Päivän tavoite:
Älä seuraa ohjeita. Ole villi ja vapaa, luova ja holtiton.
Minunhan piti uudistaa blogi ankaralla kädellä, mutta helpompi oli
vaihtaa persoonaa enemmän itseni kaltaiseksi. Käytin kyllä paljon aikaa karsiakseni tuota järjettömiin paisunutta "tunnisteet" listaa. Ei sitten oikein jäänyt muuhun aikaa.
---
Tänään on kuitenkin taas yksi uusi alku, edessä kokonainen vuosi yllätyksiä. Vaikka ulkonäkö ei paljon muutu, ehkä jotain uutta versoo vielä esiin -
- kuten sammalta päähän. Vierivät kivethän ei sammaloidu, mutta vierimättömät mummot kyllä.
(mielenkiintoista - kun käyn kampaajalla ja värjäytän pääni punaiseksi, jokainen kommentoi - kun käyn kampaajalla ja värjäytän pääni vihreäksi, kukaan ei sano mitään!)
Koirapoika pysyy kyllä
omana itsenään. Sitä ei muutoksen tuulet heiluttele. Kuulo ei toimi, eikä näkökään ole täydellinen ja taitaa päässäkin olla jotain rappeumaa, mutta intoa riittää ja iloa tuottaa.
Uusin huvitus on seisoa parvekkeella tuntikausia tuijottelemassa ulos.
---
Tosin kaikkein uusin on ollut minun pitäminen hereillä. Mahan takia käymme lenkillä noin kolmen tunnin välein yötäpäivää. Toivottavasti lääkitys rupeaa tehoamaan. Alan olla aika väsy.
Kun olen nyt kuoriutunut kotelostani uudestaan, selittelen aluksi. Tuossa vanhoja selatessa huomasin selitelleeni ennenkin usein, joten jatkan tradition mukaan.
(huomasin myös, että aika usein olen ottanut kauniita kuvia - kauniita katsella vaikkei tekniikka aina ole paras mahdollinen)
---
Ämpärilistasta vaikka ensin. Ostin viime jouluna itselleni lahjaksi tämän kirjan.
En aloittanut heti suorittamaan, koska olen oppinut jättämään asiat hautumaan ensi innostuksen jälkeen. Miniäni sitten innostui ajatuksesta kovin ja alkoi vaatia, että minun on tartuttava toimeen. Lupasin aloittaa, kun seuraava vuosikymmen elämääni tulee täyteen. Sehän on tänään, joten lupauksen mukaan rupean toteuttamaan vinkkejä elämän monimutkaistamiseksi. Aloitan tietenkin helpoista eli tänään bloggausta. Eikä joka päivä joku kohta täyty. Hissukseen, inspiraation mukaan suorittelen.
---
Ämpärilistalla ei lue "Aloita blogi". Kohta 88 on "Ala kirjoittaa omaa
blogia"! Sehän helpottaakin tätä pitkällistä harkintaa. Olen nimittäin
kovasti miettinyt, pitäisikö aloittaa uusi vai ei. Nyt ei siis
tarvitsekaan. Aloitan vain taas kirjoittaa tätä, voipi olla jopa, että
päivittäin. Se näkee ken lukee. Mutta jottei olisi liian tuttua ja
turvallista, tein pieniä uudistuksia. Jätin jotain taakseni. Otin
matkaan jotain uutta. Eteenpäin kuitenkin ajattelin taivaltaa vaikka
näin alussa katson vähän taakseni.
---
Kirjassa lukee:
"Riippumatta siitä, teetkö selkoa eläkeajan puuhistasi vai käytkö vähitellen läpi nuoruusmuistojasi ja kirjaat ne muistiin - kirjoittaminen on hauskempaa, kun yleisö lukee tekstit. Toimi siis näin: ota selvää, miten perustetaan blogi internettiin (se on nimittäin helpompaa kuin kuvittelisitkaan), ja sitten vain kirjoittamaan."
---
Hetken mietin noita nuoruudenmuistoja, joita olen kirjoitellut jollain elämänkertakurssilla. Mutta ehkä en siihen ryhdy, ainakaan julkisesti. Joskus jos rajatulle lukijakunnalle.Tätäkin mietin näin ensi alkuun rajatulle lukijakunnalle. Mutta päädyin sitten kuitenkin julkiseen. Korkeintaan laitan kommenttien hyväksynnän, jos rupeaa tulemaan lunta tupaan. Enhän minä mitään erityistä täällä kirjoittele, mutta parhaimmillani kykenen silti ärsyttämään joitakin joskus.
---
Varmuuden vuoksi avaudun myös sen verran, ettei kaikkea kirjoittamaani kannata ottaa ihan kirjaimellisesti. Jospa luette tätä vaikka autofiktiona. Sehän on nyt kovin muodikasta. Ironiaa, ainakin kätkettyä, on tapanani harrastaa turhankin paljon. Joskus saatan heittää esille myös jonkun kankean vitsin tai yrittää kyntää huumorin vaikeaa sarkaa. Hirveästi en harkitse, mitä kirjoitan, joten voipi sammakoitakin hyppiä tekstin joukossa. Kirjoitan siis, mitä sattuu kuten tähänkin asti.
---
Koska oma mielikuvitus ei aina riitä, olen oppinut matkimaan osaavampia.
Sen voi sanoa kauniimminkin eli otan vaikutteita itseäni fiksuimmilta.
Nyt törmäsin uutiseen, että joku 68-vuotias hyvinvointi-ikoni oli
julkaissut 68 elämänohjetta. (kuuklettamalla selvisi, että elämänohjeita on antanut moni muukin)
Niinpä minäkin päätin kirjata joka päivälle tavoitteen itselleni - ei
siis teille muille vaan ihan vain minulle täksi yhdeksi päiväksi - ja
jos hyvin käy, pitemmäksikin aikaa. Ohjeistusta jatkan niin pitkään, kun
ohjeita löytyy tai intoa riittää. Sellainen uudistus siis.
Lintunuorisoa hölmöilee nyt kaikkialla. Minä en ole enää nuorisoa, mutta olen jo kauan juhlinut jokaista elettyä vuotta. Oikeastaan, mitä pitempään elää, sitä enemmän on aihetta juhlaan. Minusta siis. Saatte olla erimieltä, jos siltä tuntuu.
Tämänkertaisen syntymäpäivän aamu valkeni pilvisenä ja kylmänä - ja kotona. Olen viimeiset kymmenen vuotta huolehtinut siitä, että olen synttäreillä jossain muualla kuin kotona. Nyt sitten näin. Oli siitäkin erilainen aamu, ettei ollut paketin pakettia avattavana. Yleensä olen itse itselleni ostanut ja paketoinut edes muutaman lahjan. Nyt ei jostain syystä tullut näin tehtyä. Selvisin kuitenkin hengissä tällaisestakin aamusta.
Koska kuitenkin juhlia pitää aina, kun on mahdollista, järjestin itselleni kuohuviini brunssin parvekkeelle. Yleensä synttäreilläni on ollut kuohuviinin kanssa mansikoita, nyt nekin jäi ostamatta. Oli omien puskien viinimarjoja.
---
Koirapojan mielestä kalkkunavoileivät olis maistunut hänellekin. Muistutin mahataudista ja siitä seuraavasta mattopyykistä.
Niinpä siinä tihkusateessa villapuseroon ja vilttiin kääriytyneenä sitkeästi juhlin vanhenemistani. Uudet villasukat annoin itselleni lahjaksi.
(On muuten varastoni ainoat eli viimeiset sukat, vaikka aina kuvittelen sukkia neulovani, niitä katoaa enemmän kuin syntyy, itselläni ei oikein ole koskaan ehjiä sukkia, pitänee neuloa jatkossa enemmän itselle ja vähemmän muille.)
---
Olen myös säästänyt seitsemän sisaren viimeisen osan aloittamisen tälle päivälle ihan vain sen takia, kun viime kesä meni niitä edellisiä lukiessa. Sopivaa kesähupia.
---
Koska lahjoja ei tule, jos ei tse osta, hankin kukatkin ihan ominpäin.
Yllätin itseni - ja näköjään Koirapojankin - ostamalla vaalean ruusukimpun vaikka tarjolla oli punaoranseejakin. Olenkohan hempeytymässä vanhemmiten?
Näyttävät minusta kyllä vastustamattoman kauniilta.
---
Nyt puuhastelen kotijuttuja hiukan ennenkuin jumitun telkkarin eteen neuleen kanssa. Voipi olla, että päivän mittaan jotain happeningia on luvassa, ehkä grillimakkaraa ja lapsia. Mielenkiintoisista saatan vielä raportoida, mutta todennäköisesti tämä on tässä.
