Muistellaan kevättä

Aamukahvinäkymäni on aurinkoinen, mutta älkää antako kuvan hämätä. Reippaasti oli pakkasta, kun käytiin lenkillä koirien kanssa. Saattaa se kuitenkin päivän mittaan lämmetä. Vai käykö kuten eilen.

 Eilinen aamukahvimaisemani oli aika erilainen.

 Mutta muistellaan niitä aamulenkkejä, kun nouseva aurinko häikäisi, kiurut liversivät pelloilla ja metsät täyttyivät peippojen karjunnasta.

Niinä aamuina Fizban ulkoilutti minua ihan pitemmän kaavan mukaan. Antoi jopa välillä katsella lintuja tai muita luonnon ihmeitä. Joskus vähän tuijotti siihen tyyliin, että mikä siellä maksaa, kun ei matka etene.

 Outoja otuksiakin oli matkan varrella

ja polkua jos minkämoista.

Tarkasti tuli reitti merkattua. Joka puskassa ja puussa lukee "Fizban kävi täällä".

 Mummo tyytyi kuvaamaan, jätti merkkailun väliin.

 Kuvattavaa riitti vaikka kovin vähissä on vielä kukkaloisto.

 Sammakkoloisto sensijaan pääsi yllättämään. Tällaista ei ole ikinä ennen tullut vastaan. Osaisikohan joku sanoa, miksi tämä on tuon värinen.

 

Jottei menisi ihan luontohempeilyksi, laitetaan vähän ihmistoimintaakin mukaan. Tässä on tarkoitus kaataa pieni kuusimetsä, jotta siihen voidaan rakentaa väliaikainen väistörakennus koulujen remontteja silmälläpitäen. Asiasta on tehty valitus, joten tässä on väliaikainen toimenpidekielto. Ei taida olla toimentekijöillä kovin vahvaa uskoa kieltoon, kun alue aidattiin kuitenkin ja kone ajettiin paikalle. Olisihan täällä muitakin alueita rakentaa ja valmiita tyhjiä tilojakin, mutta kait se on hienompaa, jos pääsee ihan koskemattomaan luontoon mellastamaan.

ps. Mikä tauti se sellainen, joka saa suun vuotamaan? Kun hörppää kahvia, niin jostain suupielistä osa valuu paidalle. Sanotaanko sitä vanhuudeksi?

 

Puhutaanko kirjoista

 

Sellainen ehkä yllättävä tai ehkä ei, havainto on itsestäni: monet ei-kirjalliset seikat ovat minulle tärkeitä. Olenhan usein maininnut, että tykkään nimen omaan pokkareista, niiden pehmeydestä käsiä vasten, niiden keveydestä, huolettomuudesta. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, että tiettyjä kirjoja haluan kovakantisina, arvokkaina. Esim. Tolkienin kuvitetut teokset ja tietyt sarjakuvat ovat mukavampia kovakantisina. Mutta on myös esteettinen mieliteko, esim. jonkin sarjan pitäisi olla samantyylinen. Esim. Pottereista on monia eri kansikuvasarjoja. Teen mielelläni paljonkin etsimistöitä, että löydän samaa kokoa ja kansikuvatyyliä ne sarjat, jotka haluan säilyttää. Joten niinpä ostin tuon Dyynin ekat osatkin pokkariversiona, vaikka minulla on ne vanhana kovakantisena. Ne vanhat ovat aarteeni, josta en luovu, mutta koska noita jatko-osiakin on ja minulla on jo ennestään Dyynin messia pokkarina, ajattelin, että ostanpa tuon ekankin samaa sarjaa. Dyynin lapset on jatkoa Dyynin messiaalle, joten Dyynin lapset piti jokatapauksessa ostaa.

 

 Saadakseni pokkarin olen valmis odottamaan pitkäänkin kuten tätä Kawaguchin kirjaa. Onneksi lukemista riittää vaikkei kaikkea saa heti.

 

Lukemisen riittävyyden takaan välttelemällä postimaksuja, kun teen tilauksia. Ja ainahan löytyy ilman välttelyäkin kirjoja, joita voisi joskus olla kiva lukea. Tykkäsin Kankimäen Asiat, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joten ajattelin, että varmaan tykkään tästäkin. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli todellinen elämys. Luovutin teoksen aikoja sitten tyytärelleni, koska sitä ei enää saanut mistään. (Nyt sitten odottelen, että se ilmestyy tuonne meidän pyykkituvan kierrätyshyllyyn) Sinisalo on kirjoittanut paljon, mutta Ukkoshuilu sattui olemaan saatavissa pokkarina, joten päivitän Sinisalotietämystäni. Asema 11 on taas paluuta ajassa taaksepäin. 

Ainahan lukeminen ei ole pelkkää nautintoa. Vandermeerin Etelärajatrilogia on kulttikirjan maineessa ja on viihtynyt hyllyssäni avaamattomana jo pitkään odottaen sopivaa väliä, jotta voisin tarttua siihen. Nyt se oli sänkykirjanani eli yölukemisena. Olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa, kun luin takakannesta Stephen Kingin arvostelun "Karmiva ja kiehtova", ettei kyse ole hyvänmielen kirjasta. Se oli oikeastaan vastenmielinen, vaikeaselkoinen, liian outo. Luen minä joskus trilogian loppuun, mutta en nyt. 

Varsinaisena kirjana on nyt tietenkin Murakami. Sekin on outo, mutta sen lukeminen tuottaa todella mielihyvää. Sen kanssa voisi mennä istumaan merenrantaan ja vain lukemaan. Murakamiltakin on suomennettu uutta, mutta minähän odotan sitä pokkariversiota tietenkin.

 

---

 

Nyt on sellainen uusi aluevaltaus kuin äänikirjat Pöllön lukupiiriä (liittykää mukaan, jos ette vielä ole) varten tilasin BookBeatin, koska kirjasto oli niin hidas. Ja huomasin, että äänikirjoissakin on eikirjallisia ratkaisevia tekijöitä. Lukija on tätkeä. Onneksi tuolla voi näköjään valita kirjoja myös lukijan mukaan. 

 

Pöllön eka kirja oli:

Sisko Istanmäki: Yöntähti, joka on Särmikäs ja oivaltava romaani pitkästä elämästä ja ystävyydestä ja jossa on ihan miellyttävä lukija eli Carla Lindell.

 

Noihin mainos-arvosteluihin kannattaa näköjään suhtautua varauksella.

 

En ole koskaan tykännyt äänikirjoista, mutta voi niitä näköjään kuunnella tiskatessa ja siivotessa ja tehdessä jotain muutakin, vaikkapa esim. päätellessä langanpätkiä neuleessa tai puuhatessa monimutkaisia juttuja, joten päätin aloittaa uuden äänikirjan odotellessa lukupiirin uutta teosta.

 

Kokeilin sitten sellaista kuin Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään, jota mainostettiin: Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä. En tykännyt lukijasta, joka oli Markus Bäckman. Toisaalta voi olla myös, etten jaksa kirjoja elämän viimeisistä päivistä. Joka tapauksessa vaihdoin.

 

Seuraava oli ja on edelleen Waris Dirie: Aavikon kukka, joka mainoksen mukaan kertoo tarinan aavikolta huippumalliksi ja ihmisoikeustaistelijaksi, lukijana Sanna Majuri.

 

Pöllö on siis saanut minut kuuntelemaan äänikirjoja. 

Kesäaikaan vaan

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

 

Jospa silti aloittaisin ongelmista. Sehän on mukavaa näin aamutuimaan. Paasto, jonka aloitin suurieleisesti jäi kesken kuten liikuntasuunnitelmatkin. Kun ilmeni terveysongelmia niin ne ja etenkin niihin määrätty lääke vaikutti turhan paljon elämään. Edelleen on tutkimukset kesken, mutta pääasia, että joskus tutkitaan ja joskus ongelmat selviää tai ainakin saa jonkun nimen ns. diagnoosin. Lääke on nyt puolitettu, joten uskon elämän kirkastuvan.

Tänään on sateinen harmaa päivä, mutta on tässä ollut kauniitakin ilmoja. Fizban tykkää lämpimästä. Hakeutuu aina auringonpaisteeseen nukkumaan.

 

Vaikka hyvät aikomukset ovat saaneet takaiskuja, neulonta on jotenkin sujunut. Poikani tilasi lahjuksia ystävälleen. Tällaisia on aina kiva tehdä. Tulee tunne, että tekemisiäni arvostetaan. Sitä ihminen kaipaa joskus rohkaisua.

 

 Olen tehnyt muitakin luopumispäätöksiä kuin paaston lopettamisen. Päätin, että tämä on viimeinen kesäni maanomistajana. Luovun syksyllä kasvimaastani. Olo on helpottunut. Kasvimaa on jo pitemmän aikaa ollut vain ikävä, laiminlyöty velvollisuus. Suuntaan ajatukseni muualle. Tänä kesänä vielä jotain täällä puuhastelen. Ystävät käy hakemassa, mitä haluavat ja minä jätän jäähyväiset yli kolmenkymmenen vuoden yhteiselolle. Vanhenemisen hyviä puolia on, että havaitsee olleensa monissa asioissa pitkäjänteinen. Tänään tulee 17 vuotta täyteen siitäkin, kun muutin tähän asuntoon. Vuodet kuluvat melkoista vauhtia.

 

Norsuja ja jokunen mammuttikin

 

Sini blogista Kaikkea muuta halusi tietää norsuista enemmän. Ainahan minä olen valmis norsuista keskustelemaan.

 

 Jos palataan alkuun, niin tuossa vasemmalla on eka norsuni. Sain sen vajaa viisikymmentä vuotta sitten. Odotin ekaa lastani ja olo oli kuin norsulla. Niinpä lasteni isä toi kauppareissulta minulle norsun. Silloinhan ei kukaan vielä arvannut, miten kiihkeästi norsut lisääntyvät. Minä tykästyin heti tähän eläimeen. Tunsin sielunkumppanuutta sen kanssa. Löysin siis toteemieläimeni. Tuon toisen täsmälleen samanlaisen sain yhdeltä opiskelijaltani, joka halusi tarjota omalle norsulleen hyvän kodin.

 

 Norsuja tuli vuosien mittaan lahjoiksi kaikkialta, ystäviltä, työkavereilta, opiskelijoilta, tuliaisiksi matkoilta. Tämän, isoimman norsuni sain lapsiltani nelkytvuotislahjaksi.

 

 Varsinaisestihan minä keräilen mammutteja, mutta koska mammutit ovat kuolleet sukupuuttoon, norsuja tulee enemmän.

 

 Norsuja on siis monenlaisia ja ympäri maailmaa. Joskus laskin näitä yksittäisiä kovia norsuja noin pari sataa. Mutta nehän lisääntyy koko ajan, joten hankala sanoa paljonko niitä on nyt.

 

 

Sitten on tietenkin lukematon määrä astioita,

 

 

jääkaappimangneetteja,

 

kukkaroita, heijastimia, kirjanmerkkejä,

 

koruja,

 

kirjoja,

 

 tauluja,

 

pyyhkeitä, patalappuja, torkkupeittoja ja tietenkin nukun norsulakanoiden välissä, pää norsutyynyliinalla ja on toki myös norsusohvatyynyjä.

 

Norsuvaatteitakin löytyy paljon, mutta vain yhdet norsutossut. Sen sijaan norsukastelukannuja on useampia, erilaisia.

 

Avaimet roikkuvat norsunaulakossa ja avaimissa on viimeinen ihastukseni, matkanorsu.

 

 Suurimman osan norsuista olen saanut lahjaksi, kuten vaikkapa tämän viinitonkankantokassin,

 

 Mutta jotain olen itsekin ostanut, esimrkiksi tämän patteriseinäkellon, joka raksuttaa edelleen ihan tarkkaa aikaa. Tämän viisareita pitää muistaa kääntää kaksi kertaa vuodessa. muut kellot hoitavat asian itse.

 

 Fizbanilla on tietenkin omat norsunsa, vaikka se mieluusti ottaisi minunkin pehmonorsuja.

 

Norsuja siis riittää. Tässä oli muutamia esimerkkejä.

 

 

Elämä edistyy

Ikkunat on pesty, kaikki viisi ikkunaa, kaikki 18 pintaa. Nyt on hyvä kevätvirkeillä kärpäsillä vaeltaa ikkunoiden välissä. Ulomman ruudun tuuletusreikä suorastaan imee kärpäsiä ja muita ötököitä sisään. Sitten ne reppanat eivät pääse pitemmälle vaan jäävät vaeltamaan lasin pinnassa ylös-alas pitkin-poikin. Mitähän ne miettii siinä odottaessaan väistämätöntä nälkäkuolemaa.

 

 Kukat on hoidettu. Tosin voipi olla, että vielä jotain uutta tulee, mutta sehän on sitten tulevaisuuden asia.

 

 Isot kiinanruusutkin saivat ravinnepuikot ja uutta multaa päälle. Ne oli jo tuhoontuomittuja, mutta pari ystävällistä ihmistä halusi ottaa ne omiin hoiviinsa. Siinä ne odottavat hakijaansa.

 

 Kylläpä olin yllättynyt, kun avasin EMPin paketin ja siellä olikin nämä oikeat paidat. Nyt minulla on kaksi samanlaista hobittipaitaa. Olen tyytyväinen. Ellei olisi tätä hankalaa terveysongelmaa luulisin, että olen liiankin onnellinen. Kävi nimittäin niin, että se omalääkäri rupesi tutkimaan minua. Eihän sellaisesta mitään hyvää seuraa. Löytyi yllättävä ehkäpä vakavampikin vika. Tutkimukset jatkuu, joten voihan olla, että diagnoosi muuttuu. Sain kuitenkin uutta lääkettä, joka tekee elämästä kovin epämukavaa. Mutta kauanhan olenkin suht terveenä porskuttanut.

 

 

 

Olen pitkästä, pitkästä aikaa ottanut kontaktia kirjastoon. Tilasin kyseisen opuksen, sillä ystävämme Pöllö on perustanut virtuaalisen lukupiirin. Menkääpä katsomaan Pöllön lukupiiriä ja hankkimaan uusia lukukokemuksia. Minä ajattelin osallistua ja lainata luettavat kirjat kirjastosta. Yleensähän minä hankin kirjahyllyyni kaiken, mitä luen, mutta nyt teen poikkeuksen. Jostain syystä oletan, ettei piiriin tule kirjoja, jotka olisi pakko omistaa. Jos tulee, voin palata muinaiseen tapaani eli luen ensin kirjan ja ostan sitten, kun totean, että tämän haluan omistaa. Tunnen myös itseni oivaksi kansalaiseksi, kun ylläpidän kirjastolaitosta.

---

Tuosta oivasta kansalaisesta tuli mieleen kysymys, jota joskus pohdin. Onko teillä ihmisiä, joihin olette suuttuneet loppuelämäksenne, ihmisiä, joiden kanssa on mennyt ihan hyvin kunnes ykskaks jokin tapahtuma on johtanut siihen, ettei enää minkäänlainen yhteys toimi? Sellainen piirre on minulle täysin vieras. Ehkä en vain osaa ottaa ihmisiä niin tosissani. En osaa kuvitella, mitä pitäisi tapahtua, jotta suuttuisin totaalisesti. Minulla on kolme entistä ystävää, jotka yllättäin ilmoittivat, että se on nyt kokonaan loppu. Minusta kyse oli silkasta väärinkäsityksestä, mutta he ovat ikuisesti leppymättömiä. Kyllähän minä osaan olla ärsyttävä, mutta silti ihmettelen, että kannattako lyhyttä elämää tuhlata vihanpitoon. Kertokaa, jos teistä kannattaa.

 

 Olisko aika ottaa rennosti?

 

Höpötystä lepopäivän ratoksi

Eihän tästä pitänyt tulla lepopäivä, mutta Posti löi kapuloita suunnitelmien rattaisiin. Tulossa on pari pakettia, jotka tungetaan postiluukusta, jos mahtuvat. Epäilen, etteivät, joten päivystän kotona. Postipoika kilauttaa kelloa kuitenkin.

----

Kuntosalille piti kiiruhtaa. Tässä on ollut useammanlaista tutkimusta, operaatiota ja lääkärillä istuskelua, joten ei ole paljon jaksanut miettiä tuota kuntoilua. Onneksi on kaikenlaisia mahdollisuuksia kotonakin kuntoiluun. Nuo lääkärireissut kyllä lisää motivaatiota, mutta voimat ei tahdo riittää sitten muuhun. Ja yllättäin kaikenlaista kipua, kolotusta leviää sinne sun tänne. Mutta periksihän ei anneta.

---

Noista paketeista fiksu lukija tekee sellaisen johtopäätöksen, että on tullut shoppailtua vaikka ei pitänyt. Ja millaista shoppailua? Vino pino kortteja, joita jo ennestään on laatikollinen ja vielä melkoinen määrä postimerkkejä. Syytän tuota postcrossingia, joka houkutteli tarjouksilla.

---

Ja voin kait samantien avautua enemmän. Tilasin myös koiranruokaa vaikkei se vielä ole lopussa. Tilasin vähän erilaista kokeeksi, jos vaikka Fizban innostuisi. Sekin paketti tulee tänään. 

---

Eikä tässä kaikki. Olen ostanut pari kukkaruukkua ja menen vielä tänään ostamaan pari lisää. Ja kukkiakin olen ostanut, kultaköynnöksen ja rönsyliljan.

---

Ja kun kerran paasto rikotaan, niin tehdään se perusteellisesti. Tilasin EMPiltä kaksi samanlaista teepaitaa, niitä, joita olen jo kahdesti tilannut ja saanut ihan väärän tilalle. Ajattelin kokeilla vielä kerran, kun kyseessä on paita, jonka todella haluaisin. Kun/jos saan taas väärän, ajattelin antaa reippaasti palautetta. Sinänsähän tuosta ei ole muuta vaivaa kuin kiikuttaa palautus postiin.

---

Ikkunat on edelleen psemättä, mutta kukkia olen hoidellut.

---

Tuolla kommenteissa moni harmitteli laskiaispullia. Hassua tässä on se, että minä en ole mikään pullaihminen. En koskaan osta laskiaispullia, enkä muitakaan pullia. Päässä vain ajatus, että paastoan synnyttää mielikuvan, että jään jostain paitsi. Enkä ole mikään suklaahirmu tai karkkihiiri, joten sekään ei ole päämäärä. Se, mitä tässä yritän, on miettiä suolan käyttöä. Se liittyy myös noihin lääkärijuttuihin. Minä tykkään suolaisista jutuista, sipseistä, suolaisesta voista, vahvoista juustoista. En toki aio niitä lopettaa, mutta nyt kokeilen tämän 40 päivää herkistää makuaistiani niin, ettei kaiken tarvitse olla voimakassuolaista. Hyvin olen saanut itseni täyteen näinkin. Nyt on iso kattilallinen naurisbataattikeittoa maustettuna omenahillolla. Oli outo resepti, joka tuli vastaa, kun etsin mitä nauriista voisi tehdä. Nauriita ostin jo ennen tätä paastoaikaa, kun olivat halvalla. En laittanut soppaan suolaa, mutta hyvältä maistuu raejuuston kera.

---

Joku epäili, että haluan laihduttaa. Juu, pitäisi kyllä, koska rasvavarastoni ovat aivan väärin asettuneet, mutta sitä en nyt ajattele. Ajattelen parempaa yleiskuntoa. Kyllä kait siihen kuuluisi hoikempi keskikeho, mutta se ei ole päämäärä. Jos kiloja tippuisi, se olisi kiva, mutta kivempaa olisi, jos uupumus kaikkoaisi ja yleinen saamattomuus. Saan aikani kulumaan ihan yrittämättä. Onneksi Fizban ulkoiluttaa minua. Ilman sitä varmaan jähmettyisin paikalleni.

 

 Minä olen yhtä ryhdikäs kuin tuo oikeanpuoleinen.

 

 Ystävien avulla pysyn jaloillani. Käytiin katsomassa Maria ja kahvilla sen jälkeen. Maria oli hyvä leffa. Kaunista musiikkia. Jotkut hallitsee tuon laulamisen.

 

 

Melkein selvisitte ilman kuvatulvaa, mutta kun törmään norsuun, on pakko ottaa kuva. Norsut jotenkin kiehtovat.

---

Nyt pistän läppärin kiinni ja vähän puuhastelen kotijuttuja - ja jos hyvin käy heiluttelen kahvakuulaa tai käsipainoja.

--- 

Ai niin. Lunta satoi.

 

Lämmin ulkoilma

lopetti sisälämmityksen, joten sisällä on nyt mukavampi puuhastella jotain kuin istua neulomassa. On tosin neulottavakin, mutta jos jotain muuta kokeilisin. Tässä on kevätsiivouksen kaksi luukkua, joiden välillä arvon.

 

LUUKKU 4: Ruukkukukkien huolto

LUUKKU 5: ikkunoiden pesu

 

Jos jommankumman saisin alkuun, niin olisin ihan tyytyväinen. Katsotaan, mitä päivä tuo.

 

PAASTOhan on käynnissä jo kolmatta päivää, joten jotain huomioita on siitä kertynyt:

• Ruokakaupassa on nyt paljon hyviä jätskitarjouksia, joista voin kiletäytyä.
• Vähäsuolainen leipä on todella harvinaista herkkua.
• Lihan korvaan kalalla ja leikkeleet tomaattiviipaleilla. Vähänkö on terveellistä.
• Pullaa en ole syönyt, vaikka mieli on tehnyt, kun kaupat pursuaa laskiaispullia. Luulin kieltäneeni itseltäni myös pullan. Ehkä se pulla menee tuohon sokerikategoriaan kuten sipsit menee suolajuttuun. Mutta ehkäpä vaikka leivon pullaa syödäkseni.
• Sydänmerkki helpottaa vaeltelua hyllyjen välissä.
• Shoppailukiellosta huolimatta rahaa on kulunut, koska taas piti kaikenlaista lääkettä ja muuta parannuskeinoa vanhoihin uusiutuneisiin vaivoihin ostaa.
• Paastopäiväkirja ei ole päässyt vauhtiin. Kirjoittaminen on nykyisin jostain syystä vaikeaa. Ja lukeminenkin jää suht vähiin. Näissä pitää petrata.
• Laiskottelu kyllä toimii ja koiran silittäminen.
• Kuntoilukin tökkii, kun terveys reistailee.
• Elämäntapaoppaaksi hyväksyin Nalle Puhin, vaikka tuosta toisestakin lueskelen yhden päivässä, koska toistaiseksi se ärsyttää vain lievästi. Puh ei ärsytä yhtään.