Taivaanrannanmaalari

Hyvin oli iltataivas maalattu,

ja ihan kivasti on maastoonkin keltaista levitetty.

Mikäs tässä on aamukahvilla ikkunasta ulos tuijottaessa. Jonkinlainen ajatus kasvimaasta pyrkii ilmoille, mutta enköhän minä saa sitä lannistettua. Keväällä kyllä sitten harmittaa, jos en enää mitään tee, mutta sehän on keväällä. Yritän minä kyllä kannustaa itseäni, että iltapäivällä, kun aurinkokin niin kauniisti paistaa. Mutta velttous valtaa olemukseni.

---

Eilen kävin hakemassa taas rokotuspiikit. Oli kiva rokottaja ja kaikinpuolin hyvin rauhallinen tunnelma. Koronakäsi on vähän kosketusarka, mutta muuta ei ole havaittavissa. Tyttäreni sai taas koronpiikistä kuumetta. Sen elimistö on kovin reaktiivinen.

---

Minulla on vähän outo olo tuon Janne Puhakan tapauksen takia. Kun olen seurannut häntä Petollisissa viikkokausia ja ihaillut hänen pelityyliään, tuntuu kuin tutulle olisi tapahtunut kauheita. Lapsenlapseni katsoi myös Petollisia ja välillä viestiteltiin asiasta. Elämä on joskus raakaa.

Kävin eilen myös hakemassa tilaamani kirjat. Tapani Baggen novelleja luin mummoille silloin, kun kävin tuossa palvelutalossa lukemassa. Olivat riemastuttavan hauskoja, joten tilasin eurolla ja parilla nuo. Tiedä sitten, miten ne maistuvat. Tomas Kyröä en ole koskaan lukenut, jostain syystä. Tykkään kyllä Kyrön telkkariesiintymisistä ja ekoista Mielensäpahoittaja-leffoista. Tuon Kirjoituskonevarkaan tilasin, koska hän kirjoittaa siinä kirjoittamisesta. Minua kiehtoo lukea kirjoittamisesta, koska joskus haaveilin kirjan tekemisestä. En enää. Uusi Noituri-sarjan kirja piti tietenkin tilata. Olisko jo aika lukea koko sarja uudestaan? Haruki Murakami on ehdoton lempparini, joten jokainen uusi suomennettu pokkari on välttämätön hankinta. Tämän luen varmaan ekana vaikka jättipaksu Vieterilintukronikka on vielä aloittamatta. Joël Dicker on aina ollut mukava kokemus, joten eiköhän nytkin. Hassua tilailla kirjoja, kun lukeminen on jäänyt niin vähille. Aamukahvilla (ellen ole täällä) luen Sinuhea ja sängyssä jotain pienempää kirjaa, nyt Outi Pakkasta, mutta en minä pitkään istu kahvipöydässä ja sängyssä nukahdan heti, joskus aamuyöllä herätessä tulee luettua. Mutta tietoisuus siitä, että luettavaa löytyy, rauhoittaa mielen.

---

Nyt menen teeskentelemään neulomista. Sekin on niin kaitkonaista, että pitänee keksiä ihmisille muita lahjoja jouluksi.

Kaikki tympii

kuukletin:

kaikki tympii

 

"Jos kaikki on hyvin, mutta silti arki tympii, voi myös olla muutoksen aika. Joskus voi olla hyvä pistää koko pakka uusiksi, mutta kerralla ei todellakaan tarvitse muuttaa kaikkea. Ratkaisu löytyy usein pienistä askelista, sen olen huomannut sittemmin sen koko pakan uusiksi laittamisen jälkeen.

Tutustu logoterapiaan: Yksi logoterapian ajatuksista on, että onni tulee tarkoituksellisen elämän sivutuotteena. Bingo! Ei elämän tarvitse olla kummoista, mutta itselle merkityksellisiä asioita sen tulisi sisältää. Jollekin merkitsee luonto, toiselle perhe, kolmannen tarkoitus voi löytyä työstä. Mielestäni kaikki keinot ovat yhtä oikein, eikä yksikään ole väärin. Kunhan on se oma, vaikka sitten pienikin juttu, josta saa itselleen voimaa ja iloa."

Tässä vaiheessa lienee syytä varoittaa, että olen tosi huono ottamaan ohjeita vastaan. Jos haluan hakata päätäni seinään, niin hakkaan, eikä se kuulu kenellekään. Mutta tokihan minä valitan, narisen, kiukkuan, koska kerran voin.

Vanha olen ja vanhenen koko ajan. Onko siis vanheneminen se minun elämän merkityksellinen asia? Olenhan täälläkin usein hehkuttanut, miten yksi japanilaisen perinteen lempiasioitani on vanhuuden, iän tuoman viisauden ylistäminen. Sitä viisautta tässä odottelen. Kait se kohta tänne putkahtaa.

 

 Sitä viisautta odotellessa pitää varmistaa onnea muilla keinoin.

Aiempina vuosina oli liian hidas, enkä saanut puurojoulukalenteria. Nyt korjasin asian. Ostin Jyväskylästä lapinreissun paluumatkalla. Ostin kaksi, toisen tyttärelle. Ja jottei olisi pulaa joulukalentereista tilasin myös sikakalliin lakritsikalenterin. Tilauksessa on myös teekalenteri, jonka kait pitäisi ennen joulukuuta saapua. Ja tietenkin vielä lankajoulukalenteri, jonka tytär on taas minulle tehnyt. Jos onni on kiinni joulukalentereista, niin ei hätää.

---

Ja lankaakin, kun eihän 30 kiloa riitä mihinkään. Noista pitäisi tehdä nuoremmalle mummotettavalle tuplakintaat. Värit on musta ja vaalea lila vaikka harmaalta näyttää.

Viime vuoden lankajoulukalenterilangoista kyhäsin parit perussukat joululahjoiksi.

---

Hyvin pystyin neulomaan peukalosta huolimatta. Kun verenvuoto oli tyrehtynyt laitoin vain laastarin. Se iso paketti johtui aika pitkälle siitä, että yhdellä kädellä en ole kovin taitava haavan sitoja. Nyt olen vain vaihtanut laastaria ja toivonut, että viillon reunat kasvavat yhteen. Ihan siistiltä se näyttää.

Tänään on sateinen päivä, joten pitkästyn kotona. Eilen kävin hakemassa kolmannen punkkipiikin. Olin ajatellut samalla shoppailla, mutta laukun vetoketju juuttui niin pahasti, että jouduin leikkaamaan laukun. Ei sitten huvittanut mikään shoppailu. Ehkä käytän laukkua suutarilla jonain vähemmän sateisena päivänä, jos hän onnistuisi sille jotain tekemään. 

---

Koska etenkin Pöllö on onnistunut kehittämään pettämättömän tavan estää kommentointini, kerron, että Alastalon salissa matelee sivulla 42. Kirjahan on ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kirjailijan jaarittelu, kuvailu, sanojen käyttö, termistön vaikeus, ylipitkät lauseet ja kappaleet, ovat omiaan karkoittamaan lukijat - tai siis tämän lukijan. Mutta kahlaan siinä suossa, koska minähän en jätä kesken mitään, minkä olen aloittanut.

Tällaisenkin kuvasommitelman olen tänne tallentanut. On jäänyt käyttämättä, koska kauniina päivinä en ole paljon läppäriä availlut. Mutta laitanpa nyt.

Loppukiri

Lumikeijuja harmitti likaiset ikkunani niin paljon, että he koristelivat ne yön aikana joukkovoimalla. 

Vähän hämmästelin, kun kaikki ikkunat oli peitetty vaikka ne ovat eri puolilla taloa.

Siellä oli varmaan pantu jalalla koreasti ihan kunnolla, pyöritty ympäriinsä, heitetty kuperkeikkaan ja rynnätty käsikädessä nurkkien ympäri.

 

Koirapojasta parasta maailmassa (no ehkä kuitenkin toiseksi parasta - ruoka maistuu nykyisin aika hyvin, olisko kortisonin ansiota) on uusi lumi. Intopiukeena se painalsi kinosten läpi, piehtaroi ja nuuskutti. Ja tulomatkalla löytyi vielä melko tuoreet koirantassunpainaukset, joita oli kiva seurata laittamalla kuono jokaiseen jälkeen. Väliäkö sillä, että ne oli omat.

---

Satuimme onnistuneesti lenkille pyryjen väliin. Ny taas sataa taivaan täydeltä. 

---

Tavattiin yksi naapuri kahlaamassa auraamattomalla jalkakäytävällä keppi toisessa kädessä, käsilaukku toisessa. Hän on tavattoman positiivinen ihminen. Odottaa lonkkaleikkaukseen pääsyä, mutta ei anna säiden, kipujen tai minkään lannistaa. Hän käy kävelemässä joka päivä useamman kerran ja jaksaa aina olla hyvällä tuulella. En ole koskaan kuullut hänen valittavan. Saattaa kysyessä todeta, että kyllä koskee, mutta elettävä on. Nyt sanoi lähteneensä kokeilemaan, miten pitkälle pääsee. Todettiin myös, että tänä vuonna näitä talvia on melko useita.

 

Otsikkoon palatakseni. Ostin lankoja, kun puuttui joku väri. Ostin, koska kohtahan alkaa lankapaasto. 

Minulle paasto tarkoittaa myös sitä, etten osta kirjojakaan

 

joten piti niitäkin muutama hankkia. Tuo suuri vuosisata on kasassa, paitsi osa 4 Sokea piste, puuttuu. En onnistu löytämään sitä pokkarina mistään. Mutta jatkan hakemista. Tässä tulee ilmi yksi minun omituisuuteni: On hankittava koko sarja vaikka en ole oikein edes aloittanut lukemista. Kuvittelen pitäväni sarjasta kunhan joskus sen aloitan. Maan lapset sarjan olen silloin aikoinaan lukenut ja se on joskus ollut hyllyssänikin, mutta sitten poistunut. Nyt sitten kerään sen uudestaan ja luenkin joskus. Minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja hyllyssäni. Meitähän on moneen junaan ja osa jää asemalle.

---

Jos joku on jaksanut lukea tänne asti, kerron, että olen ajatellut kantaa vetovastuun lankapaastosta. Eli ajalla 22.2.-6.4. ei osteta lankoja. OK? Viime vuonnahan oli sellainen vapautus, että viikonloppuna sai ostaa, mutta nyt sitäkään ei sallita, jos aikoo paastota ohjeiden mukaan. Jos on ehdoton pakko saada jotain, lahjoja saa tietenkin ottaa vastaan eli voihan sitä pyytää ystävää avuksi. Pääsiäisenä sitten arvon jotain lankoihin liittyvää pientä turhaa kaikkien paastonneiden kesken. Langankulutustakin voi samalla seurata. Ehkä eniten kuluttanutkin saa jotain. Ilmoittautumisia otetaan vastaan keskiviikkoon asti.

---

Minulle paasto siis tarkoittaa myös kirjojenostolakkoa (enköhän vielä tässä jotain ehdi), mutta myös suklaan ja karkin syömättömyyttä ja punaviinin juomattomuutta. Nuo mahajutut kyllä auttaa kummasti näissä jälkimmäisissä. Mutta nämä on siis vain minun henkkohtjuttuja. Lankapaasto on se teidän homma.

Kun ruuasta tuli puhe, täytyy näyttää aamupalani. Kävin eilen hankkimassa viidennen koronarokotuksen ja samalla hävikkileipää. Tuossa kahvimukin vieressä on pari palaa cashew-karpalo-ciabattaa voideltuna alentajalla päällystettynä avokado-herbamare-mustapippuri-valkosipuli-seoksella ja vihreällä suippupaprikalla. Olipa hyvää! Suippopaprikat on nykyisin jokapäiväistä ruokaani, yleensä punaisia, mutta vaihteeksi muutakin.

 

Paastossa mukana:

• Puikoillanikin
• Tytti
• HPöllö
• Saukkis
• leena
   

Pimeyden ruhtinatar

 

Ihanan pimeitä, pehmeitä, hiljaisia aamuja.

Mutta sieltä se aurinko puskee esille.

Halokin ilmestyi Kalasataman ylle.

---

Tänään olisi tarkoitus ryhdistäytyä ja hakea toinen punkkirokotus ennenkuin menee myöhäiseksi. Samalla voisin täydentää ruokavarastoihin jotain terveellistä. Kurssijuhlan jälkimainingeissa on tullut mässättyä kaikkea turhaa. Jonkinlainen alakulo hiipi elämään. 

Mutta nyt alkaa alakulo hiipua ja taas elämä voittaa. 

Niin oli synkkää, että jätin kurssitkin väliin. Ei, ei ole huono omatunto. Suon itselleni luvan lintsata, jos siltä tuntuu. Peruutin kyllä pukusuunnittelukurssin kokonaan, kun totesin, että näinkin on turhan paljon kalenterissa varattuja aikoja. Ettei vapauden tunne pääse hyytymään. Onhan tämä sellaista taiteilua, kun välillä kaipaan seuraakin. Alakuloaikoina joskus jopa ajattelen, että joku vakituinen kanssa-asuja voisi olla kiva. Se ajatus kyllä pian katoaa, kun asiaa tarkemmin tutkailen.

Siitä se taas iloksi muuttuu.

Koirapoika pitää tunnelmaa yllä 

 

 

ja ulkoiluttaa minua kauniissa syysmaisemissa.

Iloa elämään teillekin. Sopivassa valaistuksessa tuo väri-iloittelu meinaa mennä överiksi.

Ordinaaliluvut

 Päivän tavoite:

Osoita taas elämän tarkoitus.

Ei oo ihme etten jaksa ajatella
asioita
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan

Tänä yönä mun kroppa valittaa
jokaista kokemaansa kolhua
Tänä yönä tunnen heikkouteni tarkemmin kuin koskaan

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa
Puree palan, sitä mutustaa
Se minkä koetat jättää taa
muistaa muistuttaa

Outoo että kavahdan nyt
joitain tekemiäni tekoja
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta

Kadun vai kaipaan, en minä tiedä
Unohtaisin mieluiten
Ei oo yö näin pimee ja hiljainen kun vierelläsi vietän sen

x 3
Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
Opeta taas elämän tarkoitus

---

Kolmas nainen

Kolmas kivi auringosta

Kolmas pyörä

Kolmas sektori

Kolmas linja 

---

Järjestysluvut eli ordinaaliluvut osoittavat järjestystä.

---

Alkuaineen järjestysluku on sama kuin protonien lukumäärä kyseisen alkuaineen atomin ytimessä. 

---

Miten tämä kaikki liittyy johonkin?

Ei mitenkään mihinkään.

 

 Neljäs koronapiikki aiheutti yllättävän suuren kivun ja jäykkyyden olkavarren (aika jännä sana - olkavarsi - harjan varsi-) lihaksissa.

 

 Ei olisi pitänyt, ei pitänyt, ei ollenkaan - siis ostella lankoja. Tai ollenkaan ja ollenkaan. Nuo seiskaveikat piti, koska ystäväni halusi sukat juuri valitsemansa kuvan väreissä, eikä minulla ollut vaaleaa vihreää eikä luonnonvalkoista. Eli ne oli ikäänkuin pakolliset ostokset. Mutta sitten nuo kotikullat??? No, ne oli tarjouksessa. 3kpl/7€. Koska tarvitsen aina 2 samaa väriä, jotta voin sujuvasti neuloa kahta sukkaa rinnakkain, piti ostaa 6 kerää eli 3x se 2. En ole koskaan kotikultaan sotkeutunut, mutta nyt sotkeudun. Novitan lankoihin olen viime aikoina usein pettynyt, joten päätin kokeilla tuollaista halvempaakin. Teen jotain yksinkertaista pintaneuletta ja sitten katsotaan, miten kestää käytössä.

---

Ja ainahan lankoja on kiva ostella. 😈

---

Elämän tarkoitus tuskin kuitenkaan on shoppailu vaikka tänään on ns. tilipäivä ja vaikka selailen tässä samalla EMPiä. Kannattaako ostaa joku vaate vain siksi, että se näyttää kivalta ja on halpuutuksessa (noita outoja sanamuunnoksiamunasaannoksia on nykypäivät pullollaan ja mikäs siinä, onhan sanoilla leikkiminen kivaa)? 

 

 Kait elämän tarkoitukseksi riittää yrittää tehdä Koirapojalle mahdollisimman mukava loppuelämä? Enimmäkseen Koirapoika näyttää nauttivan elämästään. Välillä sitä tosin mietityttää, kun se ei ymmärrä kaikkea. Ei ymmärrä, koska ei kuule. Ja välillä tasapaino heittää. Ja minä sitä koko ajan tutkailen, että vieläkö jaksaa vai joko on aika päästää vapaaksi. Toistaiseksi näyttää porskuttavan.

---

Tuo on yksi lunnikoirien lempiasennoista. Niillä on pieni pää ja olemattomat aivot, joten on hyvä varmistaa veren virtaus päähän. Tai sitten pään roikottaminen vain tuntuu kivalta. Kuka tietää.

---

Menen höpisemästä. Yritän saada viimeiset marjat kerätyksi kasvimaalta.

Piikkiä piikin perään

 Päivän tavoite:

Älä hermostu elämän pikkuharmeista.

 

 Onnistuin taas harhautumaan Kalasatamassa oudoille teille. Pitäisköhän ottaa joskus kokonainen päivä ihan vain kiertelyyn siellä Redissä. Tosin vaarana on, etten sitten löytäisi sieltä ulos. Mutta voisihan sitä yhden päivän tuhlata löytöretkeilyyn kauppakeskuksessa. Jos vaikka löytöjä tekisin.

 

 Toki minä löysin terveyskeskukseen kaikesta hässäkästä riippumatta.

Sain ekan punkkirokotteen. Ja keskustelun tuloksena siirsin koronanelosen parin viikon päähän. Ei kuulemma välttämätöntä, mutta paree pelata varman päälle. On tässä viime vuosina tullut noita piikkejä siihen tahtiin, että parempaan pääsin vain jollekin Afrikan tai Siperian matkalle valmistautuessa.

Eihän tämä eksyily mikään harmi ollut, ei edes pieni, ihan vain normaalia terveyskeskusmatkailua. Pikkuharmi oli, kun mustikoita pakastimesta toiseen siirtäessäni onnistuin levittämään yhden rasian sisällön pitkin lattiaa, tuolia, pöytää ja itseäni. Mutta siitäkin selvittiin keräilyn, veden, rätin ja vanhojen sananlaskujen turvin, "tekevälle sattuu" ja "rapatessa roiskuu". Diagnosoin suurimman osan mustikoista syömäkelpoisiksi - itselle ei vieraille.

Taidokasta käsityötä. Olisko ihan nypläten tehty? Pitäiskö nypläystä joskus harjoitella?

Josko vielä koronastakin

 

Aamulenkillä nähtiin selälleen kellahtanut öttömönkiäinen. Heti tuli mieleen, että onkohan siihen korona iskenyt. Niin kauan on tämän koronan kanssa eletty, ettei jaksa edes noista huippulukemista sen kummemmin ällistyä. Mitä nyt ärsyttää ihmiset, joilla on omasta mielestään lupa olla välittämättä muista ja kieltäytyä rokotuksista. "En käytä maskia, enkä ole ottanut rokotuksia ja hengissä olen." Niinpä niin. Toki kannatan yksilönvapautta, mutta kohta kannatan myös rokotuspakkoa. Mitenkähän silloin pärjättiin, kun oli isorokon kohdalla rokotuspakko?

---

Minä olen niin paljon ryhdistäytynyt, että tilasin kolmannen rokotusajan heti, kun se oli mahdollista eli noin kolmen viikon päähän. Influenssarokotuksen jo sain. Siihenkin piti tilata aika ja silti oli jonotettava, kun kaikki olivat tietenkin hyvissä ajoin. Ja siinä jonossa tietenkin oli paljon valitusta huonoista järjestelyistä. Meitä nyt vain on niin paljon ja kahta rokotusta samaan aikaan jaetaan. Kymmeniä piikittäjiä siellä oli. Ja oli mukavaa, kun piikittäjällä ei ollut kiire vaan hän oli rauhallinen. Kaikki sujui hyvin ja jopa niin sutjakkaasti, että samalla lipulla pääsin edestakaisin. Lippu on voimassa 80 minuuttia. Menin ja tulin bussilla ja metrolla, joten ei nyt kohtuutonta jonottamista kuitenkaan.

---

Jonossa tuli myös keskustelua, kun jono-ohjaaja totesi: "Tämähän on ilmaista." "No, ei ole, kun mehän veronmaksajat sen maksamme." Minä kyllä lasken tämän ilmaiseksi vaikka veroja maksankin. Mitenkäs sinä? Onko verovaroilla kustannetut palvelut meille ilmaisia vai tunnetko joutuneesi maksuihmiseksi?

---

Minun ryhdistäytymisestä vielä sen verran, että kävin poliisilaitoksella antamassa sormenjäljet ja käsialanäytteen uutta passia varten. Josko vaikka joskus vielä matkoille.

Oli mukava aamu kävellä, joten annoin Koirapojan pitkästä aikaa nuuskutella koirapuistossakin. Näyttää tulevan kaunis päivä, joten eiköhän tehdä enemmänkin pitkiä lenkkejä. Koirapojalla on jotain ongelmaa jossain joten tohtoria tarvitaan. Ajattelin kuitenkin odottaa, että edellisistä verikokeista on kuukausi, ellei tilanne kovin pahene. Ulkona Koirapoika kyllä jaksaa ja kotonakin leikkii, mutta silti jotain. Voihan se olla ihan vain vanhuutta, mutta pitää tutkia, ettei nyt huomaamatta joudu kipua kärsimään.

Minä tykkään näistä marraskuun pimeistä. Oli komea kuutamokin.

On mukava vaellella pimeässä vaikka katuvaloja riittää. Olisi erityisen mukavaa olla jossain, missä pääsisi ihailemaan linnunrataa tummalla taivaalla. Ehkä taas joskus.

Nyt täytyy tyytyä ihailemaan auringonnousuja

ja -laskuja.

Ikkunoista tuijottelu on palkitsevaa.

Rakkaus on ruma sana...

...kaipaus soi kauniimpana

huutelee korvamatoni

---

Korvamato tarttui tuolta Suen blogista. Sus' pitää runotorstaita ja ilmoitti ensi viikon aiheeksi rakkauden. Runoilu ei ole minun heiniäni, mutta syöhän lehmätkin kerppuja, joten miksei Repukin runoilisi.

Muutakin outoa olen puuhastellut. Laitoin kasvatukseen laventelia, rohtosamettikukkaa ja lehtikaalia. Nyt jännitän nouseekohan mullasta jotain. Myöhemmin sitten kurpitsat, sekä jätti- että kesä-. Mutta niitähän kasvattelen vuosittain.

Täytin myös kansalaisvelvollisuuteni eli kannoin korteni laumasuojakekoon. Oireita ei ole toistaiseksi ollut minkäänlaisia. Kävin siellä, missä joku lapsi oli raivostunut vanhan vanhempansa vuoksi niin paljon, että poliisit piti kutsua paikalle. Tyttäreni pahoitteli, ettei hän ehtinyt riehumaan paikalle, kun minua pistettiin.

Laitoin muhimaan uuden urakan. Muistatte - tai ette - että minulla on Outi Pakkasen koko tuotanto, jota luen ilmestymisjärjestyksessä. No nyt on myös kaikki Donna Leonit. Aloitan nekin alusta jossain vaiheessa. Nyt luen Apteekkari Melchioria.

Sunnuntaikuvasta on lumet kadonneet, mutta ladunpohjat sinnittelevät edelleen.

Säitähän on taas piisannut, taloa ravistelevaa tuulta ja vaakasuorana piiskaavaa vesi- ja räntäsadetta. On se kiva, kun saa olla lämpimässä sisällä kuuntelemassa tuulen raivoa ja katsoa ikkunan läpi, miten taivas valuu maahan.

 

Ja jos joku on jaksanut tänne asti, ilmoitan, että se ken lähimmäksi osuu taas tasalukua 88,888 palkitaan jollain tavalla. Olisko jämälankavillasukat hyvä? Vai joku lyhyt lontoonkielinen dekkari? Tai ehkäpä lankaa minun loputtomista varastoistani? Toiveita saa esittää.

Postcrossing aina ilahduttaa :)