Että tällainen aamu

Ei mennyt kaikki ihan niinkuin römsöössä. Mutta nyt on kahvia kupissakin ja pahimmat siivottu.

Illalla oli melkoinen myräkkä ja Koirapoika pelkäsi, mutta sekin on jo ohi. Uusi päivä, uudet jutut.
Menen auttamaan nuorta ystävääni siivoamaan mummonsa jäämistöä ja ehkä innostun sitten omankin kodin järjestelyyn. Olen hakenut palstalta muutaman litran viinimarjoja pakkaseen, joten alkaa olla aika kokeilla uudenvanhanlahjapakastimen sijoituspaikkaa. Vielä olisi tarkoitus saada monenlaisia marjoja. Torille on mentävä marjaan, kun ei ole marjapaikkoja tiedossa.

Vesistöjen äärellä

Toissapäivänä mustikkaretkellä katseltiin kauniita järvimaisemia (mustikoita oli kovin vähän, mutta pari litraa keräsin - ja söinkin jo - jäätelön kanssa)

eilen olin saaressa meren rannalla. Ehkä esittelen saarta tarkemmin myöhemmin.

Olen miettinyt joutessani, miksi olen nykyisin niin ankeanoloinen koko ajan. Löysin ainakin yhden selittävän tekijän. Olen lakannut aloittamasta innostavia asioita, kun kokemuksesta tiedän, ettei ne kestä kuitenkaan. Huono, kovin on huono johtopäätös. Pitää vain innostua ja aloittaa koko ajan uusia juttuja välittämättä lopputuloksesta. Rupean sulattelemaan tätä keksintöä.

Kaunis aamu, mitä nyt tuo merisumu hyökkäilee päälle. Olisi fiksua käyttää päivä ulkoiluun, joten menenpä hikiselle haisevalle kuntosalille.

Kukka jokaiselle. Kortti sille, joka ekana tietää nimen. (paketit tulee sen verran tyyriiksi, että tyydyn nyt ainakin toistaiseksi kortteihin)

Elokuun kuutamot

Kuu on jopa parina yönä herättänyt minut, kun on möllöttänyt ikkunasta sisään. Muuten on mukava herätä kuun loisteessa, mutta nyt on ollut jokin blääh-olo, joka häiritsee elämää. Josko se siitä taas häipyisi, kun vain olen kuin ei mitään. 

Tänään on pyykkipäivä, retkipäivä, mustikkapäivä ja jotainpäivä. Se jotain on vielä harkinnassa. Ja kun kyllin aikaa harkitsen, ei ehdikään mitään. Kuntosali on jo poislaskettu. Olisi pitänyt lähteä aikaisin. Toisaalta eilen olin ja voisin lepytellä lihaksiani. Nyt on kolme kuukautta maksettua treeniä. Silmälaseja olen ajatellut katsella tai sitten siivoilla. Ostin pari mattoa ja se pakastin edelleen hortoilee pitkin kämppää ilman pysyvää sijaa.

perjantai 28.7.17 ja lauantai 29.7.17 - rock, rock

Matkan päämäärän saavutin perjantaina. Viimeiset kaksi yötä vietin tässä mukavassa hostellissa. Synttäriseurani saapui myös paikalle.

Majoituttiin rauhassa, syötiin ja suunnistettiin Väinölän  niemelle,

jossa Kuopiorock oli jo käynnissä. Battle Beast jäi ikävä kyllä näkemättä, mutta olihan siellä kaikkea muuta.

Ja vähän keskiyön jälkeen seurani otti sen virallisen synttärikuvan eli minä ja Dave Mustaine. Dave oli tosin vain screenillä kuvassa, mutta samassa paikassa oltiin. (Poikani sanoi, että minut oli helppo tunnistaa kuvassa isoista korvatulpista. Minä pidän keikoilla korvatulppia ja ihmettelen, miten vähän yleisö turvaa kuuloaan. Ja oli Davellakin tulpat.)

Hyvin siis alkoi synttärit

ja hyvin jatkui aamulla fresitan ja mansikoiden kera.

Aamupalan jälkeen takaisin keikkafiiliksiin.

Jokunen ylläriesiintyjäkin oli

Mutta hyvin seurattiin etukäteissuunnitelmaa.

Kolmella lavalla tapahtui ja keikat meni osittain päällekkäin, mutta ehdittiin silti syödä ja juodakin jokunen olut ja lonkero. Pääpaino oli kuitenkin musiikissa, joten mitään särkyä tai kivistystä ei esiintynyt koko aikana.

Aurinko laski, ilta pimeni

ja päätimme lopettaa Rautiaiseen. Jäi siis Haloo Helsinki näkemättä. Paljon muutakin jäi kuten Kaija Koo ja Red Dragon. Yhden neulovan ihmisen tapasin kyllä.

Mutta otetaanpas palkintojenjako:

Ensimmäinen kisa, jossa vihjeenä oli painonnousu:

grilliruokaa etenkin rockissa ja jonkinlaisia perinneruokia pitkin matkaa, punaviiniä sekä ensimmäisinä että viimeisinä päivinä. Tokihan meillä oli hostellissa myös punaviiniä iltojen iloksi - ja kun kaikkea ei jaksettu juoda, otin vielä kotona lasin ja toisenkin. Oluttakin rockissa nautittiin ja niitä suolaisia paljon. Joten kaikki asiaa sivunneet ovat palkintonsa ansainneet eli jotain pientä saavat Sus, Sohvan Emäntä ja Saga. Sus laittanee osoitteensa spostiin repukoin at gmail.com. Possu, joka meni totaalisesti metsään, saa lohdutuspalkinnoksi suklaalevyn, jota ei tietenkään voi syödä.

Toisessa kisassa jaetaan kaksi palkintoa lähimmäs arvanneille eli Susannalle ja Possulle. Possulle on siis tulossa neljä palkintoa, kun ne tasalukupalkinnotkin on vielä lähettämättä.

Luettuja ja lukemattomia

 

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

Minuun tehoaa Pancolin sanankäyttö, viihdyttävää tarinaa, hupaisia juonenkäänteitä ja aika älytöntä kaikin puolin. Tilasin jatkoa,

22. Kuvitettu kirja

Tyttäreltäni saatu lahjakirja, viehättävä tarina, ihanat kuvat. Tätä voin suositella kaikille.

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

Oli vaikea ujuttaa mihinkään, mutta olihan täällä metrorunoja.

30. Kirjan nimessä on tunne

Kierrätyshyllystä käteen tarttunut, sekailainen kokoelma. Ei säväyttänyt.

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

Jälleen tyttäreltä saatu lahja. Hän oli ostanut sen ensin itselleen kannen perusteella ja luettuaan todennut, että minäkin kaipaan tätä. Todellinen täysosuma. Nyt on kirja, jota en meinannut malttaa laskea kädestäni. Fantasiaa tietenkin, mutta olihan siinä uskonto tärkeässä roolissa. Syöksyn kakkososan kimppuun. Sillä on mielenkiintoinen nimi Mätä.

Ja sitten muutama ostos eli niitä lukemattomia. Tuon Väisäsen trilogian komas kappale tuli myöhässä, mutta sekin on jo kotiutunut.

Arvailuja edelliseen postaukseen saa esittää edelleen. Totuus ei ole ratkaiseva vaan tapa, millä se esitetään.

Torstai 27.7.17 - ilmat paranee = vaatteet vähenee

Oli taas uusi talo ja uusi mahdollisuus käyttää ystävien vieraanvaraisuutta hyväkseen.

Ei minua taloon kuitenkaan laskettu nukkumaan. Autoon jouduin.

Romanttinen huussi tarjosi mukavuuksia.

Joskus olen tuolla aitassakin nukkunut.

Missäkö olin.

Kaupungista kaupunkiin kuljin. Ei ole maaseutu minua varten. Nurmekseen Pielisen rannalle siirryin mukavalla pikkubussilla, jossa oli puhelias kuljettaja ja yksi matkustaja minun lisäkseni.

Soutelemassa käytiin,

rannalla istuskeltiin

ja tietenkin saunottiin. Ruokatarjoilu oli mahtavaa, kun innokas kokki hääri keittiössä. Punaviiniä tai olutta ei ollut. Saunan kera yksi siideri.

Kun kerran ilma oli lämmennyt ja kesä tullut, jätin talviturkin pois ja päätin pärjätä kesäkostyymilla.

Aamulla matka jatkui, mutta koska viikonloppu tulee olemaan kiireinen, ehdin kirjoittaa matkakertomuksen loppuun vasta maanantaina. 

Susanna valitti, kun ei saanut osallistua arvailemaan, niin laitetaan uusi arvailu. Koska kukaan teistä ei käsittääkseni ole facebook-kamuni, kysymys kuuluu: Millaisen virallisen synttärikuvan laitoin faceen? Paras vastaus palkitaan ja paras on se, mikä minua eniten miellyttää. Olen jo useampana vuotena viettänyt synttärini jossain uudessa paikassa ja laittanut aina mukaan virallisen kuvan, joka on otettu synttäripäivänä siellä missä olin. Niin tein tänäkin vuonna.

Ja taas sataa kaatamalla, Kohina melkein peittää alleen Weekend-festivaalin musiikin. Festari, jolle minun ei tartte ostaa lippua.  Vaikka ovet ja ikkunat on kiinni, hyvin kuuluu. Jos menen parvekkeelle pärjään kyllä ilman korvatulppia, mutta kuulen vähintään yhtä hyvin kuin festarialueen reunoilla. Naapurustossa käy aina kiihkeä keskustelu meluhaitoista. Vaikkei tämä ole varsinaisesti lempimusiikkiani, ei minua kyllä haittaa kuunnella jumputusta kolme päivää vuodessa. Pitää kait sitä muidenkin kuin minun saada iloita elämästä.

Naapurustosta pitää kertoa, että osun aina välillä hissiin samaan aikaan naisen kanssa, joka on minusta tosi outo, hätäinen, tylynnäköinen, puhumaton. Tänäänkin mentiin samaan aikaan ulos sateeseen. Naisella oli pitkä sadetakkia ja totesin jossain sosiaalisuuden puuskassa, että tuollainen minunkin pitäisi hankkia. Hän vastasi, että sateevarjot on hankalia. Kipitin bussipysäkille ja nainenkin tuli sinne hitaammin. Sanoin pari sanaa, kun hän saapui ja lopputulos oli, että siinä myöhässä olevaa bussia odotellessamme hän ehti kertoa paljon itsestään, osoittautui mukavaksi ja huumorintajuiseksi. Mutta eniten minuun vaikutti, kun hän bussiin astuessaan kääntyi minuun päin ja sanoi: "Olipa mukava jutella."