Luukku 4

 

 Ihan vihjeenä voin kertoa, että jos haluaa pysyvän parisuhteen ei kannata haudata vaikeista asioista puhumista. Jokainen päivä tuo kurjuutta lisää. Mitäs siinä sitten voi pieni tyttö. Jos elämä menee prinkkalaan, tai tekee kolttosiaan, niin sen kun laulat vaan.

 

Kun maailmanparannus puhumalla tai puihin kiipeämällä ei tuottanut tulosta, turhauduin. Turhautuminen purkautui musiikkiin. Rupesin soittamaan kaikenlaisia kantaaottavia kappaleita ja laulamaan kurkku suorana mukana. No eihän sekään toiminut, joten piti keksiä jotain muuta. Mietin, että jos naapurit valittamaan käyvät esineitään heitellen niin voit laittaa laulus pakettiin ja tehdä ihan omia lauluja. Aluksi me esiinnyttiin yhdessä Leon kanssa, mutta ei Leo oikein tykännyt siitäkään, koska sanat ja sävelet tulivat minun kynästä. Leo olisi halunnut olla bändin keulakuva, enkä minä suostunut siihen. Kiistat yltyivät kunnes minä tein päätöksen. Jos on elämä kärsimysnäytelmää, mies peilissä sille toiseksi jää. Siispä otin kitarani ja suunnistin muualle.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 2 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 4

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
   

 

Joulukalenterita on nyt kaikkialla

Täällä blogeissakin on vaikka kuinka paljon. Eri kaupoilla ja kuntosaleilla on omia,  kaikkialla törmää joulukalenteriin. Minä seuraan vain Kehonhuollon joulukalenteria ja Tiluksilla joulukalenteria. (Face on nykyisin superrasittava, täynnä tekoälyn tuotoksia.) 

 

Ja sitten yritän tätä palapeliä tehdä. Onkin toivottoman hankala, kun pusseissa on ihan sekalaisia paloja. Tässä on kolmen päivän palat, enkä ole kovin monta palaa saanut liittymään yhteen. Tosi ärsyttävää. Täytyy ottaa taas jotain pakasterasioita ja yrittää erotella samanlaisia paloja omiin kasoihin ja yrittää sitten kasa kerrallaan. Valitettavasti tässä on muutakin aikaa vievää juttua. Tähän helposti saisi vierähtämään loputtomasti aikaa. Mutta pussi kerrallaan. Kyllä siltä on joskus pakko löytyä jotain järkevääkin.

 

 Eilen aamulla oli uskomattoman hieno auringonnousu. Onneksi nyt on siirrytty perusharmaaseen. Siirryn takaisin palojen ääreen. Hetkeksi - toivottavasti vain hetkeksi.

 

 

Luukku 3

 

 Ennen kuin aloin tehdä musiikkia oli todella stressaantunut ja huolestunut kaikesta, etenkin luonnon tilasta. Tosiasiahan on, että jotkut ei saa rauhaa tuskaltaan vaan vastustaa uskaltaa kuten minäkin. Olin mukana ympäristöliikkeessä, kuljin esitelmöimässä, osoittamassa mieltä. Yritin selittää, että vaikka lienee tosiasia, että monien työ kuulemma lakkaa, jos ei tehdas lakkaamatta kakkaa, niin kuitenkaan en voi olla tuntematta tuskaa, kun lintujen luhta kasvaa pajupuskaa. No, eihän siitä mitään tuloksia tullut. Ketäpä olisi kiinnostanut nuoren vihaisen naisen mielipiteet. Lakihan oli sitä varten, että asiat tuli hoidetuksi oikein. Vaikka oli todella turhauttavaa saada ihmiset ymmärtämään, ettei laki auta mitään, jos sitä ei noudateta, oli tämä aika elämässäni hyvää. Tapasin uusia ihmisiä, kävin kiihkeitä keskusteluja. Aikaa ja halpaa punaviiniä kului. Valitettavasti Leo ei jakanut intohimoani tehtaiden muuttamiseen. Hänelle tärkeintä oli, että paperi antaa töitä monille.

 

Vaikka auvoinen parisuhteemme alkoi jo tuolloin vähän rakoilla, jatkoimme silti yhdessä. Rakkautta oli edelleen enemmän kuin erimielisyyksiä. Ja päivien mittaan opimme karttamaan kiistanalaisia aiheita. 

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 3

 

Luukku 2

 

Matka on ollut pitkä tähän päivään. Olen kulkenut ylenmäärin monenlaisissa maisemissa, mutta luulen silti, että tuskin ymmärrän väärin elämäni tarkoituksen. Mutta monia syrjäpolkuja on tullut tallattua ennenkuin tiesin, mikä elämäni tarkoitus on. Ei ihmiset halua minulta mitään, mutta kauan luulin, että kaikilla on vaatimuksia minua ja elämääni kohtaan. Tuntui, että minua muovataan kuin savea, vatkataan, puristellaan, painetaan muottiin ja tietenkin sellaiseen muottiin, jota en todellakaan halua. Isä toivoi, että tapaisin jonkun nuoren miehen ja perustaisin perheen mahdollisimman pian. Hän oli todella pettynyt, kun erosimme Leon kanssa. Kyllähän äitikin olisi mielellään nähnyt minut suuren lauman johtajana, matriarkkana, jonka neuvoja kuunnellaan tarkasti. Mutta kun äiti itse oli valinnut niin epätavallisen ydinperheen vain, koska oli rakastunut isään, hän ymmärsi minua paremmin.

 

Ei minun kotoa lähtemiseen liittynyt mitään dramatiikkaa, ei tietenkään, minähän muutin yhdessä nuoren miehen kanssa, joten tulevaisuus näytti menevän kuten pitääkin. Mutta minä en ollut tyytyväinen. Elämäni oli niin tukossa, että oli pakko kääntää avainta lukossa ja päättää, että teen mitä teen ja meen minne meen. Ja nyt siis olen pihalla, koska sinne mahtuu toivomaan että jotain tapahtuu.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 2

 

Luukku 1

Huomenta kaikille yökukkujille. Minä olen Jääluu, nykyisin jo suht kuuluisa laulaja, ainakin omasta mielestäni ja ehkä muidenkin, koska mä saan prenikoita rintaan. Lienee siis aika kertoa, miten olen tähän joutunut. Kaikkihan ei ole pelkkää glitteriä ja loistoa.

 

Näin kertoo sukumme saaga:

Olipa ja elipä kerrran - ei ehkä enää elä eikä ole - normaali ydinperhe nimittäin Mammutit: Hopeaturkki, Pitkähammas ja Jääluu. Hopeaturkki Mammutti oli isä, isoin ja komein, vahvin ja tarmokkain. Äiti Pitkähammas Mammutti oli perheen pomo, älykkäin, neuvokkain, osaavin. Mammuteilla kuten muillakin norsueläimillä on aina vallinnut matriarkaaria eli lauman vanhin naaras on kiistaton johtaja. Tämä, jos mikä on osoitus norsueläinten ylivoimaisesta älykkyydestä. Jääluu Mammutti oli vielä pieni lapsi, leikkisä, iloinen, nokkela. 

 

Kyllä kaikki ovat vielä voimissaan - tai ainakin elossa. Isä alkaa olla jo vähän dementoitunut, elää aika paljon menneissä muistoissa. Äidillä muisti pelaa hyvin, mutta lonkkia ja polvia kolottaa etenkin huonon sään aikana. Vanhuus hiipii mammuttienkin elämään, mutta minä, Jääluu, olen nainen parhaassa iässä. Asun nykyään ihan yksin. Muutin pois äidin ja isän luota. Hetken aikaa asuin Leon kanssa. Kai te vielä muistatte kouluaikojen ihastukseni, ensi rakkauteni. Vaikka meillä oli ihan mukavaa, erosimme kun minä aloittelin keikkaelämää. Se jatkuva matkustelu ja yövalvominen ei sopinut Leolle, joka on enemmän perhe-eläin. Ja mulla on kitarakamat, jotka ei oikein sopineet pieneen asuntoomme. Minäkään en ainiaan kestä yksinäisyyttä, mutta olosuhteiden pakosta nyt hurja punkkari nukkuu niinkuin murmeli - siis yksin. Pitää kuitenkin sopeutua tai mä nostan kädet pystyyn. Toistaiseksi en ole luovuttamassa.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 1