Harmaita aamuja

Vaikka iltaisin on välillä tosi kauniita auringonlaskuja, ovat aamut harmaita ja kalseita. Suunnitelmissa on aloittaa taas pitkät aamukävelyt ennen kahvia, mutta ei nyt vielä tänään. Tekosyynä vaikka se, että eivät nuo polut ole edelleenkään kokonaan sulia. Mutta jonain aamuna pitää vain temmata itsensä irti jähmeydestä, pukea lenkkivaatteet päälle, ottaa koira mukaan ja lähteä. Melko pian se taas vakiintuu aamurutiiniksi ja osoittautuu hyväksi tavaksi aloittaa päivä. Tällä viikolla jää nuo liikunnat muutenkin kovin vähiin, kun on muuta ohjelmaa. Tänään on mummoilua, joka nykyisin on aika harvinaista herkkua. Mieluusti noita mummotettavia tapaisin useammin, mutta vanhemmat päättävät. Lupasin mennä jo puolilta päivin poimimaan nuoremman tarhasta, joten eipä tässä paljon muuta ohjelmaa tarvitse tälle päivälle.
(Minulla on edelleen vähän alavireinen ote elämään, mutta siitä se heilahtaa toiseen suuntaan.)

Joutavaa murehtimista

Lähes uneton yö on vaihteeksi takana. Jätin allergialääkkeen pois, liekö se herättänyt. Kun sitten heräsin, aloin miettiä ikäviä ja unet kaikkosi kokonaan. Onneksi on noita hyvin nukuttuja öitä takana, joten enköhän selviä tästä päivästä kunnialla. On taas kirjoittajakurssi. Siellä pitäisi edes hereillä pysyä. Nuo yön synkät ajatukset on outoja. Vaikka kuin niitä yrittäisi häivyttää, eivät ne suostu poistumaan ennen aamua.

Viikko vielä

Viikko olisi vielä tätä epäonnistuneeksi kokeiluksi nimettyä tuhkapaastoa jäljellä. Oli kaikinpuolin tyhmä idea, mutta sitkeästi olen sinnitellyt. Kaksi kertaa olen sortunut leipään ja lihaa sisältävään keittoon, kun on pitänyt tankata poissa kotoa ja kaksi kertaa olen kotona maistellut ruisnäkkäriä. Suklaata ja karkkiahan sitten meni roppakaupalla kunnes lopetin nekin. En ole jaksanut noita ruokia enää merkata ylös, mutta kovin samanlaisia päivien menut ovat olleet. Ei sovi paastoaminen minulle, minkä kyllä olen tiennyt aina. Mutta kait se vielä yksi viikko menee jotenkin kitkutellen.

Tältä viikolta peruin pilatekset, kun on muuta. Tänään menen tapaamaan kurssikavereita. Olin alunperin ajatellut, että käyn siellä pilateksessa ja menen sitten, mutta olisi tullut turhan kiire. Josko ehtisin menomatkan varrella äänestämään.

Unihiekkaa

Minä nukun nykyisin ihan hillittömän pitkiä yöunia. Otan Histecin iltaisin, en unilääkkeeksi vaan toivoen sen rauhoittavan allergiaani. En ole varma, tehoaako, mutta rauhalliset yöunet se tarjoaa. Sen sijaan allergiasilmätipat tuntuvat mainiolta keksinnöltä. Tippa molempiin silmiin, eikä kirvele. Naamaani ja kaulaani olen hoidellut kortisonivoiteella vaikka sitä ei suoranaisesti suositella. Ei ole toistaiseksi tehonnut.

Illalla oli hieno usva ja kamera sai aikaan mielenkiintoisen värisiä maisemia. (Minulla on yhdyssanaongelmia. Näin olen kirjoittajakurssilla todennut. Ope aina korjailee yhdyssanojani vaikka olen kuvitellut ne hallitsevani. Minusta mielenkiintoisenvärinen olisi hyvä yhdyssana)

Nyt on aamukahvit juotu ja kohta voinen ottaa Koirapojan ja lähteä aamulenkille. Koirapoikakin on hyvä nukkumaan. Tosin välillä yöllä siirtyy lattialle, liekö kuuma vai potkinko liikaa. Meillä on aika lämmin makkari. Minullakin on joskus hiki peiton alla, mutta lämpöä en suostu laskemaan. Kaikki lämpö, mitä saadaan, otetaan. Tosin kesällä, kun aurinko paistaa koko ajan isoista ikkunoista pieniin huoneisiin, on joskus aika lämmin. Pitänee joku ohut mekkonen ommella kesäksi, kun nyt on tuo kone. Jos vaikka tulisi lämmin kesä.

Aamulenkki suuntautuu tyttären asunnolle. Asuvat nykyisin mukavan lähellä. Pitää mennä katsomaan, missä heidän postilaatikko on ja vähän muitakin juttuja. Menevät matkoille. Isokoira tulee minulle ja käydään välillä tyhjentämässä postilaatikko ja katsomassa, että kämppä on paikoillaan.

Aprillia!

Hyvin ehdittiin tehdä pitkä aamulenkki ennen pyryn alkamista. Tuuli oli kyllä kylmä. Peipot karjuvat metsissä kurkku suorana, mutta yhtään en ole onnistunut näkemään niin, että voisin laskea tuonne listaani.

Tänä viikonloppuna olisi ollut espanjan verbikertausta, johon olen ilmoittautunut ja maksanutkin, mutta en mennyt. Sen sijaan ilmoittauduin yhdelle toiselle espanjan alkeiden kertauskurssille ja katsoin, että kesäyliopiston jatkokurssit (siis ne, jossa on se ope, josta alkeissa tykkäsin ja toivottavasti myös sama kirjasarja) onkin vasta syksyllä. Ehdin siis hyvin kerrata alkeet ennen sitä. -jep-jep- Mietin tässä vielä, pitäiskö ilmoittautua jollekin muullekin kurssille. Löytyisköhän sieltä vielä jotain.

Tänään pitää laskea viime kuun menot. Sen jälkeen voin myös miettiä, tilaisinko jonkun kirjan, kun noita lukemattomia ei ole ennestään kuin muutama kymmenen. Lankojahan en tietenkään osta, kun on paasto. Lisäksi sain - siis jouduin ottamaan - yhden palvelutaloon muuttaneen tätin lankavarastot, iso musta jätesäkki ääriään myöten täynnä. Tosin saan palauttaa kiertoon ne, joita en taatusti käytä, mutta kyllä noita muutama kilo tulee, noita käyttökelpoisiakin. En ole vielä jaksanut penkoa kokonaan. Jos tästä nyt jotain tuli mieleen, niin se, että ehkä minunkin olisi hyvä nyt vain neuloa nuo varastoni pois, eikä haalia yhtään uutta. Muutenkin tuli olo, että sinnikkäämmin pitäisi noita roippeitaan seuloa ja poistaa.  Jonain päivänä se on kuitenkin edessä, että joku joutuu niitä seulomaan. Sen verran onneksi on kaikkea, että voin aloittaa vaikka heti. Kyllä siitä pitemmäksikin aikaa riittää puuhastelua.

Nyt jos ensin vähän sukkaa neuloisin väreillä, jotka ei ole ihan minua. Lenkillä neuleita pohtiessa tuli mieleen, että voisin ehä itsellenikin tehdä jotkut kirjoneulesukat. Ne on aika lämpimiä ja mukavia, kun ovat kaksinkertaisia.

Hilpeää, herkutonta/llista huhtikuuta kaille! Arvatkaa, oliko jokin aprillia ja jos niin mikä.

Huhtikuu

On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskissaan.
Oi, tiedättehän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.
Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niinkuin viesti kuoleman,
se vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
– oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?
Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, tietääkö se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!

Saima Harmaja

On hanget, korkeat nietokset...

...vaan kevät, kevät on meillä. Eilen etsiskeltiinkoiralenkillä (koirallinen ystäväni haki meidät lenkille vähän kauemmas) leskenlehtiä paikasta, jossa niitä yleensä ensimmäisenä on. Ei löytynyt. Vaikka kevät ei ole mitenkään myöhässä, on maa edelleen jäässä, joten fiksut leskenlehdet pysyvät piilossa. Tänään ei sitten kannta etsiäkään.

Tänään pitäisi junailla tapaamaan ystävääni, jolle olen lupaillut käyntiä koko vuoden, mutta taidanpa joutua perumaan. Mahassa kiertää ikäänkuin joku pöpö yrittäisi ottaa vallan hyvistä suolistobakteereista. Siellä käy nyt sellainen taistelu, etten uskalla yrittää puolentoista tunnin matkaa kulkuvälineissä ihmisten keskellä. Enkä usko, että ystävänikään tykkäisi, jos jonkin noron tai muun viruksen hänelle kuskaisin. Koirapoika pitää kyllä ulkoiluttaa ja toivia, että sen aikaa ainakin kaikki pysyy sisällä. Mietin, että mistä minä nyt olisin saanut eitoivotun vieraan, mutta kävinhän minä siellä joogassa eilen. Saa nähdä, miten päivä tästä kehittyy.

Paasto/lakko

Nyt kaivataan selitystä sille, mikä ero on paastolla ja lakolla teidän mielestänne.Parhaan selityksen antajalle on luvassa palkinto. Minähän olen vielä toistaiseksi sekä paastolla että lakossa ja molemmat perustuvat kieltäymykseen. Kieltäymys sinänsä on ihan typerää, itsensä kiduttamista.

Minulla on taas noita iho-ongelmia. Kaula ja naama kutisee, kirvelee, hehkuu kuumana ja punaisena. Vaikea keksiä, mitä asialle voi tehdä, kun en tiedä, mistä moinen johtuu. Aurinkoihottuma olisi hyvä vastaus, mutta kun olen pitänyt koko ajan ulkona kaulaliinaa. Valoihottumaa en halua edes ajatella. Ostin eilen purkin kallista naamarasvaa, mutta nyt se ei sovi. Josko perusvoide ja sen päälle 50aurinkovoide toimisi. Uloshan on pakko mennä, näytti milta näytti. Kutina on ärsyttävää, mutta nahkani kutisee niin usein, että en raavi enkä rapsuta, kärsin vain. 

Tänään on luvassa taas jotain uutta. Tuossa lähellä alkaa seitsemän kerran jooga. En tiedä joogasta mitään, mutta luvattiin, että tämä sopii kaikille ja kaikenkuntoisille, joten pitäähän sitä yrittää, kun ei maksanut kuin kympin ja on vartin kävelyn päässä. Nyt on vielä kaunis ilma kävellä, joten sinne kunhan naama on paklattu ja Koirapoika on lenkitetty.

Neulontako rentouttaa?

Tuli lisää ohjetta. Kiitos SNY. Onnistuin tiputtamaan pari silmukkaa välillä ja totesin, että sepäs vasta onkin projekti poimia niitä takaisin, kun verkko purkautuu vimmalla. Kursin silmukat takaisin ja muutaman manööverin jälkeen nyt on 60 kerrosta ja 125 silmukkaa. Minulle näköjään sopii tällainen pätkäneulominen. Jos olisi koko ohje käsissä, jättäisin kyllä sikseen, mutta pätkän jaksan puurtaa.

Edellinen postaus herätti tunteita, joten pitää kertoa ruokapuolielämän tämänhetkinen tilanne. Lupasin lopettaa paaston ja aloittaa lakon. Niillä on kait joku ero. Tietääkö kukaan mikä? Eilen aloitin siis suklaa-karkki-lakulakon, mutta en tietenkään mitään herkkulakkoa enkä vielä lopettanut paastoa. Uusi salainen ase on leipäjuusto. Siinähän on sana "leipä". Ja 10viikkoa on vielä menossa vaikka viime viikon raportti uupuu. Nyt taas kutsuu pilates ja uinti, mutta raportoin joskus myöhemmin.

Nauttikaa elämästä kukin tavallanne!

Nyt hajoo pää!

En enää kestä tätä tuhkapaastoa! Eilenkin söin kouratolkulla lakua ja levykaupalla suklaata. Ei se ole tervettä touhua. Lopetan tämän leivättömän pöydän ääressä elämisen, kaivan pakastimesta ruisleipää, ostan kaupasta kalkkunaleikettä ja salaattia sen päälle, teen kanakeittoa, syön maksalaatikkoa ja saatanpa paistaa uunimakkaraakin. Hiiteen kaikki itsekidutuksen muodot! Sen sijaan voin liittyä Pöllön ja Possun seuraan karkittomalle huhtikuulle ja aloittaa sen vaikka heti tänään. Herkuttomaksi en rupea, vaan aion herkutella mielinmäärin. Vaihdan karkit ja suklaan herkkuihin. Onko jollain jotain vastaansanomista?

Kävin katsomassa roskaposteja, kun huomasin, että yksi Sagan kommentti puuttui. Siellä oli joku vanha kommentti Anonyymiltä, joka valitti, ettei hänen kommenttejaan oteta vakavasti. Pyydän syvästi anteeksi, että jostain syystä se oli mennyt roskakoriin, jota en ole tajunnut käydä penkomassa. Jos vielä olet linjoilla, kokeile uudestaan kommentointia. Lupaan käydä säännöllisesti penkomassa roskista.

Taas nihkeä aamu

Eilen käytiin kasvimaata vilkaisemassa. Tukevasti on jäässä ja sulat paikat savivellinä eli vielä ei tarvitse sinne mennä. Kalkkia pitäisi ostaa ja levittää, mutta taitaa jäädä tältäkin keväältä. Olen kyllä kaikinpuolin tyytyväinen, ettei juuri nyt tarvitse tuonne mennä. Kuten näette, kitkeminen on jäänyt viime vuosina.

Nyt pitäisi ryhdistäytyä. Pilates odottaa, mutta minä vain tässä lorvailen. Kohta on kiire. Koirapoikakin vain nukkuu. Paino on nousussa ja mahanaru jatkaa kasvamistaan. Että mukavaa maaliskuun loppuaikaa kaikille.