Aivan poikki

Hyvin ja pitkään nukuin, kun taas pimensin makkarin, laitoin parvekkeen oven raolleen ja nappasin allergialääkkeen. En edes unia muista. Vähän havahduin, kun työlliset naapurit kuljettivat hissiä ylös ja alas töihin mennessään. Pari päivää sitten heräsin sellaiseen uneen, että teki mieli kirjoittaa se ylös. Minulla on pieni muistikirja (!) sängyn vieressä laatikossa siltä varalta, että olisi tarve. Kovin harvoin siihen kirjoittelen vaikka välillä päätän ruveta seuraamaan unennäköäni. Tahti on noin kerran vuodessa. Kun sitten taas heräsin kirjoittamaan, lueskelin huvikseni aiempia.  Yllätyin. Kaikissa unissa jäin yksin, ulkopuoliseksi, kun muilla oli yhdessä hauskaa. Taitaa olla jotain ongelmia minulla.

Voi olla, että minulla on muutakin ongelmaa kuin päänsisäiset ajatukset. Olen nimittäin kovin usein aivan naatti. Nytkin kävin vain reilun tunnin kasvimaalla ja tuntui, etten jaksa tänään mitään muuta. Aamukahvi toki auttoi ja paikallaan istuminen. Eilen kävin teettämässä kuntosaliohjelman ja meinasin lähteä tänään aloittamaan. Nyt voisin lähteäkin, mutta ehkä valitsen mummotettavan ratsastustunnin kuvaamisen, kun poikani soitti, että voisin käydä katsomassa ja puhumassa hevosista.

Maanantaina kävin tyttäreni kanssa katsomassa hänen (ja myös veljensä) entisen matikanopen issikkaa. Me ratsastettiin samassa ryhmässä joskus kauan sitten. Silloin, kun me kaikki vasta aloiteltiin ratsastusta. Minä olen lopettanut, mutta tällä opella on oma issikka ja hän käy usein myös Islannissa ratsastamassa.

Oli mukava päivä vaikka edellisestä kerrasta on aikaa. Hyvien ystävien kanssa on aina samalla aaltopituudella.

Mukavaa on sekin, että olen jo hyväksynyt, etten enää nouse hevosen selkään. Muutama vuosi sitten vielä tuli kova kaipuu ratsastamaan. Nyt riittää, kun saa taputella heppoja.

Oli mukava tallin ympäristö, kaunis ilma ja hyvää seuraa eli onnistunut reissu.

Annoin samalla tyttärelleni uudet ajohanskat, jotka tein synttärilahjaksi.

Synttärit on vasta kuun lopussa, mutta kun nämä oli valmiit, ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus. Ja hyvä että annoin. Hän tilasi talveksi samanlaiset pitemmillä sormilla.

Mielettömiä määriä ovat nuo paastolaiset lankoja kuluttaneet kolmessa kuukaudessa, paras lähes kymmenen kiloa. En minä moiseen kykenisi, mutta eiköhän taas ensi vuonna paastota.

Ferrarin moottori pakettiauton rungossa

sanoi testaaja. Ja kehonkoostumusmittari ilmoitti metaboliseksi iäkseni viiskytneljä vuotta, mikä ei minusta ole kuuskytneljävuotiaalle ollenkaan huono tulos. Kävin siis kuntotestissä ja yllätyin, kun lähes kaikki tulokset olivat hyviä - tosin rimaa hipoen - mutta hyvällä alueella kuitenkin. Metabolista rasvaakaan ei ole liikaa. Ylipainoa on, mutta pahin rasvatilanne on jaloissa, mikä oli suuri yllätys, kun kuitenkin olen keskipyöreännäköinen. Kovin kuivakka tyyppi olen eli vesipitoisuus on ihan hyvän alarajalla kuten lihaksetkin. Rasva sitten siellä ylärajoilla. Kuntopyörätesti antoi keskinkertaisen tuloksen, kun otetaan paino ja ikä huomioon. Selän lihaskunto on loistava, jalat ja vatsa ihan ok, mutta sitten taas suuri yllätys, että käsien lihaskunto, etenkin vasemman, on heikko. Nyt on tilattu tiistaiksi kuntosaliohjelman teko, joten katsotaan, mitä kuntotesti sanoo vuoden loppupuolella.

Kasvimaalla olen ahkeroinut, eikä tämä kuva ole sieltä vaan kotitalon nurmikolta. Nuo ylempänä olevat kukat ovat oven vierestä. Ahkerat naapurit hoitavat kesäisin kukkapenkkejä kaikkien iloksi. Minä vain iloitsen. Kasvimaalla riittää puuhastelua, mutta tänään nukuin niin pitkään, etten enää mene. En halua olla siellä silloin, kun kaikki muutkin ovat. Yksin on mukavampaa raataa. Olen muutamana aamuna jopa laittanut kellon soimaan, mutta nyt en viitsinyt, vaikka ensi viikolla taidan päästä vasta loppupuolella. Nyt olisi kyllä paras aika, kun itikat eivät kykene kiusaamaan pakkasessa. Mutta ei kasvimaa saa olla mikään taakka kuitenkaan.

Sain Rajaniemen sarjan loppuun. Viimeinen osa oli ehkä paras, mutta hidasta luettavaa silti, kun haluan ymmärtää lukemaani. Tässä joutui ihan ajattelemaan. Fantasiaa on yleensä helppo lukea, koska todellisuus ei siihen liity, mutta tämähän perustuu vahvalle fysiikan tietämykselle. Laitoin kohtaan 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän. Minähän yritän tuota Helmet lukuhaastetta suorittaa, mutta ei kovin sujuvalta näytä. Pitäisi vuodessa lukea 50 kirjaa ja tämä oli vasta kymmenes lukemani ja kohta on puoli vuotta mennyt.

Hiukan kiriäkseni, otin välipalaksi pari kevyempää teosta. Possulta saamani Paperimiehet, joka olikin ihan mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu ja entiseltä työkaveriltani kauan sitten saamani Nimettömät, joka on odottanut hyllyssäni sopivaa lukemisväliä. Helppoa ja nopeaa luettavaa. Paperimiehet sujahti kohtaan 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista ja Nimettömät kohtaan 8. Suomen historiasta kertova kirja. Tekisi mieleni seuraavaksi taas ottaa joku järkäle (joita kyllä hyllyssäni lukemattomina löytyy) käsittelyyn, mutta ehkä pitää samalla lukea, jotain kevyttä, jos aion viiteenkymmeneen yltää.

Toinen, mihin en yllä on huivihaaste. Tänään pitäisi olla valmista ja minulta puuttuu vielä ainakin kaksi ohjepätkää, eikä se viimeisinkään saamani ole loppuunsaatettu. On mahdollista, että huivista tulee ufo, sillä motivaationi huivin neulomiseen ei ole ollut koko aikana suuri, mutta tuo kisa vähän innosti. En kyllä tykkää jättää asioita keskenkään, joten aika näyttää. Neulerintamalla olen muutenkin viime aikoina lähinnä purkanut. Lankapaaston sentään kunnialla sain loppuun, enkä ole toistaiseksi uutta lankaa kaivannut. Aika helppoa, kun kaikki paikat ovat lankoja täynnä. Niin, ja leffoja olen katsonut 33.

Sadepäivä kotosalla

Kun kerran satoi aamulla, en noussut ylös vaan jatkoin unia. Satoi, kun heräsin uudestaan, tasaista, rauhallista sadetta, joka kastelee tehokkaasti maan ja ällistyttävä vihreys sen kun vain lisääntyy.

Kukkia löytyy sekä maasta että puusta. Minä odotan lempipuuni pihlajan kukkia. Pihlaja vetoaa minuun enemmän kuin mikään muu puu. Kevät edistyy vauhdilla vaikka edelleen näitä kalseita ilmoja riittää. Kielotkin kukkii ja mustikka. Kimalaisia näkyy vähän. Saa nähdä, miten ehtivät pölyttää. Toivottavasti ehtivät. Tarkoitus olisi käydä mustikassakin.

Eilen istutin sipulit ja vähän siemeniä piilotin maahan. Kasvimaan kunnostus on hidasta touhua, kun yritän seuloa pahimmat rikkaruohot pois ennenkuin laitan mitään kasvamaan. Mutta eipä tässä mikään kiire ole. Tänään taitaa jäädä puuhastelu sateen jalkoihin, eikä huomennakaan ole mahdollisuutta. Sain vihdoin monien mutkien ja viikkojen kautta ajan kuntotestiin. En ole kovin loistokunnossa, mutta jos viralliset tulokset innostaisivat parantamaan.

Nyt rupean laskemaan tämän kuun menoja, joita on taas ollut. Kaivelen varastoja ja kokkailen ruokaa tulevia päiviä varten. Kaappien kätköihin meinaa jäädä ruokatarpeita vanhenemaan. Kun tuhlaa rahansa muuhun, on hyvä, että voi tehdä syömistä myös parasta ennen tarvikkeista.

Lempeä laivankannella

 Eilen käytiin koiralenkillä venesataman kautta. Pitäisi ehkä tänäänkin lähteä johonkin vielä ennen iltaa. Illalla menen hakemaan istukassipuleita. Eikös se ala olla aika laittaa niitä kasvamaan. Kummasti vain tuo aamuinen kasvimaakeikka uuvuttaa. Onkohan vanhuus iskenyt kyntensä pahemman kerran vai pelkkä laiskuusko vaivaa, kun en millään viitsisi evääni liikauttaa. Mutta ehkä minä karistan levät perästäni ja raahaudun jonnekin.

Mehujäätä ja hirvijahtia

Liperi eli lipstikka ei valitettavasti ole linnunmuotoinen mehujää vaan lihaliemenmakuinen yrtti, joka kasvaa parimetriseksi ja valtaa kaiken vapaan maan. Maku on hyvin voimakas, joten pari kourallista riittää maustamaan isommankin sopan.

Tarjoilin soppaa hetken mielijohteesta parille naapurille, joihin törmäsin pihalle. Sipulia, valkosipulia, perunaa, kasvislientä ja tuorejuustoa. Hyvää siitä tuli ja vieraat lupasivat tehdä itsekin. Minä lupasin toimittaa lipstikkaa. Lupasin toimittaa raparperiakin, mutta tänä aamuna unohdin molemmat. Huomenna sitten.

Toki minä tänäkin aamuna taistelin itseni ennen aamukahvia kasvimaalle kitkemään. Joka aamu ajattelen, etten jaksa ja joka aamu pari tuntia lapioin. Pieni ikävä juttu osui tänään kohdalle. Kimalainen oli aloittanut pesänrakennuksen penkkiin, jota käänsin. Pesä meni päreiksi ja kimalainen tietenkin hätääntyi. Toivottavasti se ehtii rakentaa uuden pesän parempaan paikkaan, sillä marjapensaani kaipaavat pölyttäjää.

Aamuisin kasvimaalla on rauhallista. Kaikki muut juovat ensin aamukahvinsa ja syövät aamupalansa ja tulevat vasta myöhemmin raatamaan. Tänään kasvimaan liepeillä kuitenkin pyöri poliisiauto. Hirveä kyselivät. Sellainen oli nähty meidän kadulla. Mutta en minä mitään nähnyt, eikä kukaan vastaantulijakaan ollut hirveen tänään törmännyt.

Aurinko taas paistaa ja ilmeisesti ilmakin lämpenee hetkellisesti, joten eiköhän suunnata Koirapojan ja kavereiden kera rantaterassille.

Ilmoitin lankapaastoni tuloksen jo nyt, kun ei nuo nyherrykset tästä paljon ehdi edistyä. 1293 grammaa on kulunut neuloen.

Aurinkoni katoaa nurkan taa

Siellä satakieli laulaa.

Tervapääskyt sujahtelevat pilvissä ja kasvimaan nurkalla punavarpunen vislailee ihailevasti.

Vaahterat kukkivat

ja vihreys leviää kaikkialle. 

Minua nukuttaa. Lapioin koirankarvoja pois, pesen ja puunaan, vaihdan matot ja poistan paljon joutavaa roinaa. Ajattelin keittää lipstikkasoppaa, mutta sitä varten pitäisi kävellä kasvimaalle hakemaan niitä lipstikoita. Jaksanko? Vieraita odotan. Olisi kiva tarjota jotain. Ehkä ne osaavat tuoda syömiset tullessaan. Ehkä vain sukellan takaisin pölyn joukkoon.

Kummitus tipahti eilen postiluukusta. Possu lahjoitti koputtelijansa ilokseni.  Nyt odotan, mitä jännää tapahtuu.

Toukokuun SNY

Tänään tuli ilmoitus paketista ja sopivasti löytyi aikaakin paketin hakemiseen leffan jälkeen. Joten tässäpä pakettini. Parini haastaa minut langan värjäykseen. Pitänee kaivaa viimeinkin ne ohjeet esiin ja aloittaa värjäystalkoot. Neljä kerää kivaa lankaa ja neljä pussia kauniita värejä. Jotenkin tuntuu, että tuolla värimäärällä menisi enemmänkin lankoja. En tiedä. Pitää katsoa varastoja, olisiko siellä jotain. Uusia lankojahan en nyt hanki. Mutta värejä voin toki säästää. Katsotaan. Mukana oli myös söpöjä pikkupuikkoja, "hammastikkuja", sanoi parini. Pitäiskö aloittaa vaikka sormikkaiden neulonta? Lisäksi löytyi maikoisa pähkinäpussi. Ja pohjalta löytyi uusi ohjepätkä huiviin. Ei ole viimeinen pätkä, eikä ilmeisesti edes toiseksi viimeinen! Pitää kerätä voimia ennen kuin aloitan uuden huivijakson. Kiitos paketista ihana SNY ja kiitos kirjeestä. Ei haittaa, että vähän myöhästyi.

Selityksen makua

Periaatteessa en laita blogiin vieraiden ihmisten naamoja, mutta nyt teen poikkeuksen. Naamat ovat kaikki minulle tuntemattomia (jalkapohjissa voi olla jotain tuttua) ja edustavat tässä vain hienoa Hanamia. Siellä oli ihmisiä moneen kertaan enemmän kuin aiempina vuosina. Kirsikkapuut kukkivat täysillä, aurinko paistoi ja tunnelma oli miellyttävä. Koirapoikakin viihtyi ja käyttäytyi kuten tottuneen tapahtumakävijän kuuluukin. Tänään erityisesti olin mielissäni siitä, että jaksoin koko pentuajan totuttaa Koirapoikaa ihmisiin, tungokseen, liikenteeseen, vaikka se usein tuntui toivottomalta. Paljon oli tuttujakin ollut paikalla, mutta vain muutamaan törmäsin. Kirsikankukat jäi tungoksessa kuvaamatta, mutta jospa piipahdamme Koirapojan kanssa jollain lenkillä uudestaan ihan kuvaamismielessä.

Koko päivä on oltu liikenteessä. Koirapoika oli jo niin väsynyt, että meinasi nukahtaa istualleen, kun poikani toi meidät kotiin mummoilun jälkeen. Normipäivinähän Koirapoika nukkuu koiran unta suurimman osan päivästä. Nyt käytiin vain pikaisesti kääntymässä kotona. Huominen on rauhallisempi. Menen ehkä leffaan, joten Koirapoika saa levätä.

Tasaluvuista totean nyt sen verran, että, kun samaa numeroa on rivi tuossa kävijälistassa, voi paikalle osunut aina ilmoittautua, jos haluaa jotain postia. En näitä jaksa joka kerta mainostaa, joten vastuu on lukijoilla. Ellei kukaan reagoi, voi postia tulla hyvinkin kaukaisella numerolla. Lasken toki ennen ja jälkeen käynnit.

Pitäisi kohta siirtyä Koirapojan seuraksi unten maille, mutta on ollut niin kiva viikonloppu, etten malttaisi lopettaa. En ole mikään helteenystävä tai auringonpalvoja, mutta on ollut uskomattoman mukavaa, kun voi olla ulkona kevyesti puettuna ilman toppatakkeja, hanskoja ja pipoja. Leppeää, valoisaa kesäiltaa ilman itikoita on vaikea panna paremmaksi. (Minähän siis olen niitä ihmisiä, joita kaikki verenimijät rakastavat ja joille tulee kammottavat, kutisevat paukamat joka pistosta.) Mutta jos netin ainakin suljen ja ajatuksen tasolla valmistaudun huomisen kasvimaakeikkaan. (Ei kait huomenaamulla sada? Eihän???)

Repu vierii ettei sammaloituisi

Mukava aamulenkki suuntautuu nykyisin suoraan kasvimaalle. Ennen aamukahvia ja aamupalaa jaksaa hyvin pari tuntia maata kääntää ja rikkaruohoja  kurittaa. Tänä aamuna käkikin kukkui kahdeksan onnen vuotta, joten tulevaisuus on taas valoisa. Suhtaudun nyt ihan tositarkoituksella kasvimaahan muutaman huolettoman vuoden jälkeen. Kotona on kaikenlaista multapurnukkaa, joissa kait itää jotain. Hyvin voisi siemenet laittaa suoraan maahan, mutta on helpompaa kasvattaa ensin pikkutaimet kotona. Kun sitten kitkee penkin kunnolla ja laittaa taimet riviin, on helpompi tietää jatkossa, mitä viljelee ja mitkä alut ovat ei-toivottuja. Tosin luontaiset apulaisetkin huomaavat taimet mustasta maasta ja käyvät napsimassa ne suihinsa. Mutta sellaista se maanviljelijän elämä on.

Kävin eilen entisen työkaverin kanssa kiertelemässä meren rantoja, syömässä kesän ensimmäiset jäätelöt ja juomassa ensimmäiset terassioluet eli korkkaamassa taas uuden kesän. Poltin samalla vähän naamaani. Ei edes 50-suojakerroin riitä, kun koko päivän on paahteessa. Ei se pahasti palanut, mutta kivasti punoittaa nyt.

Hevoset kaivarissa oli tarkoitus katsoa, mutta mentiin vähän ohi niistä isoimmista laumoista. Ystävällä on lonkkaongelmia, joten päätettiin tyytyä siihen, mitä eteen osui. Voihan noita heppoja käydä muuallakin fiilistelemässä.

Lapintiiran sain uudeksi tulokkaaksi listaan.

Perjantai-illan koirakävelyllä oli vain kalatiiroja, joita olen aiemminkin nähnyt.

Mutta mukava oli perjantainakin ilma kävellä, maisemat rauhallisia ja seura kivaa.

Eilen kävelin sitten iltalenkillä tuohon koetilalle ne haarapääskyt bongaamaan. En ottanut niistäkään pääskyistä kuvaa, mutta vasikasta sentään naamakuvan.

Nyt pitääkin kipittää Hanami-juhlaan, jossa poikani esiintyy aikidonäytöksessä. Sen jälkeen on ehkä luvassa mummoilua.

Kesä!

Kun tervapääskyt ovat saapuneet, on kesä. -  Ja nyt ne ovat täällä!

Oli todella sumuinen aamu. Olen parina yönä laittanut verhot makkarin ikkunaan, jotta taatusti saisin univelkaa nukutuksi pois. Oli tuossa aiemmin turhan aikaisia lähtöjä muutaman kerran. Yleensä en pidä verhoja, koska tykkään katsella taivasta. Mummotettavien takia kuitenkin laitoin aikanaan perusverhojen vuoriksi pimentävää kangasta eli täydellinen pimeys on helppo saada aikaan. Eilen en kuitenkaan laittanut verhoja ja aamulla, kun heräsin hyvin nukutun yön jälkeen, olin hämmästynyt, miten hämärää oli. Yleensä nukun kyllä ihan hyvin valoisassakin, mutta herään aikaisin valoon. On mukava herätä aikaisin, jos ei ole univelkaa ja yleensähän eläkeläisellä ei ole.

Kaikenlaisen viivyttelyn jälkeen mentiin koirapojan kanssa taas pariksi tunniksi palstalle. Olikin ihana aamu. Satakieletkin ovat saapuneet. Ne metelöivät oikein urakalla tuolla kasvimaiden reunamilla. Mahtavat hanhiparvet kailottivat kohti pohjoista ja sirittäjät lisäsivät oman osansa konserttiin. Joku haukkakin liiteli taivaalla, mutta en laskenut sitä lintulistaani, kun en ollut varma määrityksestäni. Olisi pitänyt ottaa kuva, jotta olisin voinut kotona rauhassa tutkailla.

Kasvimaakin vihertää mukavasti. Kitkeminen hankaloituu, kun heinää tunkee esille. Koirapoika kyllä tykkää, kun laidunkausi on alkanut. On viime päivinä puputtanut heinää koko ajan, kun ollaan ulkona. Nyt nukkuu häkissään tyytyväisenä. Tosin räjäytyksen äänet ajavat ääniaran tyypin tuolini taakse turvaan. Illansuussa koirallinen ystäväni tulee taas hakemaan meitä lenkille. Hänellä on auto, joten päästään vähän kauemmas ulkoilemaan.

Jos viitsisin voisin pestä parvekkeen kesäkuntoon, käydä ostamassa eteiseen uuden maton, siivota, pestä taas kerran ikkunat, ommella vaatteita... - tai voisin olla tekemättä.