lepäilee - ja vahtii porraskäytävän liikkeitä puhahdellen. Puhahtelu taas innostaa Fizbania haukkumaan. Onneksi yöt nukutaan hiljaa.

 

 Kun shiba on kyllästynyt palloleikkiin, Fizban lähestyy huomaamatta hyvin varovaisesti

 

ja varastaa pallon omien jalkojen väliin.

---

Fizbanille tekisi hyvää, jos olisi vakituisesti ruokaseuraa. On syönyt tähän asti kolme kertaa päivässä isomman annoksen kuin ennen kerran päivässä. Tänä aamuna kyllä näytti jo vähän siltä, että taasko on ruoka-aika, eikä edes syönyt kuppia ihan tyhjäksi. Fizbanhan on niin laiha, että hyvää tekisi syödä kunnolla. Mitenkähän minä onnistuisin kannustamaan sitä senkin jälkeen, kun shiba menee kotiin.

---

Pitäiskö ruveta käyttämään shibasta sen nimeä, Mako?

---

Vaikka kehuin, että öisin nukutaan, alkaa väsymys painaa. Piti lukea muiden postauksia, mutta taidankin siirtyä sänkyyn unille.

 

 

Viiltävä tuuli käy aamuisin

 

kiiltävään porttiin ja koivuihin

---

Hyytäviä aamuja on ollut ja sitä luntakin tuli kuten luvattiin. Hyvä, että jotain lupauksia pidetääm, joku pitää, hän, joka säät ja ilmat säätää.

 

 

Osta asunto hoida koira 

---

Asunto on vuokralla, mutta koiran hoidan, huomisesta lähtien hoidan kaksi koiraa kymmenen päivän ajan.

 

 

pidä pihaa vaimon kanssa / hanki lapset jos on saumaa / yks tai kaks mut hankkikaa ne

 ---

Vaimoa tai pihaa ei ole, mutta kaksi lasta tuli hankittua ja sille vanhemmalle olen tätä aiki-settiä neuloskellut. Saisi tulla hakemaan sen tänään, jos aikoo saada mukaansa Japaniin. Minä en nyt jaksa lähteä viemään. 

 tutustu naapureihin / vietä niiden kanssa joskus aikaa / järjestäkää kimppakyyti / jos on sama duunimatka

---

Naapureihin törmäilen ajoittain hississä, porraskäytävässä, pihalla. Alan olla tämän rapun pitkäaikaisin asukas, joten monet ovat sen verran tuttuja, että joku sana vaihdetaan silloin tällöin. Nyt on kyllä paljon uusiakin, kun noita kuolemantapauksia on tässä alkuvuodesta ollut jo neljä. On remonttia ja muuttoa koko ajan. Sepelkyyhkytkin ovat palanneet.

 

 

Laita riippukeinu kiinni keväällä / pidä jemmarahaa pankkitilillä / seiso väkevästi sänkys edessä / aamuisin / Laita riippukeinu kiinni keväällä / pese kasvosi ja käytä pyyhettä / aamuisin

---

 Riippukeinua ei ole, mutta käteistä jemmarahaa on kertynyt kukkaroon, kun se yksi naapuri haluaa maksaa sukista ja tietenkin seison sängyn edessä aamuisin, aika usein pesen myös kasvoni ja käytän pyyhettä. Ja olen jopa edistänyt kevätsiivouskalenteriani, vaikka varmaan olette ajatelleet, että sekin on niitä projektejani, jotka hissukseen haipuvat unhon yöhön. Mutta ei!

 

LUUKKU 6: Ihan uudet tyynyt ja petauspatja sänkyyn

LUUKKU 7: Vaihteeksi olkkarin kirjahyllyn uudelleen järjestäminen

LUUKKU 8: Edellsestä johtuen myös makkarin kirjahyllyn järjestäminen

LUUKKU 9: Tehty palapeli laatikkoon ja ompelukone tilalle (joskus ehkä ompelenkin sillä jotain) 

 

 

 Urheilla jos jaksat / pysyt kunnossa ja nukut hyvin 

---

Paljon en nyt jaksa, mutta sen verran kuitenkin, että onnistuin rikkomaan antiikkiset käsipainoni. Luulisi, ettei se ole mahdollista, mutta niin vain kävi. Piti siis ostaa uudet. Aiemmin oli kahdet eripainoiset, mutta nyt ostin vain ne kevyemmät. Onneksi kevyemmät, sillä yllättäin uusi 2 kiloa painaa enemmän kuin vanha. Olikohan niistä antiikkisista aikojen saatossa kadonnut jotain vaikka päällisin puolin näyttivät ihan normeilta. 

hoida lasku lähikauppaan / niin saat suuret alennukset / jokainen markka jonka maksat / veroja auttaa sinua myös

---

Lähikauppias vaihtui. Edellinen kyllä panosti kaikkeen. Oli koristeita, tapahtumia, grillausta, lettujen paistoa, kaikkea. En usko, että uusi jaksaa niin paljon. Aika vähän minäkin lähikauppaa käytän, koska se on kallis ja valikoima on pieni.

 

 lukita muista ovet ja auto / kesällä yö on valoisa yö

---

Autoa ei onneksi ole, mutta oven muistan lukita. Ja mikä tärkeintä, useimmiten muistan myös ottaa avaimen mukaan, kun lähden kotoa. 

 

Muista kaverit entiset / ja soita niille silloin tällöin / pidä niistä listaa jotka / joulukortin lähettää / on tapana kiittää katso silmiin / kätellä voit kun lähdet pois / isä ja äiti ajattelee sua / isä ja äiti ajattelee

---

No, tuntuu, että turhan usein soittelen. Joulukortin lähettäjistä en listaa pidä, koska en joulukortteja lähettele. Muita kortteja kyllä olen paljon elämäni aikana lähettänyt  ja kirjeitä. Mutta kun ei tule vastauksia. kirjoittaminen jää. Voisin, ehkä kirjoittaa jonkun kirjeen kohta puoleen, mutta ensin rupean nuohoamaan nurkkia. Kun shiba tulee, siivous jää. Shiba pelkää imuria. 

---

Menenpä siis ja palaan ehkä taas joskus.

---

Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pese kasvosi ja käytä pyyhettä aamuisin aamuisin aamuisin

 

 

Muistellaan kevättä

Aamukahvinäkymäni on aurinkoinen, mutta älkää antako kuvan hämätä. Reippaasti oli pakkasta, kun käytiin lenkillä koirien kanssa. Saattaa se kuitenkin päivän mittaan lämmetä. Vai käykö kuten eilen.

 Eilinen aamukahvimaisemani oli aika erilainen.

 Mutta muistellaan niitä aamulenkkejä, kun nouseva aurinko häikäisi, kiurut liversivät pelloilla ja metsät täyttyivät peippojen karjunnasta.

Niinä aamuina Fizban ulkoilutti minua ihan pitemmän kaavan mukaan. Antoi jopa välillä katsella lintuja tai muita luonnon ihmeitä. Joskus vähän tuijotti siihen tyyliin, että mikä siellä maksaa, kun ei matka etene.

 Outoja otuksiakin oli matkan varrella

ja polkua jos minkämoista.

Tarkasti tuli reitti merkattua. Joka puskassa ja puussa lukee "Fizban kävi täällä".

 Mummo tyytyi kuvaamaan, jätti merkkailun väliin.

 Kuvattavaa riitti vaikka kovin vähissä on vielä kukkaloisto.

 Sammakkoloisto sensijaan pääsi yllättämään. Tällaista ei ole ikinä ennen tullut vastaan. Osaisikohan joku sanoa, miksi tämä on tuon värinen.

 

Jottei menisi ihan luontohempeilyksi, laitetaan vähän ihmistoimintaakin mukaan. Tässä on tarkoitus kaataa pieni kuusimetsä, jotta siihen voidaan rakentaa väliaikainen väistörakennus koulujen remontteja silmälläpitäen. Asiasta on tehty valitus, joten tässä on väliaikainen toimenpidekielto. Ei taida olla toimentekijöillä kovin vahvaa uskoa kieltoon, kun alue aidattiin kuitenkin ja kone ajettiin paikalle. Olisihan täällä muitakin alueita rakentaa ja valmiita tyhjiä tilojakin, mutta kait se on hienompaa, jos pääsee ihan koskemattomaan luontoon mellastamaan.

ps. Mikä tauti se sellainen, joka saa suun vuotamaan? Kun hörppää kahvia, niin jostain suupielistä osa valuu paidalle. Sanotaanko sitä vanhuudeksi?