Jäätä, loskaa ja lätäköitä

Päätin ylösnoustuani, että nyt en postaile mitään. Tähän menee kohtuuttomasti aikaa ja haluaisin tehdä kevätsiivouksen, kun huomenna alkaa viralliset kevätkuukaudet. Mutta tässä minä kuitenkin vaikka ei ole mitään asiaa, eikä mitään muutakaan syytä. Olen onnistunut juurruttamaan tällaisen tavan itseeni ihan yrittämättä. Ehkä teen sen kevätsiivouksen matalammalla profiililla.

Ikkunasta näkyy, kun koululaiset raahaavat pulkkia kohti liikuntapuistoa. Onhan tuolla luntakin vaikka tiet ovat silkkaa loskaa. Ihan kiva ulkoilusää olisi. Ehkä illemmalla siivouksen jälkeen. Tosin ensin vähän rentoudun neulomalla. Huomennahan on suuri aloituspäivä, joten olen tehnyt vähän inventaariota monissa jutuissa. Mainitsen nyt vain lankamäärän, joka on paaston alussa 24 kiloa 610 grammaa. Siitähän saa sukat jos toisetkin.

Huomiseen siis.

Kolmas viikko

Kymmenen viikkoa taitaa olla niin lyhyt aika, etten ehdi oikein päästä alkuun. Toisaalta, tämänhän pitikin olla aika, jona juurrutan elämääni hyviä tapoja.

Nämä maanantait ovat nykyisin aika rankkoja, kun aamuvarhain pitää nousta, jotta ehdin siihen senioripilatekseen (tuo seniori on niin jännä sana, että pakko käyttää sitä aina, kun voin). Ja kun sitten olen matkannut sinne uimahallille ja kun samaan hintaan saa käydä uimassa, niin pakkohan se on. Uusi uimapuku täytti tehtävänsä eli peitti kroppani. Vähän outo malli. Rinnan kohdalta tosi tiukka, mutta mahan kohdalta lerpottaa se päällikangas ja lahkeissa pussittaa. Mutta kyllä sillä ui. Nyt en tee enää mitään muuta kuin kotijuttuja.

Katsotaan kuitenkin vielä taaksepäin.

• yhteenveto:
• paino yhä nousussa (tiedättehän, että lihas painaa enemmän kuin läski)
• iltasyönti sujuu edelleen hyvin
• suklaata en ole syönyt, enkä karkkia, mutta ruissipsejä ja homejuustoa ja eilen tein pannukakkua, tosin aiak terveellistä
• ei kolmesti punaviiniä
• kahtena päivänä olen kävellyt yli 10 000 askelta, neljänä yli 15 000 mutta viikkotavoite ei ihan täyttynyt (on ollut hyviä tekosyitä)
• kaksi kertaa kävin kuntosalilla
• kerran kävin uimassa
• kerran pilateksessa
• kerran jumpassa

Nyt alkaa taas uusi viikko.

La(i)skiainen

Laiskiaisen elämänasenteesta olen jotenkin aina tykännyt. Kauan, kauan sitten Budapestissä päästiin samaan tilaan laiskiaisen kanssa. Se oli kiva kokemus. Nyt on tuollainen sisäsää. Ulkona on kyllä muuten mukavaa, satelee hissukseen, ei ole kylmä, mutta petollinen jää piileskelee uuden lumen alla. Nyt olisi siis hyvä päivä raivata koti roinasta. Tosin pitää käydä vielä Nallea hakemassa tarjouksesta ja pyykkitupa on ja muutenkin laiskottaa vaihteeksi.

Eilen käytiin Kiasmassa. Ihmeteltiin, että onpa paljon väkeä. Tänään vasta minulle selvisi, että näyttelyt ovat viimeistä viikonloppua auki. Se yleensä herättää ihmiset. Oli aika ahdistavia kuvia ja pahoinvointia aiheuttavia installaatioita, joten sanonko, hyvä, että tuli nähtyä, hyvä, ettei tartte mennä toiste. Oli siellä toki, jotain, mistä tykkäsin.

Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, joten mentiin näyttelyn ja teen jälkeen jäälle kävelemään. Se oli mukavaa. Kävin etsiskelemässä silmälasejakin, mutta nyt ei tunnu löytyvän sellaisia sankoja, jotka haluaisin. Pitää jatkaa haeskelua.

Reipasta laskiaista kävijöille.

Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta

Taivaallakin oli sydänpilvi!

Olen muutaman kerran matkannut bussilla ja hämmästellyt, kun kuskit odottavat, että ihmiset pääsevät istumaan ennenkuin lähtevät liikkeelle. Ensin ajattelin, että alan näyttää niin vanhalta ja raihnaiselta, että kuskit pelkäävät, minun kellahtavan kumoon lattialle, mutta kun seurasin asiaa, huomasin, että sama juttu jokaisen kohdalla. Ilman mitään rasistisia ajatuksia panin myös merkille, että kyseessä on aina tummaihoisempi ihminen. Voi olla, että teidän tienoilla kuskit ovat aina toimineet näin, mutta vuosikausia noilla samoilla linjoilla liikkuneena voin todeta, että on tämä outoa, ikäänkuin matkustajia ajateltais.

Tänään olin koiralenkillä yhtä aikaa lehdenjakajan kanssa. Kun hän huomasi, että kurkkasin lehtiroskikseen, hän kääntyi takaisin ja huikkasi "Haluaisitko lehden?". Minä ällistyneenä, että joo-o. Hän käveli takaisin, otti kärrynsä uudestaan esiin ja kaivoi sieltä jäljelle jääneen lehden ja ojensi sen minulle. Ilahduin suuresti. Tuli hyvä ja lämmin olo. Mietin, olisko syynä ollut se, että kun ohitimme toisemme, sanoin "Huomenta".  (Minulla on tällainen outo tapa tervehtiä postinjakajia, jos näen heitä kotinurkilla ja siivoojia ja talonmiehiä ja kaupankassoja ja kaikkia hississä ja porraskäytävissä ja tietenkin erämaassa vastaantulijoita.) Ja jälleen ilman mitään rasistisia ajatuksia, huomioin, että lehdenjakaja oli tummaihoinen.

On mukava tavata ystävällisiä ihmisiä.  Ihmisethän ovat pääsääntöisesti ystävällisiä, mutta aina se ilahduttaa.

Ilahdutti myös, kun joulukalenterivaihdon kintaata ja sukat olivat postissa. Kiitos! Täällä on hemmotteluarvontakin. Käykääpä osallistumassa.

Eilen säät vaihtelivat reippaasti ja minä tein kaikkea. Aurinko paistoi, kun kävelin silmälasikauppaan etsimään laseja. En löytänyt, joten jatkoin bussilla kuntosalille, jossa tapasin ihan sattumalta sen ystävän, jolta lahjakortin sain. Hänen kyydissään pääsin kotiin. Kävin vielä Koirapojan kanssa postista tuon sukkakinnaspaketin ennen kuin lumimyräkkä alkoi. Ilta menikin sitten setviessä laatikoiden sisältöä.

Tänään oli valveilla ennenkuin varikset lähtivät päiväntöihinsä eli syömään. Nyt rupean syömään aamupuuroa ja lukemaan lehteä. Päivällä on tarkoitus mennä johonkin näyttelyyn tapaamaan ystävää. Ja kyllä minä jatkan niiden silmälasien etsimistäkin.

Teenkö, mitä haluan vai mitä pitäisi?

No, tehän sanotte yhteen ääneen, että pitää olla armollinen itselleen, kehua itseään, rakastaa itseään. Mutta jospa se itsensä rakastaminen vaatisi jotain muuta kuin sen mitä haluaa. Jos olisi parempi sittenkin mennä kuntosalille kuin jäädä kotiin. Vai olisiko parasta mennä ostamaan silmälasit, kun nykyiset nostaa verenpainetta. Ja ainahan on sellainen vaihtoehto, että koska aurinko paistaa, voisi koiran kanssa maleksia ulkona. Kun huolellisesti asioita punnitsee, voi myös ajatella, että huono nukkuminen johtuu pölyisestä asunnosta, jonka voisi siivota. Aina löytyy vaihtoehtoja elämään. Nyt kahvimuki alkaa tyhjetä ja mikropuuro tuoksuu herkulliselle. Vaihtoehtoelämä vaatii joskus valintaa, mutta ei se ehdotonkaan elämä helppoa ole.

Uimapuvun ostin. Halvan. Oli kaksi mustaa vaihtoehtoa, siis kaksi vaihtoehtoa noin ylipäänsä. Molemmissa löytyi koko, joka sujahti päälle. Toisessa näytin ihan naispuoliselta mummolta, toisessa sukupuolettomalta hylkeeltä. Otin hyljevaihtoehdon, kun mummossa ei oikein henkselit pysyneet olkapäillä. Lisäksi vesielementtiin hylje sopii hyvin. Hylkeessä on lahkeet ja se on muutenkin hyvin peittävä ja pysyvä. Se puristaa rinnan kohdan tiukan tasaiseksi, mutta antaa mahan rehottaa rauhassa. Että äkkiä vain hallissa veteen.

Eilen taas kerran totesin, että kyllä hyvät elokuvantekijät ovat hyviä. Scorsessenin Silence oli erinomainen, vaikka aihe ei minua miellyttänyt. En ymmärrä uskontoja ylipäänsä ja minkäänlaista käännytystyötä en ollenkaan, joten alkuasetelmat elokuvaan, joka kertoo kristityistä jesuiitoista budhalaisessa Japanissa, eivät olleet hyvät. Elokuvassa oli myös hyvin raakoja kohtauksia kauniiden maisemien keskellä. Mutta se oli loistava elokuva. Juoni kantoi loppuun asti ilman mitään löpsähtämisiä, kolme tuntia enkä haukotellut kertaakaan.

Pyryä, räntää ja rauhallisen harmaata

Pääsette näköjään lähes päivittäin kurkkaamaan parvekkeeltani. Nyt tuolla ulkona sataa hyvin märkää räntää. Eilen, kun palasin leffasta oli läpitunkematon pyry. Koirapoikakin tuli mielellään sisälle iltalenkiltä, kun myräkkä piiskasi suoraan päin kuonoa. Oltiin lumisia ja hyvin märkiä, kun päästiin sisälle. Tänä aamuna ehdittiin lenkkeillä pienen tihkun aikana ennenkuin alkoi sataa enemmän. Jos päivä kirkastuu kahlataan kauemmaskin, jos ei tyydytään lyhyempiin kävelyihin.

Eilen kävin katsomassa Nerudan. Oli pieni järkytys huomata, että yksi nuoruuteni sankareista oli pieni, paksu elostelija. Leffaystäväni oli googlannut etukäteen kaiken Nerudasta ja suositteli sitä minullekin, kun valitin tästä unelmien kariutumisesta. Olen ennenkin käynyt hänen kanssaan leffassa, Hän katsoo trailerit etukäteen, hankkii taustatietoa ja perehtyy asiaan vielä jälkikäteenkin. Minä sukellan elokuviin ilman mitään ennakkotietoa ja äärimmäisen harvoin myöskään palaan aiheeseen jälkikäteen. Tämä samansuuntainen ero on meillä muissakin asioissa. Aika hauskaa, miten erilaisia ihmiset voivatkaan olla. Annoin elokuvalle kolme tähteä, sillä leffan rakenne oli aika mielenkiintoinen (vaikka haukottelinkin välillä), kuvat kauniita ja ennenkaikkea oli ihana kuunnella espanjaa. Tuo tähtien jakelu on aika summittaista. Kolme on sellainen keskiverto, ok. Neljä on hyvä ja viisi menee leffalle, jonka katson mielellään uudestaankin. Kaksi on sitten huono. Yhden tähden elokuvaa en voi kuvitella katsovani, mutta eihän sitä tiedä, jos sellaiseenkin joskus törmään. Tämä Neruda on kyllä melkein neljän täpän leffa. Ehkä käyn vielä joskus fiksaamassa. 

Tänään on taas leffapäivä. Sitten on pidettävä taukoa,

Nyt kerään noita lankalaatikoita esille ja teen vähän inventaariota, että, josko vielä kaivataan jotain laatua tai väriä. Kesälangat voivat kyllä osoittautua kiusaukseksi jossain vaiheessa. Mielettömän ihania värejä on kyllä tarjolla noissa peruslangoissakin.

Äkkiä liikkumattomuus yllättää

Kun nukkuu yli yhdeksään, menee päivä ilman mitään ylimääräisiä liikuntoja. Pitää kohta lähteä matkaan, jos aion ehtiä etsiä uimapukua ennen leffaa. Eilen pidin taukoa ja tänään tulee pitämättäkin. Aamupäivä meni lippuja ostellessa ja taloutta laskiessa. Tämä kuukausi menee reippaasti miinukselle, joten on hyvä, että kaikenmaailman paastot ovat edessä. Vaikka se puolikas palkkakin oli pieni, tämä koko eläke kyllä panee venymään. Tosin nyt olen noita lankoja shoppaillut ihan kohtuuttomasti ja kirjojakin. Liput sentään tulee tarpeeseen. Kuvittelin säästäväni ruoasta, mutta ruokakuluni ovat jo nyt naurettavan pienet. 

Josko nyt vain lopettaisin valituksen ja lähtisin huvittelemaan shoppailemalla tarpeellista uimapukua ja tarpeettomia lankoja. Sitten voisin lopettaa, pistää rahahanat kiinni ja keskittyä tärkeämpiin.

Vaianan kävin eilen mummotettavan kanssa katsomassa. Oli hyvä disneyleffa. Tykkäsin kovasti. Hienoja maisemia, toimiva juoni ja tietenkin tyttösankari on aina hyvä, kun katsoo tyttöseurassa.

Päivä valkenee väsyneenäkin

Jäin illalla fiksaamaan yhtä juttua, joten yö jäi taas aivan liian lyhyeksi, mutta enköhän minä tästä päivästä selviä. Tänä iltana kyllä otan unilääkkeeksi allergiatabletin. Jostain syystä se nimittäin auttaa nukkumaan pitkään ja sikeästi. Pitää varmaan hengitystiet avoimina, joten en niin herkästi herää aamuvirkkujen naapureiden puuhiin. Tosin voin myös mennä ajoissa nukkumaan. Viime yönä, kun valvoin, niin myös shoppailin lisää lankoja. Ja piti ostaa paljon, jottei tarvinnut maksaa postikuluja. Vielä pitää noihin pääsiäissukkiinkin jotain hankkia. Kesäneuleitakin tekisi mieli ajatella, mutta jos nyt jotain rotia.

Yllättäin on kaikenlaiset lihakset kipeinä ja kaikinpuolin kankea olo. Pidän välipäivän liikunnasta. Olisko se mummopilates kuitenkin ollut ihan tehokasta, kun keskikehossakin tuntuu jotain. Tuo lahjakuntosali ei tunnu yhtään omalta. Tosin olen käynyt siellä vain kerran, mutta silti. Pitää kuitenkin yrittää taas huomenna. Onhan se moninverroin parempi kuin tuo talon oma. Ja on minun kuitenkin paljon helpompi lisätä liikuntaa kuin vähentää syömistä. Olisi taas kyykkyhaasteen aikakin. Kukas lähtee mukaan?

Syömisistä puheenollen, alkaako se paasto laskiaissunnuntaina, laskiaistiistaina vai tuhkakeskiviikkona? Ja onko paasto 40 päivää vai kestääkö se pääsiäiseen, jolloin se on enemmän? Ja jos pääsiäiseen, niin pääsiäissunnuntaihinko? Miten käy, jos repsahtaa kesken kaiken? Kannattaako laskea varman päälle eli valita jotain helppoa vai kannattaako tosissaan haastaa itsensä?

Tulossa on kiivas elokuvaviikko. Tietää myös rahanmeno, sillä pitää ostaa lippupaketteja, kun ilman alea hinnat on ihan kohtuuttomat. Pakko vähän huokailla vanhoja hyviä aikoja, kun oli halpoja ja huonoja teattereita, joissa esitettiin erittäin hyviä leffoja. Nyt on vain isoja loistavia saleja, joissa menee pelkästään kassamagneetteja kalliilla hinnalla.  (Mummo alkaa olla jo siinä iässä, että ennen oli asiat paremmin.)

toinen viikko selätetty

Oliko siellä viikon lopussa jokin auringon pilkahdus pilvien takaa?

• yhteenveto:
• paino nousee edelleen
• iltasyönti sujuu turhan hyvin vaikka ihan kiltisti olen aamupalan joka päivä syönyt (väittävät, että iltamässääminen katoaa, jos aamulla syö)
• suklaata olen pari palaa syönyt, tummaa, ei karkkia, mutta kyllä ruisleipää ja homejuustoa ja pipareita ja homejuustoa, digestivekeksejä ja marmeladia
• ei yhtään punaviiniä, kerran olutta
• kahtena päivänä olen kävellyt yli 10 000 askelta, viitenä yli 15 000 eli viikkotavoite saavutettu
• kaksi kertaa kävin kuntosalilla
• kerran kävin uimassa
• kerran kotijumppasin (kaikki liikuntakerrat ovat olleet yli tunnin kestäviä)

Onhan se paremmin kuin edellisellä viikolla eli nousujohteinen on tämä projektini toistaiseksi.

Säät sen kun paranee. Nyt rätkii räntää. Huonosti nukutun yön (jotain liikuntaa tapahtui porraskäytävässä neljän aikaan, heräsin ja valvoin aikani) jälkeen kömmin aamulla vastentahtoisesti elämäni ekalla senioripilatestunnulle. Olen ollut aiemmin peruspilateksessa ja ratsastuspilateksessa. Tämä oli tietenkin aika iisiä, mutta en minä kaikesta kunnialla selvinnyt. Suurin ongelma on mahapallo, joka häiritsee monia liikkeitä. Mutta tykkäsin pilateksesta. Olenkin varannut nyt tunteja niin pitkälle kuin onnistuu. Ja kun samalla rahalla saa käydä uimassa, kävin sammakoimassa sen 1½ kilometriä. Kovin oli ruuhkaa radalla, mutta syke nousi taas vaikka kuinka ylös. Ei ole hengitystekniikka täydellisesti hallussa. Nyt on uuvahtanut olo, kun söin ison lautasellisen pinaattisoppaa kahden kananmunan säestyksellä. Aamulla söin vain näkkärin avokadolla, kun en voinut juuri ennen jumppaa syödä paljoa. Jumpan ja uinnin välissä hörpin palautusjuomaa ja vettä. Ja uinnin jälkeen lisää palautusjuomaa (piimää ja jotain herbalifejauhetta, joka on tuolla kaapissa ollut iät ja ajat - ostin sen, kun siihen sai hieronnan kylkiäisinä). Oli ihan nälkä, kun kotiuduin.

Lankoja kävin ostamassa kilon lisää, etteivät lopu paaston aikana. Vielä pitää jotain ostaa. Ja uimapuku on pakko hankkia. Nykyinen on ikävän läpinäkyvä. Ei ne kestä, vaikka kuin hyvin niitä pitäisin.

Nyt hengähdän hetken. On koiralenkkitreffit taas parin tunnin päästä.

Lepopäivän ratoksi

Olin ajatellut pestä ikkunoita tänään. Ne nimittäin likaantuvat lähes läpitunkemattomiksi - liioittelenkohan hiukkasen - kun sade heittää pölyä ja nokea katolta alas. Eipä tarvitsekaan pestä. Sataa vettä. Aamulenkkikin jäi lyhyehköksi. Ei oikeastaan sateen takia vaan, koska kuvittelin sateen pehmentäneen jäätiköitä, enkä siksi piikittänyt kuomiani. Siellähän olikin uskomattoman liukasta, joten kierreltiin lähinnä sulia jalkakäytäviä. Ajattelin pitää tänään laiskottelupäivän. Eilen totesin, että olen toivottoman jäykkä nykyisin eli hiukan venyttelyä tänäänkin, mutta ei muuta aktiviteettia ellei sitten innostus iske.

La la land oli ihan viihdyttävä, mutta ei yltänyt samalle tasolle kuin Moulin Rouge. Hienoja kuvia ja etenkin loppuratkaisusta sai pisteitä, mutta en tunne halua katsoa uudestaan. Nyt ajattelin katsoa Herolta Cirque du Soleil: Worlds Away. Jos vaikuttaa hyvältä, katson kokonaan, jos ei, katson jotain muuta. Edistyy nuo neuleet.

Käytiin eilen Outletissa ja sorruin ostamaan turhuutta eli tällaisia annosvuokia. Olivat niin söpöjä.