maanantai 19. syyskuuta 2022

Alla tämän taivaan

josta pilvet tekevät harmaaan.


Mitäs hätää tässä, kun pilven takana aurinko paistaa.


Näin kulutan aikaa. 
---
Onkohan kenenkään muun purkkivärjäys homehtunut. Epäilen. Mutta minunpas on. Oli päällimmäiseksi laittanut teepusseja ja kun nyt vilkaisin värjäystä niin totesin, että siinähän on uusi kerros teepussien päällä, komea homekasvusto. Taitava ihminen onnistuu tekemään ihmeitä. Keräsin homehtuneet pussit pois, mutta eiköhän minun liene kohta aika lopettaa tämä kokeilu vaikkei kovin värjäytyneeltä lanka näytä. Ihan just en ehdi (tai siis oikeasti en viitsi, ärsyttää jotenkin).  Ei näyttänyt ainakaan päällimmäisissä langoissa olevan hometta, joten lisäsin vain vettä ja pistin purkin kiinni odottamaan. Pestähän nuo langat pitää vaikka väriä tuskin niistä löytyy. 


Olen saanut valmistakin eli Lofootti-kuvakirjan punnersin loppuun, kun oli alekuponki. Mukavastihan siinä viikonloppu vierähti ja niskat jumittui koneella istumisesta. Tämänkin olisi voinut hoitaa ajan kanssa, mutta näköjään sitä tarvitaan ne dedlainit.
---
Johtuneeko istumisesta vai siitä, etten ole magnesiumia syönyt (olen käyttänyt rahat muuhun kuin pillereiden ostoon - esim koiran pillereihin - tänään kuitenkin kipitän apteekkiin, koska niitä koiran pillereitä taas tarvitaan, voin siinä samalla ostaa omiakin), jokatapauksessa yöllä iski kramppi pohkeeseen. Olipas kamalaa. Ei nimittäin ole aiemmin koskaan ollut, enkä halua toista kertaa moista kokea.


Satanut on kiitettävästi. Muutaman kerran olen kastunut litimäräksi, kun sadetakkini ei näköjään enää pidäkään sadetta.


Mutta syksyn värit hiipivät elämään ja kaikenlaista muutakin kivaa, johon palaan ehkä myöhemmin vaikka valittaminen lienee minulle tyypillisempää. Mutta jos nyt kuitenkin lopetan positiiviseen uutiseen:
Minulla on pyykkitupa varattu tälle illalle ja sopivasti Koirapoika oli käynyt pissalla keittiön matolle. Mattotupakin näytti olevan vapaa, joten voin sitten pyykkireissulla pyöräyttää puhtaat matot keittiöön.

 
takana sinisten silmieni tiedän värin taivaan, sillä päätäni vaivaan

14 kommenttia:

  1. Jännittävää, tuleeko sinullekin haalean kellanruskeaa lankaa :) Miten upea sadekuva! t:Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, mitä tulee. Langat on edelleen purkissa, kun ei niissä hometta ollut ja joku vielä sanoi, etteihän niitä lankoja ole tarkoitus syödä, joten home ei haittaa.

      Poista
  2. Taivas tarjoaa parastaan, sadetta ja auringonlaskuja.

    Ohhoh, näköjään voi siis homehtuakin nuo värjäykset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homehtuvat kuulemma muillakin. Muut vain fiksusti eivät siitä kerro :)

      Poista
  3. Homeasiaan en osaa ottaa kantaa, mutta kiva, että elämääsi kuuluu kivoja asioita. Ihanaa kun on satanut. Meidänkin ruskeaksi palannut nurmikko (25m2) osoittaa elpymisen merkkejä: siellä täällä nousee jotain vihreää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odottelen, että mahdollinen vihreys muuttuisi punaiseksi tai keltaiseksi, mutta monet paikat muuttuvat vain ruskeiksi, kun ovat kuivuneet.

      Poista
  4. Syksyn värejä on taas joka paikassa. Jos sinulla on niska jumissa koneella istumisesta, on meillä Mursun kanssa puolesta niskat naksuneet ja minulla pää pyörällä sanan varsinaisessa merkityksessä siitä, kun kaupassa käydessä katsellaan miten ihania värejä on siellä täällä: pihlajat, koivut, haavat, vaahterat, saniaiset, horsmatkin. Ja siihen vielä jäkälät, joutsenet ja kurjet - ja lehmät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, etenkin lehmät syysväreissään! Pitäisikin käydä katsomassa vieläkö nuo yliopiston lehmät ulkoilee. Kait.

      Poista
  5. Heti otsikosta lähti soimaan… Kauniita pilvikuvia. Krampit on ihan hirveitä. Mua on lapsena peloteltu, ettei saa mennä kauas uimaan, hukkuu, jos tulee jalkakramppi. Magnesiumia ja merisuolakide kielen alla voi auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kramppi oli kyllä hirveä. Nyt menee magnesiumia elimistöön ja villasukat yöksi jalkoihin.

      Poista
  6. Homeasiaan liittyen, niin kyllä, löysin yhdestä omasta purnukasta viime viikolla vastaavanlaisia pusseja. Lähti saman tien purkuun se purkki. Olen sittemmin ehtinyt jo uudelleenkin värjätä ne langat, vaikka blogiin asti en ole ehtinyt tuosta vielä tarinoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jätin omani vielä muhimaan, kun toivon, että niihin tulisi jotain väriäkin.

      Poista
  7. Minä olen teellä&kaffella värjännyt vain paperia ja kartonkia- maalini osaan kyllä saada homeeseen, kai jää purnukat/tuubit hieman auki... Väri-ilo alkaa tosiaan jo näkyä luonnossa, sinne tarttisikin enemmän ennättää kuvailemaan ja puolukoitakin haalimaan...Iloisia asioita syksyiseen arkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin on meillä vielä kesäisen näköistä, mutta hissukseen muuttuu maailma.

      Poista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.