Luukku 6

 Kun oli aikani rypenyt itsesäälissä, päätin ryhdistäytyä. Mietin millaisia lauluja ja kenelle lauluni teen. Olin kirjoitellut lauluja siitä, mitä mä nään. Mutta miten se voisi toimia, kun mitään ei tapahtunut, ei todellisuudessa, eikä sisällä pään. Laulun kirjoittaminen siivoamisesta olisi vaatinut suurempaa lahjakkuutta kuin mitä minulla oli. Elämäni oli tylsää niin ettei siitä runoja rustattu. Sitä tylsyyttä sitten katselin silmät kii. Eipä ollut kovin rakentavaa moinen touhu. Kun aloin olla jo oikeasti terapian tarpeessa, otin itseäni niskasta kiinni. Kun muu ei auttanut, avasin silmäni ja yllättäin maailman näin ja maailmaani katsomaan jäin. Johan alkoi runosuoni pulputa ja lauluja syntyi. Nythän te ajattelette, että siitä se maine alkoi. Mutta ei se pelkästään riitä, että suoltaa sanoja. Pitää olla se sävelkin ja kaikkea muuta.

Luukku 5

  

 Kun kitara ja minä lähdettiin omille poluillemme, piti onnen alkaa, koska kun kitara soi, ei itkeä saa. Mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan niin. Keikkoja ei enää löytynyt. Rahat loppuivat. Tein hanttihommia ja vakuuttelin kaikille, että kyllä minä olen umpionnellinen. Leo soitteli usein, kyseli, miten menee, oli huolestunut. Joskus olin niin väsynyt, että rupesin itkemään. Leo kysyi, vieläkö kitara soi. Kun vastasin, että soihan se, Leo lohdutti, että kyllä sointi kitaran sinulle lohtunsa tuo. Mutta eipä se paljon lohduttanut, kun siivoilin valtavia teollisuushalleja aamuyöstä. Vaivuin aika syviin vesiin. Olin väsynyt. Ja mitä väsyneempi olin sitä kireämmin soivat kuudestaan kielet kitarani yhä uudestaan. Olisi pitänyt tajuta lopettaa, mutta sisu ei antanut periksi. Yöt siivosin, päivät tein biisejä. Nukkuminenhan on ihan turhaa.

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 3

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 5

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin

Luukku 4

 

 Ihan vihjeenä voin kertoa, että jos haluaa pysyvän parisuhteen ei kannata haudata vaikeista asioista puhumista. Jokainen päivä tuo kurjuutta lisää. Mitäs siinä sitten voi pieni tyttö. Jos elämä menee prinkkalaan, tai tekee kolttosiaan, niin sen kun laulat vaan.

 

Kun maailmanparannus puhumalla tai puihin kiipeämällä ei tuottanut tulosta, turhauduin. Turhautuminen purkautui musiikkiin. Rupesin soittamaan kaikenlaisia kantaaottavia kappaleita ja laulamaan kurkku suorana mukana. No eihän sekään toiminut, joten piti keksiä jotain muuta. Mietin, että jos naapurit valittamaan käyvät esineitään heitellen niin voit laittaa laulus pakettiin ja tehdä ihan omia lauluja. Aluksi me esiinnyttiin yhdessä Leon kanssa, mutta ei Leo oikein tykännyt siitäkään, koska sanat ja sävelet tulivat minun kynästä. Leo olisi halunnut olla bändin keulakuva, enkä minä suostunut siihen. Kiistat yltyivät kunnes minä tein päätöksen. Jos on elämä kärsimysnäytelmää, mies peilissä sille toiseksi jää. Siispä otin kitarani ja suunnistin muualle.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 2 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 4

Papukaijamerkki

• Puikoillanikin
   

 

Joulukalenterita on nyt kaikkialla

Täällä blogeissakin on vaikka kuinka paljon. Eri kaupoilla ja kuntosaleilla on omia,  kaikkialla törmää joulukalenteriin. Minä seuraan vain Kehonhuollon joulukalenteria ja Tiluksilla joulukalenteria. (Face on nykyisin superrasittava, täynnä tekoälyn tuotoksia.) 

 

Ja sitten yritän tätä palapeliä tehdä. Onkin toivottoman hankala, kun pusseissa on ihan sekalaisia paloja. Tässä on kolmen päivän palat, enkä ole kovin monta palaa saanut liittymään yhteen. Tosi ärsyttävää. Täytyy ottaa taas jotain pakasterasioita ja yrittää erotella samanlaisia paloja omiin kasoihin ja yrittää sitten kasa kerrallaan. Valitettavasti tässä on muutakin aikaa vievää juttua. Tähän helposti saisi vierähtämään loputtomasti aikaa. Mutta pussi kerrallaan. Kyllä siltä on joskus pakko löytyä jotain järkevääkin.

 

 Eilen aamulla oli uskomattoman hieno auringonnousu. Onneksi nyt on siirrytty perusharmaaseen. Siirryn takaisin palojen ääreen. Hetkeksi - toivottavasti vain hetkeksi.

 

 

Luukku 3

 

 Ennen kuin aloin tehdä musiikkia oli todella stressaantunut ja huolestunut kaikesta, etenkin luonnon tilasta. Tosiasiahan on, että jotkut ei saa rauhaa tuskaltaan vaan vastustaa uskaltaa kuten minäkin. Olin mukana ympäristöliikkeessä, kuljin esitelmöimässä, osoittamassa mieltä. Yritin selittää, että vaikka lienee tosiasia, että monien työ kuulemma lakkaa, jos ei tehdas lakkaamatta kakkaa, niin kuitenkaan en voi olla tuntematta tuskaa, kun lintujen luhta kasvaa pajupuskaa. No, eihän siitä mitään tuloksia tullut. Ketäpä olisi kiinnostanut nuoren vihaisen naisen mielipiteet. Lakihan oli sitä varten, että asiat tuli hoidetuksi oikein. Vaikka oli todella turhauttavaa saada ihmiset ymmärtämään, ettei laki auta mitään, jos sitä ei noudateta, oli tämä aika elämässäni hyvää. Tapasin uusia ihmisiä, kävin kiihkeitä keskusteluja. Aikaa ja halpaa punaviiniä kului. Valitettavasti Leo ei jakanut intohimoani tehtaiden muuttamiseen. Hänelle tärkeintä oli, että paperi antaa töitä monille.

 

Vaikka auvoinen parisuhteemme alkoi jo tuolloin vähän rakoilla, jatkoimme silti yhdessä. Rakkautta oli edelleen enemmän kuin erimielisyyksiä. Ja päivien mittaan opimme karttamaan kiistanalaisia aiheita. 

 

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2
• Pöllö 1 

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 3

 

Luukku 2

 

Matka on ollut pitkä tähän päivään. Olen kulkenut ylenmäärin monenlaisissa maisemissa, mutta luulen silti, että tuskin ymmärrän väärin elämäni tarkoituksen. Mutta monia syrjäpolkuja on tullut tallattua ennenkuin tiesin, mikä elämäni tarkoitus on. Ei ihmiset halua minulta mitään, mutta kauan luulin, että kaikilla on vaatimuksia minua ja elämääni kohtaan. Tuntui, että minua muovataan kuin savea, vatkataan, puristellaan, painetaan muottiin ja tietenkin sellaiseen muottiin, jota en todellakaan halua. Isä toivoi, että tapaisin jonkun nuoren miehen ja perustaisin perheen mahdollisimman pian. Hän oli todella pettynyt, kun erosimme Leon kanssa. Kyllähän äitikin olisi mielellään nähnyt minut suuren lauman johtajana, matriarkkana, jonka neuvoja kuunnellaan tarkasti. Mutta kun äiti itse oli valinnut niin epätavallisen ydinperheen vain, koska oli rakastunut isään, hän ymmärsi minua paremmin.

 

Ei minun kotoa lähtemiseen liittynyt mitään dramatiikkaa, ei tietenkään, minähän muutin yhdessä nuoren miehen kanssa, joten tulevaisuus näytti menevän kuten pitääkin. Mutta minä en ollut tyytyväinen. Elämäni oli niin tukossa, että oli pakko kääntää avainta lukossa ja päättää, että teen mitä teen ja meen minne meen. Ja nyt siis olen pihalla, koska sinne mahtuu toivomaan että jotain tapahtuu.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 2

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 2

 

Luukku 1

Huomenta kaikille yökukkujille. Minä olen Jääluu, nykyisin jo suht kuuluisa laulaja, ainakin omasta mielestäni ja ehkä muidenkin, koska mä saan prenikoita rintaan. Lienee siis aika kertoa, miten olen tähän joutunut. Kaikkihan ei ole pelkkää glitteriä ja loistoa.

 

Näin kertoo sukumme saaga:

Olipa ja elipä kerrran - ei ehkä enää elä eikä ole - normaali ydinperhe nimittäin Mammutit: Hopeaturkki, Pitkähammas ja Jääluu. Hopeaturkki Mammutti oli isä, isoin ja komein, vahvin ja tarmokkain. Äiti Pitkähammas Mammutti oli perheen pomo, älykkäin, neuvokkain, osaavin. Mammuteilla kuten muillakin norsueläimillä on aina vallinnut matriarkaaria eli lauman vanhin naaras on kiistaton johtaja. Tämä, jos mikä on osoitus norsueläinten ylivoimaisesta älykkyydestä. Jääluu Mammutti oli vielä pieni lapsi, leikkisä, iloinen, nokkela. 

 

Kyllä kaikki ovat vielä voimissaan - tai ainakin elossa. Isä alkaa olla jo vähän dementoitunut, elää aika paljon menneissä muistoissa. Äidillä muisti pelaa hyvin, mutta lonkkia ja polvia kolottaa etenkin huonon sään aikana. Vanhuus hiipii mammuttienkin elämään, mutta minä, Jääluu, olen nainen parhaassa iässä. Asun nykyään ihan yksin. Muutin pois äidin ja isän luota. Hetken aikaa asuin Leon kanssa. Kai te vielä muistatte kouluaikojen ihastukseni, ensi rakkauteni. Vaikka meillä oli ihan mukavaa, erosimme kun minä aloittelin keikkaelämää. Se jatkuva matkustelu ja yövalvominen ei sopinut Leolle, joka on enemmän perhe-eläin. Ja mulla on kitarakamat, jotka ei oikein sopineet pieneen asuntoomme. Minäkään en ainiaan kestä yksinäisyyttä, mutta olosuhteiden pakosta nyt hurja punkkari nukkuu niinkuin murmeli - siis yksin. Pitää kuitenkin sopeutua tai mä nostan kädet pystyyn. Toistaiseksi en ole luovuttamassa.

 

Laulupisteet:

• Purulaari 1

LP:n kansipisteet: 

• Pöllö 1 

 

 

 

1. adventti

  

 

Pääsin siis avaamaan paketin. Norsuja löytyi. Laumani siis kasvoi. Kiitos, kiitos, kiitos. Ovat ihania ja tarpeellisiakin. Vaikka minulla on näitä mittoja kasapäin, eivät ne ikinä ole siellä, missä pitäisi. Nämähän on niin tyylikkäät, että voin pitää koristeena kaapin päällä. Ovat sitten helposti löydettävissä. 

 

 Minulla on nyt paljon keskeneräisiä neuleita ja aika monta sellaista, mitkä pitäisi aloittaa. Se tuo joulu taas punkee päälle. Olen kyllä nyt ostellut kirjoja lahjoiksi, mutta silti neuleilla olisi kysyntää. Nämä sukat ovat osa mökkisukkasarjaa. Pojan pohjoisenmökki on sisustettu hyvin huolella, tarkka värimaailma ja kuviot. Se ei siis ole sellainen kesämökki, johon viedään kaikki vanha kama. Ajattelin, että niin harkittu sisustus vaatii myös harkitut villasukat. Sukkia on valmiina, mutta noiden sarvien ompelu vie aikansa. Eilen sain nämä vihdoin valmiiksi asti samalla kun kuuntelin loppuun 24 yötä jouluun. Pääsen siis huomenna aloittamaan sen Toiset 24 yötä jouluun. Sen tosin luen, joten se ei edistä näitä sukkia.

 

 Hätäpäissäni olen tehnyt myös yhdet perussukat itselleni. Ei nimittäin kohta ole mitä jalkaan laittaa. Ovat kuluneet kadoksiin kaikki sukkani. Itselle ei ole niin kiva neuloa kuin muille. Nyt neulon valmiiksi ne muiden neuleet, mitä ehdin ja loput annan lahjakortteina tyyliin "Toivomasi pusero tulee sinulle, kunhan se ensin valmistuu."

 

Vaihtelua elämään

 

Aamut ovat erilaisia. Tänään katselen tällaista ikkunaa.

 

 

Eilen näkymä oli erilainen.

Eilen unohdin ilmoittautua työväenopistoon, joten ei ole luvassa stressiä aikatauluista kevään mittaan. Aika huonosti kyllä tässä syksyn mittaan osallistuin, joten menetys ei ole suuri.

 

 Nyt odotetaan joulukalentereita. Ihanat ystävät lähettivät minulla yllätyspostia eli adventtikalenteripussukoita. Pääsen siis jo sunnuntaina avaamaan ekan. 

---

Varsinaisia joulukalentereitakin minulla on kolme. Tilasin taas teejoulukalenterin vaikka olen aika huono teen juoja. Jos nyt kuitenkin joulukuun ajan joisin päivällä kupillisen. Näissä Tsaikan pussukoissa on kyllä ainesta useampaankin kupilliseen, joten pitänee juoda myöhemminkin.

---

Viime jouluna sain palapelikalenteria, jota en silloin voinut tehdä, kun oli kesken toinen palapeli. Nyt sitten niiden pussukoiden kimppuun. Olikohan ne jotenkin järjestyksessä viime vuonna? Nyt pitää vain poimia summamutikassa joku pussukka ja toivoa, että saan niistä jotain aikaan.

---

Viime vuonna sain joululahjaksi toiset 24 yötä jouluun. Minulla on vielä kesken kuuntelussa 24 yötä jouluun. Yritän sen saada loppuun vielä tämän kuun aikana. Luulen, että lukien tuo on järkevämpää. Minähän lopetan kuuntelun noin vain kesken tarinan, joten juoni vähän katkeaa. Tätä uutta sitten luen tarinan kerrallaan.

 

 Kun tänään ei tarvitse paljon ulkoilla, voin keskittyä kaikkiin keskeneräisiin neuleisiin. Niitähän riittää. Ja uuttakin pitäisi aloittaa.

 

 

Onko 10vuotisjuhla nyt?

Torstaina 26.11.2015 kirjoitin edellisessä blogissani "Ositettu elämä":

 

1.12. siis alkaa - kaikkien muiden joulukalentereiden lisäksi - joulukalenteri, josta voi voittaa pokkarin. Kyseessä on pieni tarina perusperheestä. Jokaisena päivänä tarinaan kätkeytyy yhden minun kirjahyllyssäni olevan kirjan nimi ihan sellaisena kuin se kirjan kannessa on. Jos tarinassa lukee esim. "Sinä päivänä seitsemän veljestä astui Suomenlinnan lautalle." niin oikea vastaus on Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Se, joka ensimmäisenä oikean kirjan kertoo, saa pisteen. Aattona sitten kerron voittajan eli sen joka kerännyt eniten pisteitä. Päivän luukku avautuu heti puolen yön jälkeen eli sekä yökukkujilla että aamuvirkuilla on etulyöntiasema. Jos joku nyt todistettavasti löytää jutusta jonkin muun kirjan kuin sen, mitä tarkoitan, hän saa puoli pistettä. Uskoisin, ettei tämä välttämättä ole ihan helppo, joten katson ensin, miten rupeaa sujumaan ja päätän sitten, milloin julkaisen oikean vastauksen. Toki kerron sen heti, jos joku osuu oikeaan. Sen jälkeen, kun oikea vastaus on ilmoitettu, ei niitä puolikaspisteitäkään jaeta. Kysyttävää? 

 

Taisi olla niin, että kymmenen vuotta tuli täyteen jo vuosi sitten, mutta liekö tuon niin väliä. Sitä paitsi pari vuotta on jäänyt väliin, kun ei juttu luista. Nyt kuitenkin päätin taas kertoa tarinaa vanhoista tutuista. Onhan siitä jo aikaa, kun viimeksi puhuttiin mammuttiperheen kanssa. Nyt on kuitenkin luvassa aika lyhyttä tarinaa. Yleensä luukut on valmiina marraskuun alussa. Nyt ei ole vielä puoletkaan, joten otan tässä loppukiriä. Ja jotta ei olisi liian helppoa, laitoin mukaan myös vinyylinkansia. Niistä riittää, jos tunnistaa kenen vinyylistä on kyse, koska siellä on myös kokoelmia. Vinyylit on hyvin vanhoja ja esiintyjät valikoitui lähinnä sen mukaan, miten helppoa on poistaa nimiä.

 

Kaikenlaisia pisteitä on tullut jaettua. Nyt pisteen saa, jos löytää jutusta korvamadon. Matona voi olla jonkun laulun alku tai vaikkapa kertsin pätkä tai pätkä ylipäänsä. Joillekin voivat olla helppoja, joillekin mahdottomia. Ja kun te kuitenkin löydätte sieltä vaikka minkälaisia pätkiä, niin minäpä hyväksyn vain sen, mitä olen ajatellut kirjoittaessani. Se on minulle helpompaa. Mukana on itsestäänselvyyksiä, mutta myös vähän vaikeampia suomenkielisiä biisejä. Muutos kirjoista lauluihin johtuu Jääluusta, joka on tarinan päähenkilö. Varmaan hän kertoo aluksi, kuka hän on. Joten ei hätää, jos ei heti tullut nimi mieleen. Pisteen siis saa, kun kertoo laulun ja esittäjän. Mitään puolikkaita tai papukaijamerkkejä ei nyt ole jaossa. Luukut aukeavat taas puolilta öin ja oikean vastauksen käyn kuittaamassa silloin, kun satun olemaan koneella. En nyt aio ottaa tästä stressiä. Älkääpä tekään ottako vaan osallistukaa ihan vain huvin vuoksi. Palkintona on joko pokkari tai suklaalevy.

 

Edellisten  vuosien pistetaulukko 

 

2015

Possu 17

Susanna 11½

Saga 2½

2016

Possu 15

Pöllö 4

Susanna+SusannanMies 3

AnonyymiAnne2

2017

Saga 11

Possu 7

Sus' 5

Laiskiainen 3

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1

Susanna 1

 

 2018

Possu 9

Saga 8

Laiskiainen 6

Sus’ 2

Susanna 1

AnonyymiAnne 1

Pöllö 1 

 

2019

Possu 10
Anne 7
Saukkis 5
Saga 1
Marika 1

 

2020 

Saukkis 9

Possu 6 🐦

Beate 4 🐦
Sus' 3 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 2 

Puikko 2

Marika 1

 

2021

Kirjapisteet:

Saukkis 8

Possu 7

Laiskiainen 4

Sus' 2 

Marika 2  

Pöllö 1

Anne 1

 

Lintupisteet:

Saukkis 12

Laiskiainen 7

Marika 5

Sus' 1

Anne 1

Papukaijat: 

Pöllö 🐦🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Marika 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Sus' 🐦 🐦 🐦 🐦 🐦

Possu 🐦 🐦 🐦 🐦 

Laiskiainen 🐦 🐦 🐦 

Saukkis 🐦 

 

2022

Kirjasarjan voitti Saukkis 7 pisteellä

Kansisarjan Pöllö 15 pisteellä

Papukaijamerkit meni tasan, joten siitä ei sen kummempaa.

Mutta laskin myös yhteispisteet eli kaikki kolme sarjaa. Silloin järjestys on tämä:

Pöllö 18

Laiskiainen 12

Possu 11

Saukkis 8

AnonyymiA 4

Puikoillanikin 4

Beate 2 

 

 

uusi postaus - uusi viikko - uusi elämä

 

Aamukahvilla kotona. Olin pitkän viikonlopun mummoilemassa. Sehän on mukavaa minustakin, mutta Fizbanista erityisesti. Se oli niin innoissaan, että aloin epäillä sen pitkästyvän meidän normielämässä, kun joutuu mummon kanssa kyhjöttämään. Yrittäähän se mummokin muistaa leikityttää koiraa, mutta selvästi ei niin innolla kuin teinit.

 

 Sammutin valot, jotta saisin paremman aamunäkymän. Tuli vielä huonompi. Ikkunan pesun jälkeen ripustin nurkkaan punaisen jouluvalonauhan, joka sitten jaksaa hehkua kaikkialle. Nurkkaan laitoin, kun tämä minun keittiön ikkuna on talon ulokkeen nurkassa ja ikkunastani on suora näkymä naapureiden ikkunoihin. Saattaa nimittäin olla, etteivät kaikki rakasta ympäri vuorokauden helottavaa punaista valoa.

 

Kun nyt ei ole uutta koirakuvaa, laitan kissakuvan. Kortti, joka ilahdutti.

---

Eläimistä puheenollen. Minä tykkään vompateista. Tyttäreni lähetti minulla vompattikuvan ja nyt facessa joka toinen kuva on vompatti. Tulee tunne, että minua seurataan, jokaista askeltani tarkkaillaan. 

---

Minun pitäisi varmaan ilmoittaa, että käyn minä joskus tarkkailemassa teidän blogeja. Ehkä jonain päivänä jätän jonkun viestinkin.

 

 Oikeasti ulkona nöyttää tuolta. Ei lunta, mutta eipä liukastakaan.

 

Positiivista

 

"asiallinen naispotilas, asuu yksin, omatoiminen ja aktiivinen"

Eikös tämä ole kovin positiivinen lausunto, kun menee päivystykseen tutkituttamaan päänsä. Onnistuin nimittäin kompuroimaan sen verran, että katsoin aiheelliseksi käydä katsomassa lääkäriä. Siinä sitten kului kuusi tuntia hyvinkin rauhallisella päivystyspolilla. Kuusi tuntia, koska päänsä kolauttaneita on seurattava vähintään kuusi tuntia. Selvisin siis hengissä. Ohjelmaan tuli muutoksia, päätä särkee ja harmittaa oma hölmöys, mutta muutenhan tässä sujuu, paineetkin ovat palanneet normeiksi. On tässä muutenkin syynätty, miten mummo voi, otettu verta, filmiä ja muita näytteitä, tavattu mukavia lääkäreitä ja hoitajia, todettu, että hyvältähän tuo näyttää. Tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Tietenkin on tosi mukava, että kaikki arvot on normivaihtelun sisässä, mutta olisi kiva, jos joku kertoisi, miksi ei silti tunnu hyvältä.

 

 Onneksi kullanmuru voi hyvin. Tuossa taitaa vähän murjottaa, kun ei saanut pelkkää puuroa aamulla vaan tarjottiin nappuloita. Varmaan se eläisi pelkällä Yrjölän puurollakin, koska lisään siihen vähärasvaista naudan jauhelihaa ja paljon porkkanaraastetta. Tuntuu kuitenkin, että ehkä siinä jäisi jotain tärkeitä aineita pois, joten yritän aina ujuttaa mukaan myös noita nappuloita, joissa kait on kaikki, mitä tarvitaan. Meillä on nyt (siis Fizbanilla, ei tietenkään minulla) säännölliset ruoka-ajat - no, silleen säännölliset, että kolmesti päivässä tarjotaan ruokaa ja jos ei kelpaa, otetaan kuppi pois. On se vähän parantanut tuota ruuan menekkiä, mutta ei Fizban silti liho - enkä minä laihdu. 

 

Eikä talvi ole vielä yllättänyt autoilijoita eikä muitakaan.Taidan pestä ikkunoita tänään, kun ei edes vettä sada.

 

Yllättäjät

Elämä jaksaa tietenkin yllättää aina, mutta muiltakin onnistuu. Äsken kahvimuki yllätti lorauttamalla kahvia puserolle, kun suuhun piti. Läppärini yllätti ensin vaatimalla rahaa ja sitten sotkemalla kaiken. Jostain lienee suuttunut, kun ei suostu enää edes kuvia ottamaan vastaan. Tämä kuvalakko tosin koskee vain uutta kännyä. Vanha on ok. Sain uuden kännyn kesällä synttärilahjaksi, mutta käyttöön vasta halloweenina, koska edellisen käyttäjän piti tyhjentää se ensin. Känny toimii kyllä kännynä ja muutenkin, se on tämä läppäri, joka jaksaa kiukutella. Atk-tukeni on pohjoisessa ja kovin kiireinen.En siis ole kovin toiveikas tilanteen korjaantumisen suhteen.

 

 Onneksi sain vanhoja kuvia talteen jollain kepulikonstilla. Uusiakin voin toki ottaa ja siirtää vaikka tänne vanhalla kännyllä ja saattaahan tuo kamerakin pystyä yhteistyöhön. Mutta ehkäpä ei tämä postausnopeus kaikesta tästä johtuen ainakaan kasva. En ole mikään vempaimien rakastaja muutenkaan ja hillittömästi ärsyttää sellaiset, jotka ei toimi. Ja oma osaamattomuus ottaa päähän. Ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisin opetella jotain läppärin sielunelämää. Menen siis neulomaan. Keskeneräisiä on, valmista ei.

 

 Yhdet SaiPa-sukat tein naapurin tyttärelle. Paljon tuli virheitä, mutta en viitsi korjata.

---

Olisi mentävä myös kirjoittajaryhmän kanssa syömään ja keskustelemaan. Eipä huvittaisi, mutta varmaan menen. Kivahan siellä on, kun pääsen eroon tästä lähtemisen vastustamisesta.

 

 

 

Marraskuu

  

 

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

 

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

 

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan

Marraskuu
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin

 

Viime viikolla

 

Tapahtui sellainen ihme, että olin lentokoneessa. Edellisen kerran olin vuonna 2018 eli kovin tiheään en tuhoa maailmaa.

 

 Nyt lennähdin Italiaan, Bergamoon. Sieltä matka jatkui Gardajärvelle Desenzanoon pariksi päiväksi. Sitten kohti pohjoista pitkin itärantaa. Rivan yläpuolella vuoristossa oltiin taas pari päivää. Sitten länsirantaa takaisin Desenzanoon ja kohti Monzaa. Yksi päivä Milanossa, yksi Monzassa ja

Oli erinomaisen kiva reissu. Kuvia kertyi. Tässä jotain. 

(Kaikki varmaan tietävät, että Villa del Balbianello liittyy Star Warsiin.)

 

 

Aina kannattaa valittaa

 vaikkapa ruskan puutteesta

Aamukahvinäkymäni hehkuu auringon paisteessa. Nopeasti väri levisi niihin puihin, joissa vielä on lehtiä. Paljon on ihan paljaitakin. On tuullut sen verran reippaasti, että enemmän on lehtiä maassa kuin puissa,. Siltä se tuntuu vaikka tuskin on totuus. Nytkin tuossa ikkunan ohi leijailee lehtiä vaikkei edes ole kova puhuri. On aika leppeä aamu.

 

 Fizban on kehittänyt jotain terveysongelmia. Yö meni pätkäunin. Nyt näyttää aika normaalilta taas, mutta mennäänpä kuitenkin vaihteeksi viemään kasa euroja tohtorille, kun kerran on aika tilattuna. Kun omistaa koiran, ei ole pulaa siitä, että pääsisi rahaa kertymään.

 

Onnea Fizban 2-v

Lintujen tarkkailu kiinnostaa edelleen, vaikka tiettyä vakavuutta on olemukseen tullut.

 

 Käytiin juhlapäivän kunniaksi pellon reunoja kiertelemässä. Ikävästi pakotin Fizbanin bussin kyytiin, mutta kyllä kait tuo monen kilometrin kävely mukavassa syysaamussa korvasi kärsimyksen.

 

 Peltojen väri vaihteli kovasti vaikka kaikki kasvatukset oli jo poistettu.

 

 Eilen kierreltiin metsiä

 

 ja rantoja.

 

 Kevyttä vuorikiipeilyäkin välillä

 

 ja heinästystä kotikallioilla.

 

 Kun toisspäivänä paistoi aurinko, piti kuvata oikein ruskaa. Nythän jo ikkunanäkymäkin on värikkäämpi kuin pari päivää sitten.

Vaikka väriä haikailen, niin kyllä tällainen märkä rinnekin on kaunis. Kallioimarteet ilahduttavat aina.

 

 Olen lähinnä ollut käymättä missään, jättänyt välistä taidekurssin, kuntosalin, linturetken, taijin, mutta sen verran kuitenkin liikuin, että pääsin todistamaan metroaseman jouluvalaistuksen. Aseman remontti on hankaloittanut matkustajia monin tavoin, puikkelehtimista ihan liian ahtaissa koloissa ja hissitöntä, rullaporratonta elämää. Mitenkähän liikuntaesteiset, lastenvaunukansa ja väsyneet vanhukset ovat pärjänneet. Olenhan minäkin väsynyt vanhus, mutta toistaiseksi pystyn portaita nousemaan. Uusin remontin piirre on nämä valoketjut, kun varsinainen valaistus ei toimi. Kyllä kaupunkielämä on mielenkiintoista.

---

Loppukaneettina sen verran, että

 

uupunut olen 

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.