Miten niin ei muka ole maanantai?

Onpas jännä, kun on maanantaiolo. Yleensähän näin eläkkeellä joutuu ihan ajattelemaan, mikä viikonpäivä on, mutta nyt jouduin miettimään, että onko maanantai, kun olemus tuntuu maanantailta. Ja onhan se. Onko siis elimistöni ykskaks oppinut taas viikkorytmin?

Tässä on jo pitempään ollut vähän kärsimätön olo, kun eka eläkevuosi lähenee loppuaan. Haluaisin tehdä yhteenvedon vuodesta ja ennen kaikkea suunnitelman uudella, suunnitelman niiden virheiden korjaamiseksi, joita tähän ekaan liittyy. Mutta täytyy malttaa mieli ja vielä vain neuloa.

Haluaisko joku ruveta mulle persoonatreenaajaksi? Pitäsi päästä ylös ja alas - kunto ylös, paino alas.

Tänään olisi viimeinen espanjan tunti, mutta on myös lääkäriaika, joten ilmoitin ajoissa, etten pääse tänään, enkä varmaan kevään ekallekaan. Pitäisi ehtiä vartissa valittaa kaikki vaivat sille tohtorille, kirjoitin jopa puutelistan, jos sitten muistaisin. Tuolla terveyskeskuksessa jokainen käynti maksaa ja lisäksi aikoja saa huonosti, joten ajattelin satsata kaiken tähän yhteen kertaan. Eikä ole harmainta aavistustakaan, millainen ihminen siellä on. Yritän asennoitua niin, että olen ystävällinen mutta jämäkkä riippumatta vastaanotosta.

Koirapoika tuli tuohon norkoomaan, että lenkille, joten eiköhän me mennä.

Luukku 11

"Olin käymässä ystäväni Popol Vuhin luona, kun sinne saapui toinen vieras", kertoi Shardika ja jatkoi: " Vuh esitteli hänet sanoen: 'Tämä on Odininlapsi, josta olen luvannut huolehtia.' Me vietimme siinä mukavan illan kolmestaan. Vuh kertoili, miten tämä lapsi oli tullut hänen hoiviinsa ihan pienenä, mutta oli jo kasvanut melkoisesti ja oppinutkin jotain. Ihan mukava vekarahan se oli vaikka vähän rasittava. Ja sitten Vuhilla oli minulle ehdotus."

Tilanne: Saga 5, Sus' 3, Laiskianen 2, Possu 1, AnonyymiAnne 1, Pöllö 1

Luukku 10

Jääluu palasi kielekkeelle ja Shardik laskeutui myös sinne. "Hei muukalainen", naureskeli Shardik ja kysyi "Mitä kuuluu?" Jääluu selosti innostuneena lomaansa, mutta malttoi sentään kysyä, miten Shardik oli joutunut samalle jyrkänteelle heidän kanssaan. Shardik kertoi, että oli myös lomailemassa täällä ja oli joutunut jännään seikkailuun yhden pienen paikallisen petoeläimen kanssa. Jääluun silmät pyöristyivät. Olikohan tässä luvassa joku jännä tarina. Shardik kertoi:

Tilanne: Saga 5, Sus' 3, Laiskianen 2, Possu 1, AnonyymiAnne 1

Raskasta on joulu

Olipa hieno keikka. Tyttäreltäni sain viime vuonna joululahjaksi oikein vip-paketin. 

Päätimme ottaa ensi vuodeksikin samanlaisen, mutta niin, että minä maksan omani. Juu, ei minulla ole siihen varaa, mutta jos olisin elämäni aikana tehnyt vain asioita, joihin on "varaa", vähiin olisi jäänyt. Hyviin elämyksiin kannattaa panostaa.

 Musiikki tekee hyvää ja hyvä musiikki vielä parempaa.

Olisi aika palata taas arkeen ja iskeä neuleisiin kiinni. Koirapoika vielä nukkuu, kun oli yli puolenyön, kun mentiin lenkille. Mutta enköhän minä hoida pikkulenkkiä ensin, jotta voin sitten olla rauhassa sisällä neulomassa niitä loputtomia sukkia.

Luukku 9

"Sehän on pieni ystävä Shardik" Ja samantien Jääluu lähti kiipeämään äkkijyrkkää kallionseinämää ylöspäin välittämättä kaikkien kielloista ja kauhunhuudoista. Yllättävän ketterästi mammutinpoikanen kapusikin seinämää. Hopeaturkki yritti nousta perässä ja kiskoa Jääluuta pois vaarallisista paikoista, mutta joutui luovuttamaan. Onneksi Shardik oli kuullut alhaalta kaikuvan metelin ja kurkisti reunan yli. Kun se huomasi Jääluun, sekin pelästyi pikku mammutin puolesta ja huusi: "Laskeudu takaisin alas tuonne kielekkeelle. Minun on helpompi tulla sinne kuin sinun tänne." Hopeaturkki huokaisi helpotuksesta. Tänään oli muutenkin Raskasta Joulua, joten hyvä, ettei tarvinnut roikkua rinteessä.


Tilanne: Saga 4, Sus' 3, Laiskianen 2, Possu 1, AnonyymiAnne 1

Luukku 8

Muut matkalaiset huusivat: "Peto, susi, susikoira!", osoittelivat mammutteja päin. Kirkuivat ja hyppivät. Mammutit katsoivat toisiinsa hämmästyneinä. Mistä ihmeestä nyt oli kyse. "Juoskaa, Juoskaa!" kirkuivat alempana olevat ja osoittelivat mammuttiperhettä. Mammutit pyörittelivät hämmästyneinä päitään ja katselivat ympärilleen. missään ei näkynyt mitään kummallista, kunnes Jääluu tuli vilkaisseeksi ylöspäin ja huudahti:

Tilanne: Sus' 3, Saga 3, Laiskianen 2, Possu 1, 

Luukku 7

Vesipuutarhoissa oli kulunut niin paljon aikaa, että muutama etukäteen ajateltu retki oli jäänyt tekemättä. Mutta nyt oli edessä paljon mainostettu huippujen haaste, jossa päästäisiin kiipeilemään kallioilla ilman turvaköysiä. Äiti Hopeaturkki oli tietenkin ensin epäröinyt, mutta kun matkan järjestäjät vakuuttivat ettei mitään vaara ole, hänkin suostui mukaan. Pitkähammas oli tietenkin innoissaan ajatuksesta vaikka arojen asukkina ei ollutkaan tottunut kiipeilemään. Hyvin päästiin ensimmäiselle kielekkeelle, kun yks kaks muu seurue alkoi kirkua ja huutaa.

Tilanne: Sus' 3, Saga 3, Possu 1, Laiskianen 1

Asiatonta

Taas jäi unet suht vähiin, kun heräsin aikaisin vaikka valvoin myöhään. Mutta ei nyt pahemmin uuvuta.

Kovin paljon ei ole lunta, mutta ihan kiva pikkupakkanen oli aamulla. Koirapojalla ei ole kiire lenkeille. Se vain nukkuu. Piristyy kyllä ulkona, mutta ei ole vielä ihan kunnossa. Onneksi sentään parempaan päin menossa. Ei se hirveän sairas ollutkaan.

Hieno auringonnousu oli. Ajattelin jo myrskyn nousevan, mutta nyt on harmaata ja tyyntä. Kait se luvattu vesisade ja tuuli kohta tulee. Jos kävisin lenkillä sitä ennen ja sitten taas hautautuisin neulomaan ja katsomaan StarWarseja. Ensi viikolla on vaihteeksi ensi ilta, joten voisin kerrata edelliset osat, kun en niitä osaa vielä ulkoa.

Joulupukki oli laittanut postia. Avaamme paketit aattona kuten kuuluu. Kiitos.

Hyvää 100 vuotta

Koirapoika siis sairastaa ja minullakin on jotain outoa tunnetta päässä, joten kotona pysytään ja hyvin pienesti lenkkeillään. Eilen jätin kirjoittajakurssin vika kerran väliin, kun en uskaltanut lähteä pitkälle. Että näin me juhlitaan. Aurinko paistaa, lunta on aavistus.

Luukku 6

Ja pitihän Hopeaturkinkin myöntää, että autiomaan vesipuutarhat olivat näkemisen arvoiset. Kun katsoi pieneltä kivisaarekkeelta alas, näki, miten veden lla kasvoi värikäs metsä. Ja kun jaksoi odottaa ihan hiljaa, näkyi vedessä myös lintuja puiden lomassa. Trooppiset kalat uiskentelivat kukkien keskellä ja veden pinnalla kellui lehtilauttoja. Jopa Jääluu makasi ihan hiljaa kärsä vedessä odottaen kärsivällisesti kaloja. Hopeaturkki nojautui taaksepäin ja rentoutui. Tämän jälkeen jaksaisi taas. Perhe viipyi rannalla pitkään. Hopeaturkki totesi, että tämä oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoista kuin katsoa televisiosta Linnan juhlia ja arvostella vieraiden pukuja.

Tilanne: Sus' 3, Saga 2, Possu 1, Laiskianen 1