Huojentunut olo. Yksi projekti saatu loppuun, muiden ajattelin antaa olla. Jokin jääräpäisyys minua vaivaa, kun kesken jättäminen on hankalaa vaikkei kukaan muu edes tietäisi, mitä olen päättänyt tehdä. Näennäisestihän minä jätän kaiken aloittamani, mutta se on vain pintaa.
HEH! Suunnittelen kaupoille menoa ja just radio kertoi, että koko metroliikenne on pysähdyksissä. Asiaan perehtymättä ajatus menee heti länsimetroon. Meillä idässä ei ole ollut mitään ongelmia - tai lähes mitään, jotain muutaman minuutin katkoja kerran pari vuodessa - mutta länteen kun lähdetään, kaikki alkaa takkuilla. Minun kaupoille menoonhan tuo ei vaikuta suuntaan ei toiseen - tai ei tarttis vaikuttaa. Hyvin pääsen kävellen, jos vain viitsin. Nyt en vielä kuitenkaan ole tuonne pimeyteen menossa, joten voin vaikka unohtaa koko shoppailun.
Tehtäväkirjani ekalla viikolla piti löytää kiitollisuuden aiheita, ihmisiä, joiden olemassaolosta haluan kiittää, viime vuoden huippuhetkiä, tehdä kiitollisuuskakku menneestä. Ihan ensi alkuun ei tullut mitään mieleen, mutta sainhan minä sen tehtyä pienellä puristuksella vaikka olin sitä mieltä, että olisi sittenkin pitänyt ostaa vain sellainen bulletti. Mutta viitaten alkukappaleeseen, sillä mennään, mitä on.
Nyt ollaan sitten toisessa viikossa, jonka aiheena on irtipäästäminen, huolirepun tyhjentäminen. Kielteisiä tunteita on suht helppo kaivaa esiin, mutta pelot ja muut huolet? Pelkäänkö minä jotain? No dementiaa, muistisairauksia, mutta... Ja onko minulla huolia? Onko hyviä ehdotuksia? Viikkosuunnitelma tuntuu paremmalta. Siellä pitäisi varata aikaa päästäkseen irti turhista tavaroista (helppoa kuin heinänteko!), turhista tavoista (ihanko noin vain sormia napsauttamalla eroon kaikista piintyneistä rutiineista kuten vaikka ilta-ahmi... ops! - lupasin olla ruotimatta ruokaelämääni), turhista ajatuksista (lobotomia?)
Otanko siis nyt uutta stressiä hyvän mielen vuodesta?
Jääkaappi huutaa koko ajan sen jälkeen, kun korjaaja kävi toteamassa, että se on kunnossa.
Ruoasta (kirjoitan näin jääräpäisesti tunnustaakseni olevani omaa ikäluokkaani) en siis puhu, mutta voinko ruotia teidän ruokapuolielämää. Miten te suhtaudutte parasta ennen päiväyksiin? Poikani heitää avaamattomatkin pakkaukset pois heti, kun päivänmäärä on ohi. Tyttäreni käyttää aistinvaraista havaintoa syötävyydestä. Minun on tosi vaikea heittää ruokaa roskiin.
JESSS! Nyt tuli ilmoitus, että itämetro pelittää, länsi ei. Voisin minä silti kävellä, mutta tuskin. Ehkä mieluummin vien Koirapojan kunnon lenkille.
Menen miettimään huoliani.
Possu saattaa ostaa alesta jugurtin, jonka parasta ennen on päivän parin päästä. Tai leipää. Leipää Possu syö, kunnes se on homeessa. Muuten Possu koukkii kaupassa yleensä niitä takimmaisia pakkauksia, missä on päiväystä vielä jäljellä.
VastaaPoistaMaustehyllyn Possu kävi just läpi ja heitti pois kaikki 10 vuotta vanhat mausteet, vaikka onkin tähän asti niitä käyttäny. Mutta nyt on tarkoitus uusia mausteet maustekutsuilla.
Harmaaksi mennyttä suklaata Possu EI syö!
Eli Possun tarkoitus on ostaa kerralla niin vähän ruokaa, ettei kerkee vanhenemaan, mutta kyllä joskus tulee heitettyä poiskin. Eräs yllättäen vanhan kansan ihminen oli vastannut tyypille, joka oli sanonut, ettei ruokaa saa heittää hukkaan, että hukkaan se lopulta mahan kauttakin menee. Tämä mies oli pula-ajan kokenut, mutta ehkä diabeteksen myötä oli oppinut uusia tuulia. Possun mielestä toi oli aika hauskasti sanottu, ja Possukin otti sen sanonnakseen. ;)
Meillä käytetään AM:n aistinvaraisia havaintoja ruuan syötävyydestä, ei niinkään parasta ennen -päiväyksiä.
VastaaPoistaToki kuiva-ainekaappi käydään läpi silloin tällöin ja monta vuotta vanhat mausteet heitetään pois, niin kuin Possullakin.
Kaupassa käyntiä on järkeistetty sitä mukaan tulot on pienentyneet, joten vanhentuneita elintarvikkeita ei juurikaan kaapeista löydy.
Hillot ja sen sellaisetkin AM käyttää ruuanlaitossa; nyt joululta jääneet torttumarmeladitkin on käytetty ruuassa :)
Ja näkkileipä ei pilaannu, ei edes kuivu....
Haista, maista ja katso tuotteen ulkonäköä. Jos nuo kaikki kolme on ok, voit syödä, olipa tuotteen päiväys mikä tahansa.
VastaaPoistaKuivatavaroita käytän huoletta päiväyksen jälkeenkin. Maitotuotteita katson ja haistan ennen maistamista, jos päiväys on vanha. Leivän pitää olla tuoretta; vanha on pahaa. Lihaa, kalaa tai eineksiä en syö päiväyksen jälkeen.
VastaaPoistaTämä tuli mieleen, kun söin aamupalaksi riisipuuroa, jonka löysin jääkaapista. Kalaa en syö, jos viimeinen käyttöpäivä on kauan sitten. Muuten luotan aisteihini. Ei minulla mikään oikein pääse vanhenemaan, koska kokkaan jotain, jos viimeinen käyttöpäivä lähestyy ja vaikka pakastan sitten. Mausteita joskus käyn läpi. Joskus esim. tomaateissa on yllärihometta vaikka päällepäin ei näy mitään, mutta minulla on ylikehittynyt homemakuaisti. Nieleskelen kyllä nekin tomaatit. Joskus mietin, miten pitkään kokkauksia voi syödä, mutta olen syönyt enkä sairastunut. Vanha leipä on ihanaa :) ja kananmunat eivät kyllä helposti vanhene. Noin yleisesti ottaen minulla ei ole ylivuotisia ruokia kaapeissa. Suklaatkin syön ajoissa.
VastaaPoista