Päätöksiä

Aamulla, kun herään, olen täysin vakuuttunut, etten vietä viikonloppua opiskelukavereiden kanssa. Kun olen kipannut mukillisen finnrexiniä ja puoli litraa maitokahvia, alkaa olla aika selvää, etten voi jättää tapaamista väliin. Olenhan siellä ollut edelliset viisi kertaakin. Minä aina paikalla, vakio juttu. Joten melko varmasti raahaudun sinne vaikka lauantaiaamusta tulee ankea. Perjantai-iltana on mummokeikkakin, joten yöunet jää tosi vähiin.

 

Eilen oli hieno auringonlasku - ja muutenkin hieno ilta. Nyt on taas kovin syksyistä. Illalla ja yöllä oli myös melkoisia tuulen puuskia. Koirapoikaa pelotti.

Mutta huomioikaa, miten nopsaan on aurinko taas siirtänyt laskemispaikkaansa.

Näinhän se oli alkukesästä.

(Minulla on uusi läppäri, joka reagoi niin nopeasti, että aikaa menee enemmän kuin vanhalla hitaalla. Kun jokainen sormen heilahdus, muuttaa kaiken, on bloggaaminen vain virheiden korjaamista.)

Nyt pitänee viedä Koirapoika ulos ja jatkaa tuota järjestelyprojektia. Pyykkitupakin on varattu, jotta saan jotain puhdasta matkalle mukaan.

Mummoista mummoin

Taas on pakko avautua. Kävin hammaslääkärillä ja optikolla ja sain molemmissa paikoissa aivan uskomattoman hyvää palvelua. Kaikki olivat ylitsevuotavan ystävällisä. Ajattelin, että varmaan onnistuin tänään vaikuttamaan vaarattomalta herttaiselta mummolta. Mukavaa tuollainen ystävällisyys, olkapäälle taputtelu ja sujuva smooltook. Hammaslääkäri oli ihana tummempisävyinen nuori mies. Intialaista alkujuurta? Harmi, että minun on pakko pitää silmiä kiinni siinä tuolissa, kun pelkään niin sikana (possuna?).  Apunainen lohdutteli ja rauhoitteli koko ajan, kun näki, miten jännitän. Minä kyllä kättelyssä (HUOM! lääkärikin kätteli vaikka on flunssakausi - arvostan) heti kerroin, että olen kauhuissani, joten molemmat kyseli, onko kaikki hyvin. Toimenpide oli nopea ja tehokas (halkeaman paikkaus) ja täysin kivuton. Lääkärin jälkeen pääsin vielä suuhygienistin käsittelyyn. Eka näkemäni suuhygienisti, joten kerroin hänelle, että mahdollinen suuhygienistikauhuni riippuu nyt ihan vain hänestä. Ei  tullut kauhua, mutta tuli puhtaat hampaat. Ei ole ikinä noin hyvin purukalustoani putsattu.  Ekakertaa myös laaseroitiin hampaitani.

Optikko oli myös tosi kiva, rauhallinen. Ei ollut kiirettä eikä kärttyisyyttä. Sangat tosin on aika tylsät, kun valikoima oli kehno. Onneksi hintaa sentään tuli alesta huolimatta paljon. Kysyin, miksei ole mitään raflaavia metallisankoja. Valikoima kuulemma tulee keskitetysti, kun taas ennen saivat itse valita. Mutta enpähän minä itse niitä sankoja paljon katsele.

Eilen oli piristävä kirjoittajakurssi. Pitkään mietin menenkö, kun satoi kaatamalla ja tuuli niin, ettei sateenvarjosta ollut kuin haittaa. Ja flunssaakin pukkaa. Mutta olin tyytyväinen, kun menin. Suurin osa porukasta oli kurssilla viime vuodenkin, joten ollaan ikäänkuin tuttuja.

Nyt pitää mennä taas flunssaa tappamaan - miksi käsketään hoitaa tautia. Eikös siitä ole tarkoitus päästä eroon?

Syyskuun sato

Siinä se on kerättynä. Pihlajanmarjat ovat jo pakkasessa. Myös ne, jotka jäi kuvassa piiloon. Minijättikurpitsoista kolme suurinta menee mummotettaville halloweeniksi. Pari pienintä ajattelin pitää ihan itse. Jämälangoista kurssineuleena tehdyt unisukat jää omiksi, mutta epäonnistuneet KALit, joihin en enää vitsinyt tehdä kuviota teriin ja lähes ohjeen mukaan tehdyt metsäretket odottelevat josko löytäisivät joskus kodin. Nyt pitää keksiä, mikä olisi seuraava sukkaprojekti. Jonossa on joululahja-ajatuksia, mutta osa vaatisi lankakauppakäyntiä ja osa vaatii harkintaa. Voisin ajatellessa tehdä taas jotkut ylimääräiset odottamaan omistajaa. Josko vaikka ensin kokeilisin sitä ajattelua.

Lähden sadonkorjuuseen

Mutta sitä ennen avaudun taas.

Kävin kirjoittajakurssilla. Ope oli poissa. Sijainen antoi tehtäviä. Yhdessä piti ensin valita kolme verbiä, kolme substantiivia, kolme adjektiivia. Sitten niistä yksi - se tärkein - jokaisesta kategoriasta. Sitten mentiin käytävään seisomaan piiriin ja vuorotellen lausuttiin ne valitut sanat ääneen. Ja kun joku oli sanonut omansa, muut toistivat ne kuorossa. Tämän jälkeen palattiin luokkaan ja kirjoitettiin tarina, jossa nämä kolme sanaa esiintyivät. Sitten luettiin se tarina ääneen seisaaltaan. Ope määräsi yhden virallisekssi opponentiksi antamaan palautetta.

Minun sanat olivat: kuvitella, matka, myrskyisä. Niistä väsäsin tarinan

Matka minuun

Kuvittelen myrskyisän matkan yli aavan meren. Olen purjeveneessä yksin. Tuuli nousee, aallot kasvavat, meri ärjyy. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea purjeet, mennä hyttiin, sulkea kaikki luukut ja jäädä meren armoille.

Tiedän, että veneeni kyllä kestää, ruokaa on tarpeeksi ja kaikki on sidottu kiinni niin tiukasti, ettei tarvitse pelätä tavaroiden hautaavan minua alleen.

Kaikki on siis periaatteessa hyvin, mutta kun olen yksin ajatusteni kanssa, huomeen, ettei pelkkä ulkoinen järjestys riitä. En ole matkan aikana arkisilla askareilla itseni uneen uuvuttaessani huomannut, että pääni sisällä ajatukset ovat täydellisessä sekasorrossa. Nyt ei ole muuta tekemistä kuin yrittää selvittää sitä sotkua.

Hapuilen ajatuksiani kuin sotkuista lankakerää. Jostakin on löydyttävä sellainen pää, että voin aloittaa sotkun selvittämisen. Jostakin on löydettävä edes yksi järkevä ajatus joka johtaa eteenpäin. Tehtävä tuntuu toivottomalta. Kaikki on yhtä ja samaa sekasotkua, edestakaisin poukkoilevia ajatuksenpätkiä, irrallisia sanoja. Alan olla epätoivoinen.

Päätän aloittaa alusta. Etsin vastausta kysymykseen miksi. Miksi olen nyt täällä? Miksi lähdin? Miksi lähdin juuri yksin merelle purjehtimaan? Alusta on hyvä aloittaa.

Lähdin, koska oli lähdettävä.

Langan pää löytyy. Kerä alkaa muotoutua. Ajatukset rauhoittuvat. Uni tulee ja unessa kaikki selviää.

Opponentti tekee analyysin elämästäni ja eläkkeellejäämisen tuskastani. Minä väitän vastaan. Ajaudumme riitaan. Tulee väliaika. Opponentti ei enää palaa ryhmään. Laitan anteeksipyyntö mailin ja jään odottamaan, palaako hän seuraavaksi kerraksi.

Nyt on teillä sana vapaa. Paras analyysi palkitaan joko totaalisella välirikolla tai suklaalla. Jos ei pelaa, ei voi voittaa.

Syksy kuten se on parhaimmillaan

Eilen, kun menin - tai vein Koirapojan -  hoitamaan pikkukoiraa, näin uskomattoman näyn. Männyn rungon ympärille oli kiertynyt kirkkaanpunainen köynnös. En ole moista koskaan aiemmin huomannut.

Ja siinä vieressä oli toinen samanlainen. Pakko oli kuvata.

Laitanpa samantien kuvia bussilakon ja sny-paketin hauan aikaisia lintukuvia.

Oli muutama hanhi liikkeellä. Ja kuten varmaan arvaatte, minuun iski matkahimo, jonka tosin todellisuus tukahdutti alkuunsa.

On siellä vielä lehmätkin laitumella. Pitäiskö todeta, että kyllä maalla on mukavaa, etenkin näin kaupunkimaalla.

Ja kun kuvia rupesin laittamaan, laitanpa kuvan koiristakin. Koirapoika siinä huvittaa Pikkukoiraa ja Isokoira tarkkailee, ettei mitään pahaa pennulle tapahdu.

Menen mattopyykille ja sitten taas kirjoittajakurssille. Onkohan noita kursseja jo liikaa?

Vaiheessa

Siivous jymähti kirjahyllyyn kuten yleensäkin. Ei pitäisi aloittaa kirjoista, jos tarkoitus on imuroida lattioita. Tänään on menoja vasta iltapuolella, joten voisin yrittää edistää projektia. Univelkaa olen nukkunut pois, kun on taukoa noista mummoiluista. Siellä en saa paljon nukutuksi. Onneksi kotona nuo allergialääkkeet auttaa. ja varmaan myös imurointi, kunhan pääsen sinne asti.

(onpas vaikeaa tämä kirjoittaminen, kun pitäisi olla positiivinen - positiiviset ihmiset on ihan kivoja, mutta, onko kaikkien pakko olla - kun ei irtoa, niin ei irtoa)

Syyskuun SNY

Melkoisten ongelmien jälkeen onnistuin saamaan SNYn lähettämän paketin kotiin. Kun aukaisin hyvin teipatun pullean paketin, sieltä paljastui ensimmäisenä kirje. Olet hyvin tarkkaan lukenut toivelistaani. Kiitos etenkin siitä, että jätit kerät purkamatta. Puran niitä, jos puolitan. Minä kun teen sukkaparin molempia sukkia yhtä aikaa, kun kärsivällisyys ei riitä ajatukseen, että yksi sukka on valmis ja pitäisi vielä tehdä toinen samanlainen, joten tarvitsen kaksi kerää. Mutta siis pakettiin.

Kun kirje oli poistettu, näkyi kaikkea kivaa. Maijalankaa minulla on varastoissa, mutta ei juuri näitä värejä. Veikkaisin, että jotain kirjoneuletta Maijasta syntyy. Tykään kovasti langasta ja värithän on hienoja.. Toisessa reunassa näkyy SNYn tekemät sukat, jotka sopivat täydellisesti jalkaani ja ovat ihanan pehmeät. Kunhan raskin ottaa käyttöön, teen niistä yösukat. Keskellä on pari vetoketjua ja pala pitsiä. Parillani oli idea penaaleiksi mummotettaville.

Penaalin täytteeksi oli kaksi pakettia isoja värikyniä. En tiedä, tuleeko penaaleja, mutta kynät taidan säästää joulupakettien täytteeksi.

Penaaleja varten (tai muuhun käyttöön) oli kaksi tilkkua, prinsessa väriä ja hilpeitä sammakoita. Paketissa oli siis kaikkea kivaa, mutta ehkä eniten ilahduin tuosta lehdestä. Olen aika pahasti naksahtanut noihin kirjoneulesukkiin ja lehdessä oli ihania malleja. Tassusukat etenkin kutkuttaa.

Kiitos paljon SNY. Ihana paketti

Tuhansien toiveiden yö

Tää on uneton yö
Joka turhat toiveet sisältä syö
Ei helli, vaan korville lyö
Tää on tuhansien toiveiden yö

Kuulostaa traagisen romanttiselta, mutta kyllä minä lähinnä keskityin toivomaan, että jos vielä nukahtaisin, kun vartin yli yksi heräsin. En sitten nukahtanut, joten ajattelin, että meneehän se aika näinkin. Surfailin kirja- ja lankakauppasivuilla, täytin tilauskaavakkeita, mutta jätin lähettämättä ja siirryin seuraavalle sivulle. 

Ja nyt kysymys neulojille:

Onko värikkäät Zing puikot hyvät? 

Minä en puikkoja tarvitse, niitä on kyllä ihan niin paljon kuin ehdin käyttää. Mutta, kun nuo ovat niin kauniit. Minulla on lähinnä novitalaisia perusharmaita. Olisihan se kiva neuloa värikkäillä puikoilla. (todennäköisesti tilaan - saa niitä lankamaailmastakin, mutta, jos menen kauppaan, siellä voi olla hyviä lankatarjouksia, joten paree maksaa postimaksut)

Meni päivä uusiksi, kun bussini ovat lakossa. Oli tarkoitus mennä kuntosalille ja silmälaseja katselemaan ja postia hakemaan, mutta ainakin kuntosali-uimahalli on liian kaukana käveltäväksi. Pysyn siis kotona ja ratkaisen osan yöuniongelmista. Siirrän pakastimen makkarista olkkariin pörräämään. Epäilen, että herään, kun se pamahtaa käyntiin. Käy kyllä tosi tiheään, useita kertoja tunnissa. Voi olla, että ensi talveksi pitää hankkia uudempi, mutta katson nyt sähkölaskun ensin.

Vältän yleensä politikointia, mutta nyt on sanottava, että olen lakkoilevien bussikuskien puolella vaikka haittaavat elämääni. En alkuunkaan ymmärrä, miksei työntekijä aina saisi ottaa luottamusmiestä mukaan, jos menee keskustelemaan työnantajan kanssa koski keskustelu ihan mitä vain. Pelkästään se, että työntekijä haluaa taustatukea, tarkoittaa, että kyseessä ei ole pelkkä smooltookki. Luottamusmiehet kunniaan!

Tiistain kirjoituskurssilla sain niin paljon positiivista palautetta, että nyt ei millään synny mitään seuraavaksi kerraksi. Tai siis mitään on pahasti liioiteltu. Ainahan minä pari sivua sanoja pyörittelen, mutta kun haluis hyvää saada. No, aina ei voi onnistua, ei edes joka päivä. Opekin minua lohdutti, että älä ota paineita. Otan minä, aina, tärkeissä jutuissa.

Kauppalakon joudun varmaan purkamaan, kun kohta ei ole muuta kuin niitä marjoja syötäväksi. Jos keräisin kaapit täyteen ja sitten taas lakkoilisin. Toki, kun syön ahkerasti marjoja, pääsen nopeammin eroon tuon kakkospakastimen hurinasta. Voin käyttää sitä sitten lankavarastona, kun marjat mahtuu yhteen pakastimeen.

Taidan vähän heilutella niitä harmaita puikkoja ennenkuin rupean uudelleensisustukseen. Pakastintahan ei voi vain siirtää vaan ensin on siivottava olkkari, järjestettävä kirjahyllyt ja ikkunat pestävä, ellei sada. Pitäisi kukatkin ruukuttaa, kun kärsivät liian pienissä ruukuissaan, mutta josko en nyt sitä kuitenkaan. Pitää tuo pakastin siirtää tänään kuitenkin.

PS. Piti vielä sanoa, että eka minkä huomasin, kun blogin avasin, oli, että pöllö on päässyt helvetistä. Kiva!

Koirapoika

Kyllä jotkut jaksaa valittaa

On taas kovin kaunista tuolla ulkona, mutta pään sisällä sotkuista. Uloskatselu sitä siivoaa, mutta selvästi olisi taas kunnollisen tuuletuksen aika, jottei ilo kokonaan karkaa elämästä. Pitää aloittaa pitkät aamulenkit vaikka ei muka ole aikaa. Eihän nyt tietenkään tänään, mutta onneksi aina on se huominen, joka pelastaa kaiken. Vaikeaa on saada jähmeää olemusta käyntiin. Ehkä tuo kuntosaleilu-uinti on sentään taas aikatauluissa. Asiat kyllä rullaa, kun vain kerran aloittaa, puurtaa sitkeästi, eikä välitä eriävistä mielipiteistä, ei omista ei muiden. 

On kertynyt noita isejäkin taas. Pitäisi mennä optikolle tarkistuttamaan näkimet, kun silmissä kirveltää, roskattelee, eikä oikein tarkennu. Pitäisi varmaan käydä tohtorillakin, kun puutuu, pistelee, väreilee, hengästyttää. Pitäisi tehdä espanjan läksyt. (tämän viikon läksyjä ei ehdi, kun tunti alkaa kymmeneltä ja on tässä näitä tärkeämpiä kuten bloggaamista) Pitäisi käydä pyykillä, kun nuo mummoilut ja pentuilut menevät aina ohi aikatauluissa. Ja pitäisi varmaan siivota, kun nyt jo kaksi torstaita on sujahtanut ohi noin vain.

Possu antoi minulle luvan täydentää ruokavarastoja, mutta syön nyt ensin vanhat varastot loppuun. Voisin sen sijaan käyttää luvan siihen, että ostan pari lahjusta. Miniä täyttää vuosia ja tyttären kanssa sovittiin yhteisestä lahjasta, jonka hankkiminen lankesi minulle. Tämä kait hyväksytään kauppalakon aikana.

Pari ruokalusikallista pihlajanmarjoja pilaa onnistuneesti aamupuuron. Pitäisi mennä tänään keräämään lisää tuonne pakkaseen.

Että näin aurinkoisesti täällä aloitetaan viikko. Seuraavalla kerralla kerron, mikä sujuu - jos sujuu. Saattaa tulla taukoa. Laitan tähän lopuksi pentuilun kohteen kuvan, jottei teidänkin viikon alku kokonaan pilaannu.