Hankiaiset

 

alkavat olla ohi, mutta kylläpä oli kiva nauttia tästä harvinaisesta herkusta näillä leveysasteilla. Yhden pääsiäisen muistan, kun tuolla pelloilla pystyi juoksemaan. (Pääsiäisen, koska oli lomaa. Töissä ollessa juhlapyhät olivat erikoisia, koska sai olla kotona. Nythän juhlapyhät ei arjesta eroa. Pitäiskö niitä ruveta juhlimaan, jotta saisi vaihtelua.) Lapsena ajeltiin potkurilla pitkin hankia. Miten on te pohjoisemman asukkaat, vieläkö potkuri luistaa hangen pinnalla?

 

 Vaihtelua oli, kun kävin tapaamassa kurssikaveria. Hän järjesti ihanan yllätyksen runon kera.

 

 Oli ostanut minulle kirjan, joka kertoo yhteisestä kurssikaveristamme, kirjan, jota olen halunnut. Olen innoissani. Tällaisia yllätyksiä ei osaa odottaa.

 

 Fizban on ollut innoissaan lumesta ja jäästä. Lumet hupenee, mutta jäätä riittää ja jäästä kaiveltavia yllätyksiä, esim. rusakon papanoita.

 

 Saharan hiekka tarjoilee meille värikkäitä taivaita. Muistaako joku vielä, kun muutama vuosi sitten lumi oli ihan keltaista, kun Saharasta satoi enemmänkin hiekkaa? Se oli aika outoa.

 

 Nyt on aika siirtyä päivän tehtäviin. Fizban ottaa rennosti. Minä menen ensin tasapainoryhmään ja sitten mummotettavan kanssa kangaskauppaan. 

---

Mukavaa tiistaita kaikille!

 

Aamupuuro

 ei ole ollut aikoihin normiateriani. Nyt luin jostain, että kaurapuuron popsiminen alentaa kolesterolia, joten olen siirtynyt aamuisin mättämään maitoon keitettyjä kauraryynejä. Enhän minä edes tiedä, pitäisikö vielä alentaa kolesteroliani. Viime mittauksessa se oli aavistuksen koholla, mutta siitä on aikaa ja olen tehnyt jo jotain korjausliikkeitä. Minulla on aina ollut hyvät arvot, mutta mistä sitä nyt tietää. Työstä tuo puuron syöminen kyllä käy. Mutta eipähän tule pitkään aikaan nälkä.

 

 Aika nuhruinen keli on ulkona. Sumua. Ei paljon tarvitse katsella kaukaisuuteen. On rauhoittavan pehmeät näkymät. Eikä kovin liukasta, koska hyvin on lumet höylätty pois ja loput ovat muuttuneet kuravedeksi. Piikkikengillä silti kuljeskelen, koska, jos jossain on lumenjätteitä, on myös hyvin hyvin liukasta. Tänään on myös liput musiikkitaloon. Sinne pitää ilman piikkejä mennä, joten teoreettinen kaatumisen mahdollisuus on olemassa.

 

Rutiineistani poiketen katsoin eilen Uuden musiikin lähetyksen. En ole mikään euroviisuintoilija, joten ihan uusi juttu minulle. Viimeksi varmaan katsoin, kun Lordi voitti. Olisko tämä enne, voittaisko Suomi taas. Pete Parkkosesta olen pitänyt Idolsin ajoista asti ja osaahan Lampenius viulua soittaa, joten olivat minunkin ennakkosuosikkini. Komiat ja Antti Paalanen olivat minusta myös hyviä. Mutta minähän en musiikista mitään tiedä, vitosen laulaja.

 

Nyt, kun ei ole palapeliä tässä nenän edessä, tulee kiusaus höpistä täällä, mutta jospa kuitenkin jatkaisin sotkujen selvittämistä. 

 

Aika rientää, minä en

 

Näin kulutan aikaa
maatessani alla tämän taivaan
josta pilvet tekevät harmaan
sen tiedän, varmaan takana sinisten
silmieni päätäni vaivaan
alla tämän taivaan
kun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,
tiedän värin taivaan,
tiedän värin taivaan

 

Päivä illaksi muuttuu,
pelkään että kelloni puuttuu,
itsekseen ajan kulkuun suuttuu
Lakkaa lyömästä,
sitten syömästä aikaa pois
ei riitä että jätättää minut perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin
jättää, loputtomaan perjantaihin

 

Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakan
ja sitten mietin; josko soittaisin jollekin
ei kukaan soita minulle, soittaisinko sinulle
kun et kuitenkaan pääsisi tulemaan
ja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaa
pikkuhiljaa naksuttaa
Olen yksin tämän perjantain,
vietän yksin tämän perjantain,
tämän pitkän perjantain

 

Takana sinisten
silmieni tiedän värin taivaan
sillä päätä vaivaan,

Tiedän värin taivaan

 

---

Minä en kyllä polta tupakkaa, en ole koskaan edes maistanut. Olisi varmaan kannattanut, koska nykyisin netti antaa minulle korjausliikkeeksi lopettaa tupankan polton, sanoo vielä "se yleensä riittää". 

 

 Että mitäkö olen tehnyt nämä hienot talvipäivät?

On ollut mummoystävällinen talvi eli ei liukkautta. Nyt, kun ilma lauhtui, saapunee liukkauskin tai sitten ei. Mutta hieno talvi on ollut, lunta ja pakkasta ja paljon aurinkoakin.

 

 Mummoilemassa oltiin Fizbanin kanssa kahteen otteeseen monta päivää.

 

 Oli synttäritkin. Yhdet sukat sain valmiiksi. Nyt on keskeneräisiä vain.

Olen käynyt leffoissa, tavannut ystäviä, käynyt kurssilla, jättänyt käymättä jollain kurssilla.

 

 Suurin syy, miksi en ole bloggaillut on tämä pahuksen palapeli. Minä yleensä avaan läppärin aamukahvilla ja silloin myös tänne kirjoittelen. Nyt on keittiön pöydällä oleva keskeneräinen palapeli vienyt kaiken huomion. Se ei vain edisty. Mutta tänään siirrän sen pois nenän edestä. Kutsuin työkaverin punaviinille viikon alussa, joten pitää vähän raivata tilaa eli siivouspäivä vaihteeksi luvassa. Hyvä päivä sille. Ulkona lumisade tihenee tiiviisti. Illalla olisi ompelukurssi. Nyt sen kanssa kamppailen, menenkö vai jätänkö.

 

Nyt olisi siirryttävä päivän aiheen ääreen, mutta josko ensin vähän möllöttäisin...

 

 

Katson piipusta kun savu kohoaa

Siinäpä taas kryptinen lause

Katson piipusta, kun savu kohoaa.

Katson, piipusta kun savu kohoaa.

Sitä voitte pohtia. 

 

Tosin en minä ole piipussa katsomassa mitään. Jostain kuitenkin savua tupruaa taivaalle. 

Savusta viis. Tulin vain kertomaan, että

 

 nyt se on täällä, TST-kirja. Hyvät kuvat, selkeät kaaviot. Tästä syntyy paljon kivaa ensi jouluksi. Heti tekisi mieli aloittaa, mutta on kaikkea muuta. Minullahan on nyt tämä vakaa aikomus, että ennen syksyä on pino joululahjoja valmiina paketissa, ettei aian tulisi kiire. Käyköhän kuten yleensä suunnitelmilleni...

 

 Aurinko ei oikein millään jaksanut nousta taivaanrannan yläpuolelle. Piti tiukasti kiinni. "En nouse! En nouse!" Mutta pakko oli antaa periksi. Tunnen sympatiaa aurinkoa kohtaan. Kyllä tekisi minunkin mieli sanoa ei. Mutta sukellan silti hetkeksi sotkujen pariin.

 

Barokkimusiikkia

 

Kävin kirjastossa kuuntelemassa musiikia. Kyllä minusta tulee vielä ihan oikea kulttuuripersoona.

 

 Kun olin kirjastossa, etsin hyllystä Pöllön lukupiiriä varten tilaamani kirjan. Calvinoa olen lukenut joskus. Ainoa, minkä muistan, on, että tykkäsin. Uteliaana piti heti pari sivua kokeilla. Ja heti tiesin, miksi olen tykännyt. Sehän on sanailoittelua. Minähän olen usein maininnut, että luen sanoja en juonta. Katsotaan, miten nappaa, kunhan ehdin tähän paneutua.

 

 Paneutumista haittaa, että nyt on pitkästä aikaa todella kiehtova kirja luettavana. Ostin tämän joskus. Hautautui hyllyyn kunnes tarvitsin jonkin sopivan metromatkakirjan. Tykkään! On nyt yölukemisena, joten kestää vielä, mutta voin suositella.

 

 Samalla reissulla kävin poimimassa Fizbanin uuden takin. Tämä on ihan mittojen mukaan hankittu, joten istuu entistä viittaa paremmin. Fizban ei kyllä ole ihan koiranvaatteiden mallinen, mutta eipä tuo haittaa.

 

 Yhdet lahjasukat sain valmiiksi, koska lapseni synttärit oli jo eilen. Siitä tuli mieleen, että olen ollut äiti 47 vuotta. Se on ehdottomasti pisin postini.

 

 Mukavaa pakkasta kaikille!

 

Kaikkea sitä!

Sanonko, mitä mieltä olen näistä ihmisten loistavista ideoista. Kyllä on hankala kävellä. Ensin yritin ravistella nuo töppöset irti, mutta ei ne lähtenyt. Pakkohan se on sitten ulkona vain kipittää. Ja tuo Mumakin ylisuuri takki liehuu kuin supersankarin viitta. En tunne itseäni superiksi.

 

Onneksi sentään saan nukkua rauhassa. Nyt onkin mukavan lämmintä sisällä. Kun ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta, on sisällä 23 astetta plussaa. Makkarista pitää patteria pienentää. Kun ulkona on muutama pakkasaste sisällä on 17 astetta. 

 

 Mutta kauniisti lumikeijut tanssivat.

---

Siivous ei ole edennyt. Kuuntelin Muumipappa ja meri kokonaan ja pätkiä muista. Harmittaa. Olisi ollut kiva kuunnella kaikki. Mukava idea, mukavia lukijoita.

 

Raitaa

 

kutoi aurinko taivaalle. Kovin hempeällä mielellä näyttää olevan. Jättää jäähyväiset tammikuulle. Eikä aikaakaan, kun on taas kevät ja kesä ja syksy ja talvi. Vuosi kiitää sellaista vauhtia, ettei perässä pysy.

---

Kipakkaa pakkasta on ulkona. Fizban käyttää Mumakin ylisuurta takkia, kunnes oma saapuu postin mukana. Eilen illalla tilasin pompan, kun sain vinkin alesta. Nyt vähän harmittaa, kun valitsin postin toimittamaan paketin. Varmaan kaikki muut vaihtoehdot olisi olleet nopeampia. Mutta jos ilma ehtii lämmetä ennen paketin kotiutumista, niin onpahan ensi talveksi valmiina lämmintä päälle. Siihen asti Fizban kulkee viitta lepattaen. Joudun kyllä aika paljon komentamaan ennenkuin suostuu pukeutumaan. Töppöset olisi tarpeen, mutta millainen tappelu siitä syntyisi.

 

 Kävin eilen Hyvinkäällä ystävää tapaamassa. Yritin saada hänelle kuvan kuusta, koska minullehan kuu näkyy aina. Eipäs ollutkaan taivaalla.

---

Minähän en toki siivonnut makkaria vaikka lupasin, joten se olisi edessä nyt - tai joskus... On tulossa synttäreitä ja lahjasukat on kesken. Mieluumminhan minä neulon kuin siivoan. Katsotaan miten käy. Tänään on myös pakko käydä apteekissa, joten ei hyvältä näytä makkarin tilanne. Silloin torstaina heti aamusta siirsin pyykkituvan maanantaille, jotta jää aikaa siivoamiselle. Puhtaat kirjavat lakanat sentään laitoin sänkyyn, mutta siivoamisesta näyttää muodostuvan jatkokertomus, jota jäämme seuraamaan kasvavalla mielenkiinnolla.

 

 Repolainen teki näin hienot kortit synttärisankareille eli mummotettavalle ja hänen isälleen. Oletan, etteivät he seuraa blogiani, joten uskallan laittaa kuvat etukäteen.

 

 

Aamujen aamu

 sanoi Tarvajärvi

 

 Minun aamuni on tänään vähän toisaikainen, aivosumuinen. Pitäisi varmaan jaksaa keskustella tuosta ainoasta lääkkeestäni, joka ehkä ei ole minulle se paras vaihtoehto, mutta en nyt jaksa.

 

Ken vaivojansa vaikertaa, 

on vaivojensa vanki. 

 

eli ei pitäisi soittaa ja valittaa

mutta toisaalta

 

Ei oikeutta maassa saa

ken itse sit' ei hanki. 

 

Joten otapa tästä nyt selvä. 

Ratkaisen asian mittailemalla verenpainetta. Numerot innostaa lääkäreitä.

Onhan tässä tutkittu minua sieltä sun täältä ja kaikkialta löydetty vikaa kuten kait näillä vuosikymmenillä kuuluukin. Antaapa siis olla.

 

 Eilen ryhdistäydyin ja nuohosin olkkarin nurkkia myöten, jotta voin levittää lattialle uudet matot. Uudet matot on hiukan hutiostos, kovin ohuet kuten kuvasta näkyy. Ajatus on viedä lähes kaikki vanhat matot kellariin odottamaan sitä päivää, kun viitsin raahustaa mattopyykille. Se voi kestää. 

Tänään on suunnitelmassa kaivautua makkarin pölyihin. Sen norsumatosta en luovu, mutta eteiseen laitan kuitenkin uuden maton. Jospa kaiken tämän raatamisen seurauksena asunnon ilma raikastuisi. Onhan tänään myös pesutupa. Ajattelin pestä omien  pyykkien lisäksi noita Fizbanin petivaatteita, joita se levittelee joka paikkaan.

---

Nyt aurinko nousi ja häiritsee minua paistamalla suoraan tänne aamukahvipöytään. Ihanasti kyllä pakkaskeijut tanssii tuossa ulkona. 

 

 Aurinkoa nähtiin myös pari päivää sitten. Aina se piristää, kun harmaiden päivien jälkeen näkyy värejä. Minua ihastuttaa myös nuo varikset, jotka kerääntyvät yöksi nukkumaan samaan paikkaan.

---

Nyt taidan mennä neuloskelemaan, joten saattaa olla, ettei makkarista lähdekään vielä pölyt. 

---

Oletteko huomanneet, että kakkoselta tulee helppo aamujumppa klo 8.50-9.00? Sen kun tekee, voi kuvitella harrastaneensa liikuntaa.

 

Kylttyyriä

Mullahan oli salainen ajatus, että tänä vuonna tuo kulttuurisivu ryhdistäytyy, kun viime vuosi jäi vähän häneks. Vielä ei ole eka kuukausikaan loppu ja nyt on jo yhtä lukuunottamatta (täytyykin heti, kun lopetan tämän, kiiruhtaa katsomaan musiikkitarjontaa - kai joku klubikeikka löytyy) kaikissa kategorioissa merkintä. Viimeksi höyläsin museokorttia.

 

 Ateneumissa kävin hyvässä seurassa.

Päänäyttelynä on Gallen-Kallela, Klimt & Wien, joka näyttää, miten Gallen-Kallelan taide muuttui, kun hän oli vuorovaikutuksessa kansainvälisten modernistien kanssa. Jätin Gallen-Kallelan nyt kuvaamatta

 

Gustav Klimt, jonka teoksia on eka kertaa Suomessa perusti Secessio-liikkeen. Liike keskittyi uuden identiteetin kehittämiseen, modernismiin ja suuriin julkisiin taideteoksiin.

Kuvia Gustav Klintin kuuluisasta Beethoven-friisistä, joka on esillä

 

 täällä Wienin Secession-rakennuksessa

 

Tämä on itävaltalaisen Hans Makartin maalaus nimeltä Keisarinna Elisabethin makuuhuoneen sisustussuunnittelu Hermesvillassa keskikohtaus (Kesäyön unelma). Siinäpä nimi taululle

 

 Kakkoskerroksessa oli Ajan kysymys.

 

Minäpä tykkäsin eniten Vapaa muoto -muotinäyttelystä.

 

Uusi viikko

 

Joskus viikko alkoi sunnuntaista. Suomessa siirryttiin kansainväliseen ISO 8641 -standartiin vuoden 1973 alussa. Standartin mukaan viikko alkaa maanantaina. Sitä tietää eläneensä pitkään, kun kaikki muutokset ovat tapahtuneet omana elinaikana. Uusi viikkohan on taas uuden alku, uusi tilaisuus parantaa elämäänsä. Kun nämä päivät ovat hyvin samanlaisia, pitää joskus oikein ajatella, että mikä viikonpäivä on nyt. Onneksi jotain päiväänsidottua on taas tullut ohjelmaan. Pitää siis tarkemmin huolehtia, että on oikeassa päivässä.

 

Ulkona on lämmintä, tuhruista. Mukava oli aamulla kuitenkin lenkkeillä. Ei ollut kohtuuttoman liukasta. Fizban ottaa äkkispurtteja, jolloin voisin helposrti keikahtaa nurin. Pieni koira, vahvat lihakset.

 

 "Puhutko sinä minusta pahaa siellä?"

 

 "Ketä kiinnostaa."

 

 

Pienentyy mun ympär' elonpiiri

 Sehän on ihan tuttu juttu, että iän myötä elinpiiri kutistuu verrattuna niihin kaikkein aktiivisimpiin aikoihin. Mutta nyt olen ihan uuden ilmiön edessä. Minäkin olen pienentynyt. Tai ehkä en pienentynyt. Muuttanut muotoa. Kävin spirometriassa. Sitä varten tarvitaan tarkka pituus. Mitta näytti, että olen neljä senttiä lyhyempi kuin olen kuvitellut, kuin olin viimeksi mitattaessa. Olen järkyttynyt. Sanoin mittaajalle, etten varmaan ikinä toivu tästä. Hän oli pahoillaan ja sanoi, että jos yrittäisin vain unohtaa ja olisin edelleen sen mittainen kuin olen tähänkin asti uskonut olevani. Mutta miten tuollaisen voisi unohtaa. Sehän muuttaa koko minäkuvani, koko elämäni. Toisaalta se kyllä selittää joitakin outoja juttuja. Olen ihmetellyt, miksi minulle on tullut pallomaha, keskivartalo paisunut valtavasti. No, tietenkin! Jossakinhan se menetetty pituus on. Olen painunut kasaan ja leventynyt. En siis ole menettänyt mitään, koska se, mikä pituudesta on kadonnut, on leveyteen lisääntynyt. Eikä ihme, ettei keskikeho pääse kutistumaan vaikka mitä tekisin. Se on aineenhäviämättömyydenlaki, mikä kehoani säätelee.

 

 Aamukahvinäkymäni on nyt kovin talvinen. Meillekin on tullut talvi ja vieläpä ihan miellyttävä talvi, lunta, pientä pakkasta, eikä liukkautta toistaiseksi.

---

Eilen päivälenkillä kierrettiin tuttua reittiä, kun mäen päällä oli hiihtäjä, joka huikkasi "Voiko laskea?" Vastasin, että tottakai. Siirryttiin syrjään. Hiihtäjä kiitteli ohikiitäessään. Ehdin ajatella, että onpa kiva, kun on noin miellyttäviä hiihtäjiä tänä vuonna. Tyhmä ajatus. Seuraava huusi "Tämä on latu!" Vastasin "Niinhän ne kaikki on."  "Metsässä on polkuja." Jätin keskustelun sikseen. Mielestäni hyvin mahduimme siihen molemmat. Tie oli aurattu, mutta mitään latuja ei vielä ole ajettu, kun lunta tuolla metsissä on liian vähän. Tiedän, että kohta reitillä on ladut. Se on ihan hyvä. Täytyyhän hiihtäjien saada hiihtää. Mutta kun ne ladut tulee, juuri tuolle tielle jätetään tilaa myös jalankulkijoille.  Silloin, kun minä vielä hiihdin, tapana oli tehdä itse ladut umpihankeen. Kävelijöille aurattiin tiet. Nyt kone tekee ladut ja kävelijät tamppaa tiet umpihankeen. Mikään ei ole muuttunut. Olen umpihankikulkija aina. 

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

 

 Talvi om kaunis.