torstai 26. helmikuuta 2026

Aika rientää, minä en

 
Näin kulutan aikaamaatessani alla tämän taivaanjosta pilvet tekevät harmaansen tiedän, varmaan takana sinistensilmieni päätäni vaivaanalla tämän taivaankun kuluttelen aikaa, kun kuluttelen aikaa
 
Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakanja sitten mietin; josko soittaisin jollekinei kukaan soita minulle, soittaisinko sinullekun et kuitenkaan pääsisi tulemaanja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaapikkuhiljaa naksuttaaOlen yksin tämän perjantain,vietän yksin tämän perjantain,tämän pitkän perjantain
 
Takana sinistensilmieni tiedän värin taivaansillä päätä vaivaan,tiedän värin taivaan,tiedän värin taivaan
 
Päivä illaksi muuttuu,pelkään että kelloni puuttuu,itsekseen ajan kulkuun suuttuuLakkaa lyömästä,sitten syömästä aikaa poisei riitä että jätättää minut perjantaihinjättää, loputtomaan perjantaihinjättää, loputtomaan perjantaihin
 
Ja mä poltan tupakan ja sitten toisen tupakanja sitten mietin; josko soittaisin jollekinei kukaan soita minulle, soittaisinko sinullekun et kuitenkaan pääsisi tulemaanja makaan selälläni, minun kelloni raksuttaapikkuhiljaa naksuttaaOlen yksin tämän perjantain,vietän yksin tämän perjantain,tämän pitkän perjantain
 
Takana sinistensilmieni tiedän värin taivaansillä päätä vaivaan,
Tiedän värin taivaan
 
---
Minä en kyllä polta tupakkaa, en ole koskaan edes maistanut. Olisi varmaan kannattanut, koska nykyisin netti antaa minulle korjausliikkeeksi lopettaa tupankan polton, sanoo vielä "se yleensä riittää". 
 

 Että mitäkö olen tehnyt nämä hienot talvipäivät?
On ollut mummoystävällinen talvi eli ei liukkautta. Nyt, kun ilma lauhtui, saapunee liukkauskin tai sitten ei. Mutta hieno talvi on ollut, lunta ja pakkasta ja paljon aurinkoakin.
 

 Mummoilemassa oltiin Fizbanin kanssa kahteen otteeseen monta päivää.
 

 Oli synttäritkin. Yhdet sukat sain valmiiksi. Nyt on keskeneräisiä vain.
Olen käynyt leffoissa, tavannut ystäviä, käynyt kurssilla, jättänyt käymättä jollain kurssilla.
 

 Suurin syy, miksi en ole bloggaillut on tämä pahuksen palapeli. Minä yleensä avaan läppärin aamukahvilla ja silloin myös tänne kirjoittelen. Nyt on keittiön pöydällä oleva keskeneräinen palapeli vienyt kaiken huomion. Se ei vain edisty. Mutta tänään siirrän sen pois nenän edestä. Kutsuin työkaverin punaviinille viikon alussa, joten pitää vähän raivata tilaa eli siivouspäivä vaihteeksi luvassa. Hyvä päivä sille. Ulkona lumisade tihenee tiiviisti. Illalla olisi ompelukurssi. Nyt sen kanssa kamppailen, menenkö vai jätänkö.
 
Nyt olisi siirryttävä päivän aiheen ääreen, mutta josko ensin vähän möllöttäisin...
 
 

torstai 5. helmikuuta 2026

Katson piipusta kun savu kohoaa


Siinäpä taas kryptinen lause
Katson piipusta, kun savu kohoaa.
Katson, piipusta kun savu kohoaa.
Sitä voitte pohtia. 
 

Tosin en minä ole piipussa katsomassa mitään. Jostain kuitenkin savua tupruaa taivaalle. 
Savusta viis. Tulin vain kertomaan, että
 

 nyt se on täällä, TST-kirja. Hyvät kuvat, selkeät kaaviot. Tästä syntyy paljon kivaa ensi jouluksi. Heti tekisi mieli aloittaa, mutta on kaikkea muuta. Minullahan on nyt tämä vakaa aikomus, että ennen syksyä on pino joululahjoja valmiina paketissa, ettei aian tulisi kiire. Käyköhän kuten yleensä suunnitelmilleni...
 

 Aurinko ei oikein millään jaksanut nousta taivaanrannan yläpuolelle. Piti tiukasti kiinni. "En nouse! En nouse!" Mutta pakko oli antaa periksi. Tunnen sympatiaa aurinkoa kohtaan. Kyllä tekisi minunkin mieli sanoa ei. Mutta sukellan silti hetkeksi sotkujen pariin.
 

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Barokkimusiikkia

 

Kävin kirjastossa kuuntelemassa musiikia. Kyllä minusta tulee vielä ihan oikea kulttuuripersoona.
 

 Kun olin kirjastossa, etsin hyllystä Pöllön lukupiiriä varten tilaamani kirjan. Calvinoa olen lukenut joskus. Ainoa, minkä muistan, on, että tykkäsin. Uteliaana piti heti pari sivua kokeilla. Ja heti tiesin, miksi olen tykännyt. Sehän on sanailoittelua. Minähän olen usein maininnut, että luen sanoja en juonta. Katsotaan, miten nappaa, kunhan ehdin tähän paneutua.
 

 Paneutumista haittaa, että nyt on pitkästä aikaa todella kiehtova kirja luettavana. Ostin tämän joskus. Hautautui hyllyyn kunnes tarvitsin jonkin sopivan metromatkakirjan. Tykkään! On nyt yölukemisena, joten kestää vielä, mutta voin suositella.
 

 Samalla reissulla kävin poimimassa Fizbanin uuden takin. Tämä on ihan mittojen mukaan hankittu, joten istuu entistä viittaa paremmin. Fizban ei kyllä ole ihan koiranvaatteiden mallinen, mutta eipä tuo haittaa.
 

 Yhdet lahjasukat sain valmiiksi, koska lapseni synttärit oli jo eilen. Siitä tuli mieleen, että olen ollut äiti 47 vuotta. Se on ehdottomasti pisin postini.
 

 Mukavaa pakkasta kaikille!
 

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Kaikkea sitä!

Sanonko, mitä mieltä olen näistä ihmisten loistavista ideoista. Kyllä on hankala kävellä. Ensin yritin ravistella nuo töppöset irti, mutta ei ne lähtenyt. Pakkohan se on sitten ulkona vain kipittää. Ja tuo Mumakin ylisuuri takki liehuu kuin supersankarin viitta. En tunne itseäni superiksi.
 

Onneksi sentään saan nukkua rauhassa. Nyt onkin mukavan lämmintä sisällä. Kun ulkona on kaksikymmentä astetta pakkasta, on sisällä 23 astetta plussaa. Makkarista pitää patteria pienentää. Kun ulkona on muutama pakkasaste sisällä on 17 astetta. 
 

 Mutta kauniisti lumikeijut tanssivat.
---
Siivous ei ole edennyt. Kuuntelin Muumipappa ja meri kokonaan ja pätkiä muista. Harmittaa. Olisi ollut kiva kuunnella kaikki. Mukava idea, mukavia lukijoita.