lauantai 11. lokakuuta 2025

Aina kannattaa valittaa


 vaikkapa ruskan puutteesta
Aamukahvinäkymäni hehkuu auringon paisteessa. Nopeasti väri levisi niihin puihin, joissa vielä on lehtiä. Paljon on ihan paljaitakin. On tuullut sen verran reippaasti, että enemmän on lehtiä maassa kuin puissa,. Siltä se tuntuu vaikka tuskin on totuus. Nytkin tuossa ikkunan ohi leijailee lehtiä vaikkei edes ole kova puhuri. On aika leppeä aamu.
 

 Fizban on kehittänyt jotain terveysongelmia. Yö meni pätkäunin. Nyt näyttää aika normaalilta taas, mutta mennäänpä kuitenkin vaihteeksi viemään kasa euroja tohtorille, kun kerran on aika tilattuna. Kun omistaa koiran, ei ole pulaa siitä, että pääsisi rahaa kertymään.
 

torstai 9. lokakuuta 2025

Onnea Fizban 2-v



Lintujen tarkkailu kiinnostaa edelleen, vaikka tiettyä vakavuutta on olemukseen tullut.
 

 Käytiin juhlapäivän kunniaksi pellon reunoja kiertelemässä. Ikävästi pakotin Fizbanin bussin kyytiin, mutta kyllä kait tuo monen kilometrin kävely mukavassa syysaamussa korvasi kärsimyksen.
 

 Peltojen väri vaihteli kovasti vaikka kaikki kasvatukset oli jo poistettu.
 

 Eilen kierreltiin metsiä
 

 ja rantoja.
 

 Kevyttä vuorikiipeilyäkin välillä
 

 ja heinästystä kotikallioilla.
 

 Kun toisspäivänä paistoi aurinko, piti kuvata oikein ruskaa. Nythän jo ikkunanäkymäkin on värikkäämpi kuin pari päivää sitten.


Vaikka väriä haikailen, niin kyllä tällainen märkä rinnekin on kaunis. Kallioimarteet ilahduttavat aina.
 

 Olen lähinnä ollut käymättä missään, jättänyt välistä taidekurssin, kuntosalin, linturetken, taijin, mutta sen verran kuitenkin liikuin, että pääsin todistamaan metroaseman jouluvalaistuksen. Aseman remontti on hankaloittanut matkustajia monin tavoin, puikkelehtimista ihan liian ahtaissa koloissa ja hissitöntä, rullaporratonta elämää. Mitenkähän liikuntaesteiset, lastenvaunukansa ja väsyneet vanhukset ovat pärjänneet. Olenhan minäkin väsynyt vanhus, mutta toistaiseksi pystyn portaita nousemaan. Uusin remontin piirre on nämä valoketjut, kun varsinainen valaistus ei toimi. Kyllä kaupunkielämä on mielenkiintoista.
---
Loppukaneettina sen verran, että
 
uupunut olen 

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
 
 

sunnuntai 5. lokakuuta 2025

Lokakuu


Aamulenkki hoidettu kivassa säässä reippaasti liikkuen. Kovin on vihreää vielä luonnossa. Taitaa ruskalla mennä aika haahuillessa kuten minullakin. Mitään tuloksia, joilla kehua ei näy, mutta aika kuluu niin, etten saa edes läppäriä auki. Oliskohan syytä jättää blogi hautautumaan kokonaan, kun ei tule päivitetyksi. Monethan ovat tähän ratkaisuun päätyneet. Minun saamattomuus taitaa näkyä siinä, etten osaa edes lopettaa. Ryhtiliikettä taitaisin taas kaivata.
 

 Etsimällä löysin sen verran ruskaa, että sain tehdyksi ensi vuoden kalenterit. Ifolor tarjosi alea, joten oli fiksua kyhätä kalenterit valmiiksi. Onpahan edes jotain.
 

Siirryn miettimään haahuilenko tämänkin päivän vai yritänkö jotain. 
---
Kuvasta pitää sentään sanoa: Täällä on aiemmin esiintynyt vain metsäkauriita, mutta nykyisin näitä valkohäntäkauriita näkyy tosi usein (Eläinten nimien muutokset on hämmentäviä. Kaikki sanoo valkohäntäpeura, mutta minusta tuntuu, että velvollisuuteni on noudattaa nimistötoimikunnan ohjeita. Jostain en sentään suostu luopumaan. Kookaburra on niin kaunis mielikuvitusta ruokkiva sana, etten suostu vaihtamaan sitä ntyhjänpäiväiseen sininaurajaan.)
 

 

lauantai 20. syyskuuta 2025

Reissaajat


En minä mihinkään ole lähtenyt - vielä. Keittiön pöydän ääressä palapeliä väistellen ihailen sadetta. Olisi ollut linturetkeilypäivä - sellaisellekin työkkärikurssille muka osallistun. Olen tyytyväinen, kun sade antoi jonkinlaisen synninpäästön retken laiminlyömiseen. Varsinainen syy on se, että piti odottaa Fizbania kotiin. Fizban oli yökylässä. Harjoittelee matkaani varten. Hyvin oli kyläily sujunut.
 


 Taideterapiassa sotattiin paperia.
 

 Jossain välissä ehdin taivaitakin ihailemaan tässä tauon aikana.
---
Kävin myös yhdellä lintuluennolla, linturetkellä, kuntosalilla, raahaamassa tavaraa kierrätyskeskuksen autolle, pyykkituvan kierrätyshyllyyn ja roskikseen, kävin myös ystävän kanssa leffassa. Siivous on yhä vaiheessa, mutta rääppäisen sen jonkinlaiseen kuosiin, sillä lähdemme Fizbanin kanssa viikoksi mummoilemaan. Olisi ensi viikolla harva se päivä jotain menoa, mutta näyttää melko selvältä että ainakin suurin osa jää tekemättä. Pitäisi aina ensin siirtää Fizban kotiin ja vasta sitten suunnistaa harrastuksiin ja tietenkin sitten hakea Fizban kotoa ja sitten siirryttävä mummotettavien luo. Katson, miten käy. Nyt rääpin sotkua kasaan ja heittelen jotain tavaroita reppuun.
 
 

maanantai 15. syyskuuta 2025

Kiinteyttää todistetusti jo neljässäkymmenessä päivässä

 

Minulla oli kymmenen päivää sitten siivouspäivä. Se jatkuu edelleen. Pitäisköhän hankkia joku tehoseerumi, jottei päivät venyisi. Tämän pitkän päivän aamuna päätin, että tänään on pyykkipäivä. Toivottavasti se on lyhyempi.
---
Fizban on sentään tyytyväinen, kun korjasin vanhoja leluja. Musta rotta on ehdoton lemppari. Häntääkin on vielä sen verran jäljellä, että siitä saa kiinni. Fizban tuhoaa tosi vähän mitään, mutta rotan kuono piti kursia kokoon. Nyt on vaalea rotta, mutta se ei herätä samanlaisia intohimoja kuin musta. Musta oli iltaisin aina suussa lutkutettavana, joten nyt elämä hymyilee taas.
 

 Oli sovittu autollisen ystävän kanssa retkeilyä meren rannalla. Peruttiin sateen takia. Siirtyi johonkin hämärään tulevaisuuteen, että voipi siirtyä viikkoja, kuukausia, vuosia. Mutta tänään siis retkuilen vain Fizbanin kera lähiseuduilla.



 On tässä välillä retkeilty metromatkan päässä
 


 Bussillakin on siirrytty johonkin,
 

 Mutta enimmäkseen on pyöritty ihan vain lähiseuduilla,
 

 seurattu urtsin remontin edistymistä
 

 ja peurojen touhuja pelloilla. Oli jopa valkohäntäemo kahden lapsensa kanssa. Kun emo tuijotti Fizbania, lapset käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja iskivät kiinni maitobaariin.
 

 Ihan yksin ei ole tarvinnut koko aikaa retkeillä.
 

 Mutta ei Fizban ole syypää blogitaukoon. Syy löytyy tästä kuvasta. Levitin palapelimaton keittiön pöydälle. Sehän täyttää koko pöydän. Palapeli edistyy hyvin hitaasti, joten saattaapi taas kestää, kun jaksan läppäröidä näin hankalasti eli läppäri sylissä.
 

On tässä keksitty myös syitä tuohon siivouspäivän venymiseen. Työväenopiston syys pyörähti käyntiin. Joitain kursseja sentään peruin, mutta jokunen jäi, sellaisiakin, jotka vaativat tutustumaan metron remontointiin. Odotan kiihkeästi, jotta remontti valmistuu ja pääsen noista busseista eroon. Niihin kun tulee tungos keskellä päivääkin. Millaista lienee työmatkaliikenteen aikaan. 
  

Olen valloittamassa ihan uutta maailmaa eli menin taideterapiakurssille. Pitäisi siis mennä kauppaan hankkimaan jotain värejä. Ajattelin kyllä pysytellä minimissä, koska ainakaan toistaiseksi (siis yhden kerran jälkeen, kerran, jossa puhuttiin vain niistä välineistä) en tunne syvää halua maalaamiseen. Valitsin kurssin, koska nyt ei innosta mikään kirjoittajajuttu ja koska on hyvä, joskus venyttää rajojaan.
 

 Pyykkipäivän kunniaksi pesin osan koruistani: Minulla oli ystävä, joka näitä teki ja möi, joten näitä on. Näillä oli hintaa sen verran, että kannattaisi käyttää enemmänkin. Nyt voin taas leikkiä joulukuusta, kun ovat puhtaita. Olivat todella likaisia! Pitää pestä tänään loputkin. Tulee se pyykkipäivä hoidetuksi vaikken enää viitsisi raahautua pyykkituvalle. Voi nimittäin olla, etten enää viitsi. Eikös se ole niin, että siirrä huomiseen kaikki, minkä voit jättää tänään tekemättä.
 

 Fizbanin elämään on viritelty verkkoja. Joku/jotkut älykääpiöt ovat alkaneet paukutella. Voipi olla ilotulituksia, toivon kyllä, että ampuisivat toisiaan. Minulla on sitten nyt taas ääniarka koira. Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta. Paukuttelua varmaan jatkuu, koska ääliöt ovat loppumaton luonnonvara. Niin hyvin onkin tähän asti mennyt, mutta nyt on ollut vaikeaa. Fizban ei uskalla mennä parvekkeelle, eikä oikein makkariinkaan ja ulkona kulkee häntä koipien välissä kauhua silmissä. Ja jotta kaikki olisi täydellistä, Fizban kävi tohtorilla ja verikokeissa oli häikkää. Mutta mehän porskutetaan.
 

Sain postcrossingissa aivan loistavan itsetehdyn kortin Kiinasta. Tämä puhuttelee minua niin paljon, että ajattelin antaa tiedänkin nauttia. Lohikäärmeet ovat lähellä sydäntäni. Kiinalaisilla lohikäärmeillä ei ole siipiä, ne ovat suojelevia, jumalallisia olentoja eli aika erilaisia kuin länsimaiset. Tykkään kyllä siivekkäistäkin. Ja minähän olen kiinalaisessa horoskoopissa lohikäärme.
---
Siirsin pyykkipäivän torstaihin!
 
 

perjantai 5. syyskuuta 2025

...usvakuvasi, kun tuuli...


Sielu lepää tässä maisemassa.
 

 Eilen oltiin ystävien kera aurinkoisessa iltapäivässä lenkkeillen. "Ihana ilma", totesi ystävä. "Rasittavaa", vastasin. 
 

 Tänään oli leppoisaa aamulenkillä.
 

 Tänään on siivouspäivä, sisäsiivous, koska kasvimaalla on märkää. Siksipä minä tänne blogiin eksyin. Hyvä syy sysätä toimeen tarttumista myöhempään. Kävin jopa hiukan muissakin blogeissa, mutta nyt äänikirja taas päälle ja villakoirajahtiin. Huomenna Fizban tapaa tohtorin.
 

 

keskiviikko 3. syyskuuta 2025

2/6


Vanuttuneen villasukan kuusihaasteen (Ota summassa 6 erilaista käsityölehteä. Toteuta jokaisesta lehdestä yksi juttu, ohjeen mukaan. Eli niin hyvin kuin pystyt ja kykenet ohjetta noudattamaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saa soveltaa. Ja: Materiaalit pitää löytyä kotoa. Ja: Toteutus siinä järjestyksessä kuin lehdet ovat pinossaan.  #kuusihaaste     🌲 ei tarkoita puuta ) tokakin on valmis. Kynsikkäät kaksinkertaisesta pörrölangasta tasona neulottu. Outo tapa, mutta kynsikkäitä voisin samasta langasta tehdä lisääkin, mutta ihan vain sukkapuikoilla. Kuva ei ole kovin onnistunut, mutta kynsikkäät meni jo eteenpäin lahjuksiksi, joten uusia kuvia en saa. Vein valmiin parin Hyvinkäälle.
 

 Seuraavana pinossa on tällainen eli tuo Kotiliesi Käsityö on ihan eri lehti vaikka kannen fontissa on yhtäläisyyksiä.
 

 Tässä on taas, mistä valita. On useita sukkia Nallesta, joten voipi olla, että sellaisiin hairahdan. Nyt kuitenkin teen taas jotain muuta.
  

 Olen ollut kovin liikkuvainen ja sosiaalinen. Töölönlahdella tapasin entisen työkaverin, johon törmäsin keväällä sattumalta vuosien jälkeen.
  

Kansalaistorilla oli hienot istutukset
 

 ja lahden vesimylly tekee edelleen sähköä.
 

 Sinisessä kahvilassa käytiin kahvilla.
 

 Espoon puolella olen kiertänyt parina päivänä museoita, leikkikalumuseossa
 

jossa oli myös Tokiopäivä
 

 pukuja ja gosplaytä.
 

Korumuseo on leikkikalumuseon ja
 

kellomuseon kanssa samassa rakennuksessa. 
 
 
Tänään olimme Emmassa, joka on ihan liian suuri.
 

Tekstiilitaidetta halusin nähdä
 



 ja näinkin
 


 mutta eksyin muutakin katsomaan. Pitäisi ehkä mennä piakkoin uudestaan.
 

 Se alkaa olla syksy.