Kurkipari pöllähti sisään muistuttamaan, että kohta voin aloittaa lintujen kyttäämisen alusta. Uuden vuoden päivänä pitäisi retkeillä, mutta ollaankin ehkä jo kotiutumassa. Mutta jos siinä aamulla lintulaudalla kävis joku tintti, jotta pääsis taas alkuun. (Kiitos Possu. Sinulla on nopea toimitus. Minulla kestää.)
On hiukan huono olo kaikesta mättämisestä vaikken mitään ihmeempiä ole syönytkään, mutta liikaa kuitenkin ja outoja ruokia, kaikenmaailman laatikoita ja rosollia ja suklaatakin. Outo olo johtuu myös siitä, että on tällainen välivaihe. Mieli tekee jo uuteen, mutta vanha on ensin kulutettava loppuun.
Tällaisen ostin itselleni joululahjaksi, vaikka sain kyllä paljon mukavaa muiltakin mm. parit liput. Outo opus on, mutta ajattelin kiltisti tehdä ja täyttää. Ei kait siitä haittaakaan, jos nyt ei hyötyäkään. Ekaa kuukautta jo kurkistelin ja heti tuli ongelmia. Piti menneestä vuodesta kaivella kaikkea positiivista. Ihan äkikseltään ei tullut mitään ihmeellistä mieleen, mutta eiköhän sitä jotain löydy, kun ryhdyn tosissani miettimään. Ei minulla valittamistakaan ole, mutta onko huippujakaan. No katsotaan, kunhan tämä vanha vuosi ensin loppuu.
Nyt voisin kerrata espanjaa kuten on ollut tarkoitus, mutta en taida. Pitäisi myös noita kirjoittajakurssien sepustuksia liittää kuviin ja tehdä lahja lapsille, mutta miten sekään ei nappaa. Vanhemmalle mummotettavalle on pakko tehdä kuvakirja synttärilahjaksi, mutta josko senkin siirrän tulevaisuuteen. Pyykillä käyn, pakkaan ja laitan kodin sellaiseen kuosiin, että on kiva palata, mutta muuten varmaan vain neulon. Neuloa voi aina, kun ei viitsi tehdä sitä, mitä pitäisi. Neuloessa voi kuvitella tekevänsä jotain hyödyllistä. Ulos olisi syytä mennä, koska se aina selvittää päätä, mutta siellä sataa tauotta vettä. Olen taas parhaimmillani.
