Sellainen ehkä yllättävä tai ehkä ei, havainto on itsestäni: monet ei-kirjalliset seikat ovat minulle tärkeitä. Olenhan usein maininnut, että tykkään nimen omaan pokkareista, niiden pehmeydestä käsiä vasten, niiden keveydestä, huolettomuudesta. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, että tiettyjä kirjoja haluan kovakantisina, arvokkaina. Esim. Tolkienin kuvitetut teokset ja tietyt sarjakuvat ovat mukavampia kovakantisina. Mutta on myös esteettinen mieliteko, esim. jonkin sarjan pitäisi olla samantyylinen. Esim. Pottereista on monia eri kansikuvasarjoja. Teen mielelläni paljonkin etsimistöitä, että löydän samaa kokoa ja kansikuvatyyliä ne sarjat, jotka haluan säilyttää. Joten niinpä ostin tuon Dyynin ekat osatkin pokkariversiona, vaikka minulla on ne vanhana kovakantisena. Ne vanhat ovat aarteeni, josta en luovu, mutta koska noita jatko-osiakin on ja minulla on jo ennestään Dyynin messia pokkarina, ajattelin, että ostanpa tuon ekankin samaa sarjaa. Dyynin lapset on jatkoa Dyynin messiaalle, joten Dyynin lapset piti jokatapauksessa ostaa.
Saadakseni pokkarin olen valmis odottamaan pitkäänkin kuten tätä Kawaguchin kirjaa. Onneksi lukemista riittää vaikkei kaikkea saa heti.
Lukemisen riittävyyden takaan välttelemällä postimaksuja, kun teen tilauksia. Ja ainahan löytyy ilman välttelyäkin kirjoja, joita voisi joskus olla kiva lukea. Tykkäsin Kankimäen Asiat, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joten ajattelin, että varmaan tykkään tästäkin. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli todellinen elämys. Luovutin teoksen aikoja sitten tyytärelleni, koska sitä ei enää saanut mistään. (Nyt sitten odottelen, että se ilmestyy tuonne meidän pyykkituvan kierrätyshyllyyn) Sinisalo on kirjoittanut paljon, mutta Ukkoshuilu sattui olemaan saatavissa pokkarina, joten päivitän Sinisalotietämystäni. Asema 11 on taas paluuta ajassa taaksepäin.
Ainahan lukeminen ei ole pelkkää nautintoa. Vandermeerin Etelärajatrilogia on kulttikirjan maineessa ja on viihtynyt hyllyssäni avaamattomana jo pitkään odottaen sopivaa väliä, jotta voisin tarttua siihen. Nyt se oli sänkykirjanani eli yölukemisena. Olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa, kun luin takakannesta Stephen Kingin arvostelun "Karmiva ja kiehtova", ettei kyse ole hyvänmielen kirjasta. Se oli oikeastaan vastenmielinen, vaikeaselkoinen, liian outo. Luen minä joskus trilogian loppuun, mutta en nyt.
Varsinaisena kirjana on nyt tietenkin Murakami. Sekin on outo, mutta sen lukeminen tuottaa todella mielihyvää. Sen kanssa voisi mennä istumaan merenrantaan ja vain lukemaan. Murakamiltakin on suomennettu uutta, mutta minähän odotan sitä pokkariversiota tietenkin.
---
Nyt on sellainen uusi aluevaltaus kuin äänikirjat Pöllön lukupiiriä (liittykää mukaan, jos ette vielä ole) varten tilasin BookBeatin, koska kirjasto oli niin hidas. Ja huomasin, että äänikirjoissakin on eikirjallisia ratkaisevia tekijöitä. Lukija on tätkeä. Onneksi tuolla voi näköjään valita kirjoja myös lukijan mukaan.
Pöllön eka kirja oli:
Sisko Istanmäki: Yöntähti, joka on Särmikäs ja oivaltava romaani pitkästä elämästä ja ystävyydestä ja jossa on ihan miellyttävä lukija eli Carla Lindell.
Noihin mainos-arvosteluihin kannattaa näköjään suhtautua varauksella.
En ole koskaan tykännyt äänikirjoista, mutta voi niitä näköjään kuunnella tiskatessa ja siivotessa ja tehdessä jotain muutakin, vaikkapa esim. päätellessä langanpätkiä neuleessa tai puuhatessa monimutkaisia juttuja, joten päätin aloittaa uuden äänikirjan odotellessa lukupiirin uutta teosta.
Kokeilin sitten sellaista kuin Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään, jota mainostettiin: Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä. En tykännyt lukijasta, joka oli Markus Bäckman. Toisaalta voi olla myös, etten jaksa kirjoja elämän viimeisistä päivistä. Joka tapauksessa vaihdoin.
Seuraava oli ja on edelleen Waris Dirie: Aavikon kukka, joka mainoksen mukaan kertoo tarinan aavikolta huippumalliksi ja ihmisoikeustaistelijaksi, lukijana Sanna Majuri.
Pöllö on siis saanut minut kuuntelemaan äänikirjoja.
10 kommenttia:
Varmasti tykkään kirjoista. Mutta erittäin harvoin haluan omista niitä- enää. Koska on mennyt aika jolloin halusin suuuren kirjaston itselleni.
Muutamia kirjoja olen onnistunut kuuntelemaan, kun tilaamani lehti joskus antoi niitä ilmaiseksi. En oikein tykästynyt. Tosin neuloessa tai tiskatessa voisi olla hyväkin kuunnella, mutta muuten mitä sitä tekisi kuunnellessa. Kävelyllä haluan kuunnella lintujen laulua ym. Pyöräillessä liikennettä.
Nuo sun näyttämät kirjat ovat lukemattomia. Mutta voisin niitä harkita muutamia. Huomenna kirjastoon, niin jos löytyisi joku niistä :))
Minä olen kuunnellut BB sovellusta jo muutaman vuoden. Sieltä löytyy sekä aivan uudet kirjat, että vanhat klassikot. Lukijat ovat tärkeitä. Jotkut suorastaan pilaavat kirjaelämyksen. Sanna Majuri on minustakin hyvä lukija. Arvostan myös sitä, että kirjoittaja lukee itse kirjansa, kuten Katri-Helena tai Samuli Edelman. Olen kuunnellut paljon dekkareita, elämänkertoja, mutta myös historiallisia dokumentteja.
Mieleenpainuvin kirja viime vuodelta oli Melissa Da Costan Kaikki taivaan sini, mutta sekin päättyy lopullisuuteen, josta et nyt tykännyt.
Minun pitää perehtyä tuohon Dyyni -juttuun lisää. Kuuntelin yhden kirjan, mutta en etsinyt jatkoa. Oli aika hyvä. Sen sijaan Noituri -sarjan aloitusosasta en tykännyt ollenkaan.
Nappailen vinkkejä televisio- ja lehtimainoksista, toisten blogeista tai mistä vaan, ja laitan talteen omaan kuuntelukirjastooni odottelemaan. Minulla on aina myös yksi ihan luettava kirja meneillään palvelussa. Olen tykännyt myös ottaa kielikylpyjä tutuista kirjoista.
Muistankin, että olet pitänyt Murakamista.
Sinun vinkistäsi päädyin Pöllön lukupiiriin ja olen kirjan jo lukenut ja kommentoinut. Nyt odotan seuraavaa.
Äänikirjojen lukijat ovat puhumisen ammattilaisia, esim. näyttelijöitä ja siksikin äänet ja tyylit ovat aika neutraaleja. Vain muutaman kerran olen joutunut jättämään kuuntelun kesken lukijasta johtuen.
Kiitos Olifantti!
Monta tuttua kirjaa oli päivityksessäsi, Toshikazu Kawaguchin Ennen kuin kahvi jäähtyy ja sen kaksi seuraavaa osaa on luettu ja neljättä odotan.
Myös Waris Dirien Aavikon kukka on tuttu vuosien takaa eikä ole itse asiassa kauaakaan, kun se kävi mielessäni; pitäisikö lukea uudestaan.
Mia Kankimäeltä meillä kulkee Äidin kanssa edestakaisin Pojan pokkari Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Itse en ole saanut kirjaa luettua alkua pidemmälle, Äiti on lukenut sen kai kolme kertaa.
Kirjassa viitataan tyynynaluskirjaan - sinä ehkä tiedät siitä enemmän kuin minä? Joka tapauksessa: se on noin tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin teos, joka on vihdoin saatu käännettyä suomeksi (Miika Pölkki) ja se ilmestyy 15.4.2025.
Tämä tällaisena kunhan nyt kirjoitin -tietona, kun näin nuo kirjan kannet ja arvaat varmaan, että japanilaisia kirjoja on tullut luettua.
Luetuttaisinko teilläkin jonkun lukupiirissä 🤔😊
Itse en ole koskaan ollut mikään lukutoukka mutta äänikirjojen kuunteleminen voisi ollakin ihan mielenkiintoista !
Mukavaa viikonloppua sinulle ja jos innostusta riittää niin blogissani saa piipahtaa vierailulla !
Minä haluan omistaa, kirjoja haluan omistaa, en pä muuta. En ole tykännyt äänikirjoista, mutta nyt niitä kuuntelen puuhastellessa. On tilanteita, jolloin ne toimii, esim. jos teen kovin monimutkaista kirjoneuletta tai siivoan. En minäkään halua ulkona mitään kirjaa kuunnella. Luontoäänet tai hiljaisuus on parempaa.
Kyllä minä enemmän tykkään paperikirjoista, mutta joihinkin tuo kuuntelu sopii, sellaisiin vähemmän tärkeisiin. En kyllä edes yrittäisi Dyyniä kuunnella. Noitiri paranee sarjan edetessä. Se eka osa on huonoin.
Hyvä, että päädyit Pöllön lukupiiriin. Nyt siellä onkin minunmieleinen kirja. Katsotaan, miten totun noihin äänikirjoihin. Auttaa kyllä, kun teen kovin monimutkaista kirjoneuletta. Normaalistihan katson jotain sarjaa tai leffaa tai muuta neuloessa.
Minulla taitaa taas kestää ennenkuin pääsen käsiksi tyynynaluskirjaan. Sellainen toivomus olisi tuohon lukupiiriin, että jospa ei keskeltä jotain sarjaa. Sarjat olisi hyvä lukea alusta lähtien.
Monethan tykkää äänikirjoista, joten kannattaa kokeilla. Minulle lukemisessa on aika tärkeää myös käsien kosketus. Piipahdan kyllä, mutta olen aika huono vierailija, kun en jaksa paljon netissä olla.
Lähetä kommentti