Maaliskuu

Kovin ovat valoisia aamut, kun on aurinkoisia päiviä. Tukkoisia ovat myös aamut. Minä käyttäydyn kunnon lapsenmurhaajan tavoin ja tapan flunssanpoikasia kaikilla tuntemillani poppaskonsteilla. Tilhi kyllä väitti, että hän tarttis niitä pihlajanmarjoja enemmän kuin minä murha-aikeisiini. Minä vieritin marjojen puuttumisen ahneiden rastaiden syyksi. Tänä aamuna on kyllä sellainen olo,  ettei pelkät pihlajanmarjat ehkä riitä vaan saattaa vaatia kupin kuumaa finnrexiniä ennenkuin kurssille lähden. 

Maanantaikurssin ope yrittää koko ajan varmistaa, että jatkan kirjoittamista ensi vuonnakin, kun meidän kaksivuotinen on ohi. Olen useita kertoja sanonut, että ei, en halua kirjailijaksi. Aivan liian työlästä. Minä haluan vain laiskotella. Mutta hän tarjoaa joka kerta uutta vaihtoehtoa. Nyt neuvottelee aivan uudesta jonkun open kanssa. Jos se toteutuu, saatan kokeilla. Kuulostaa äkikseltään ihan mielenkiintoiselta. Tänään on vuorossa tämä torstaikurssi, joka on - no, erilainen. Mutta pääasia, että kahlaan nyt läpi nämä, mitä olen aloittanut. Sen espanjankin. 

https://www.hs.fi/viivijawagner/car-2000005563004.html

Joka kuuseen kurkottaa...

...se joulua juhlii. Meidän ovenpielenkuusi on edelleen voimissaan. Kiva iltaisin, kun valot palaa. Veikkaisin, että kesäkukkien saapumiseen asti pysyy tuossa.

Käytiin eilen pitkällä lenkillä, kun lähdin kesken pois espanjan tunnilta. Liikaa on tällaiset viikot, kun on kolmena päivänä kurssia. Pitää tarkkaan harkita syksyllä, mitä aion harrastaa. Espanja kyllä kiehtoo, mutta olen auttamattomasti (tai autettavasti) jäänyt jälkeen. Sinnittelen kuitenkin edelleen mukana ja yritän vähän kotonakin läksyjä tehdä. Minun perfektionisti luonteella siihen vain menee enemmän aikaa kuin on. Onneksi nuo kirjoittajakurssien tehtävät tulevat ihan itsestään.

Täällä odotellaan niitä Siperian pakkasia. Nyt on taivas pilvessä ja ulkona ihan tyyntä, eikä pakkastakaan kuin 19. Taisivat vähän liioitella, säätieteilijät.

Japanilaisia vaikutteita

Aito japanilainen

wannabeejapanilainen

ja minä olen sielultani japanilainen wabi-sabi.

Kiitos Pöllö <3 Tämä on parasta mitä minulle on aikoihin tapahtunut. Olen löytänyt sisäisen minäni.

Sunnuntaikuva ja lauantai-ilta

Sunnuntaikuva 25.2.18 klo 9:13

Hiukan meni eri kohdasta kuva, mutta en ehtinyt ajoissa katsoa, joten menköön nyt näin. Tässä on ollut vähän epätavallinen yönseutu, joten annetaan anteeksi.

Illalla kymmenen jälkeen naapuri soitti ovikelloa. Oli ongelmia. Kutsuttiin ambulanssi. Veivät naapurin lisätutkimuksiin. Minä otin hänen koiransa tänne. Viisitoistavuotias nyrkillätapettava vanhapiika, joka on kovin kärttyisä. Hyvin meillä meni, kun Koirapoika on herrasmies. Kyllä Koirapoika vähän ihmetteli, kun toinen näytti hammasta, jos sattuivat samaan paikkaan. 

Tuossa vähän kuvan ottamisen jälkeen naapuri kotiutui. Lääkitys oli saanut rytmin kuntoon ja hän pääsi kotiin mukanaan taas yksi lääke lisää. Mutta nyt pärjäilee kotona ja me Koirapojan kanssa otetaan vanhapiika lenkille mukaan. Mutta sen verran oli levotonta elämä, että olen nyt umpiväsy. Nyt on siis hyvä päivä setviä kaaos kuntoon. 

Minä katson välillä sellaista kehittävää ohjelmaa kuin "Remppa vai muutto". Olen aina yllättynyt, miten hienoiksi ne kämpät muuttuu. Ja kun olen niitä muutaman kymmenen kertaa katsonut, tuli mieleen, että ehkä oikeasti on syytä korjata omakin kaaos. Viihdynhän minä kotonani, mutta vielä paremmin viihtyisin, kun korjaisin nuo asiat, mitkä mietityttää. Katsotaan ehtiikö ajatus toteutuksen asteelle ennen kuin uudet ajatukset syrjäyttävät sen.

Seijasisko oli aloittanut samantyyppisen kuvahaasteen kuin minun sunnuntaikuva. Ajattelin osallistua siihen iltakuvalla parvekkeelta eli tässä ensimmäinen sitä lajia

Iltakuva lauantai 24.2.18 klo 18:40

Tässä on mukana ehkä myös kulttuurihistoriallinen aspekti. Tuo meidän hyppyri on ikuisen tuhoamisuhkan edessä. Toivottavasti saa olla. En millään haluaisi, että kaikki vanha hävitetään.

SNY

Vastoin aikomuksiani ja kaikkia hyviä syitä, osallistun taas. Sain hienon kortin ja houkuttelevaa suklaata. En ole moista edes nähnyt, joten piti maistaa - ja maistamisen jälkeen ottaa lisää - toistekin. Hyvää! Kiva kahviaromi. Kiitos paljon SNY.

Noin 100 lintua

Kävin kylillä.

Oli lintuja. Ei löytynyt Aku Ankkaa eli meidän kuuluisaa valkoista sorsaa.

Löytyi hanhi.

Löytyi lokki.

Löytyi tavi.

Sanokaapa, mitä teen lauantaina. Olisi reppuun pakattu kuntosali- ja uintikamat. Espanjan läksyt on tekemättä. Kotona hukkuu roinaan, kun projekti on ollut vaiheessa viikkokausia. Noin sata lintua edistyy hitaasti. Koskikara voisi olla saavutettavissa.

Elämä on kaunis,

kaunis,

kaunis.

Elämä on kaunis.

Onkohan niin?

Ulkona rapsakat 20 astetta pakkasta. Koiralenkit sijoitetaan aikaan, jolloin aurinko muuttaa lukemat alle kymmeneen. Pakottavissa tapauksissa pyörähdämme vain pikaisesti. Ei Koirapoikaa palele, kun pysytään liikkeessä ja minähän tykkään tällaisista päivistä. Pakkasella on helppo hengittää. Naama ei kyllä tykkää. Mutta jätämme pitkät lenkit toisiin päiviin.

Olen mummoillut paljon, kun on hiihtoloma. Olen myös kuntoillut paljon, lisäillyt painoja sen verran, että kipeitä lihaksia löytyy koko ajan ja liikkuminen on kankeaa. Tänään vain vähän venyttelen, kun on tukanpätkäisypäivä. Kuntosalille lähteminen on aina väkinäistä, eikä se raudan vääntäminen mitään iloa ole. Uiminenkin takkuaa ensimmäisen puoli kilometriä ennen kuin rytmi löytyy. Mutta elättelen ajatusta, että kunhan vain sitkeästi jatkan, jonain päivänä askel nousee kevyesti. Ja sehän tuottaa mielihyvää, että tuo moottori jaksaa pätkimättä. Ja jos en olisi luvannut olla puhumatta kiloista ja laihtumisesta tänä vuonna, toteaisin vielä, että mitä enemmän rehkii, sitä enemmän vaaka näyttää. Mutta kun tein niitä uudenvuodenlupauksia, en sano mitään.

Nuo sivutoimet vievät niin paljon aikaa, että yhteinen sukkamme on jäissä. Lisäksi joudun vaivaamaan päätäni toiveillanne. Miten aurinko mahtuu sukanvarteen? Aurinkojahan on vain yksi. Miltä valkoiset jänikset näyttävät valkoisella hangella? Näitä ja muita pohdin, mutta tosiasiassa on vain kaikkea muuta. Mutta kyllä sukkaprojektikin etenee vielä joskus. Voiko sukata antaa lahjaksi ja käskeä lahjan saajan itse päätellä nuo lukemattomat langanpäät?

Käyn vähän lukaisemassa muiden kuulumisia.

Oli synkkä ja myrskyinen yö

pilvisellä taivaalla leimahteli epämääräisiä salamoita ja lumiset kuuset heijasutivat kalpeina tummaa taivasta vasten.

Ja selityksiä: 

1. neuleessa kuuset näkyy vihreinä oikeinpäin eikä harmaina päälaellaan
2. tosielämässä sukat on yhtäsuuret

Jos selitykset meni läpi niin ehdotuksia jatkosta 

1. taustaväri

2. kuvioväri

3. kuvio

Kuvahaaste

Sunnuntaikuva 18.2.18 klo 9:13

Haastan kaikki ottamaan kuvan ikkunastaan joka sunnuntai heinäkuun toiseen päivään asti eli 20 kuvaa yhteensä. 

Tarkoituksena on tietenkin tehdä teistäkin ikkunasta tuijottajia. Viimeisen kuvan jälkeen Koirapojan lahjomaton nenä arpoo loistavan palkinnon kaikkien osakkistujien kesken. Jos jonain sunnuntaina ei satu olemaan kotona, voi sen viikon jättää välistä tai kuvata jonain muuna päivänä.

Sukkamme edistyvät

Joudun soveltamaan toiveitanne, kun ei minulla kaikkia värejä noissa langanlopuissa ole, mutta yritän kuitenkin. Ja nyt sitten jatkon kannalta tarvitaan taas

1. taustaväri

2. kuvioväri

3. kuvio

Minä sitten valitsen ehdotuksista jonkin tai turvaudun johonkin aiempaan ehdotukseen. Ja vihjeeksi sanon, että nyt ei ole tarkoitus luoda mitään siistiä ja tasapainoista vaan hullua ja sekavaa.

Tänään vietin aikaa mummotettavien kanssa Ateneumissa. Kivan etsintäleikin olivat kehittäneet lapsia varten. Molemmat jaksoivat innostua. Mutta oltiin me kaikki sitten uupuneita.

ps. Tuli mieleen asia, joka on pitänyt jo aiemmin kertoa. Minähän mieluusti esitän vähän boheemia taiteilijasielua ja usein onnistun sujuvasti hämäämäänkin kanssakulkijoita. Oikeasti olen varovainen keskitien kulkija. Tämä korostuu yhden vanhemman ystäväni seurassa. Hän eksyilee koko ajan, kun lähtee vian kävelemään johonkin miettimättä, miten ja minne. Hän hyppää bussiin, joka näyttää olevan menossa sinnepäin, minne hän haluaisi. Jos hän näppäilee automaatille vahingossa väärän numeron, hän kokeilee kaikenlaisia numeroyhdistelmiä, kunnes automaatti nielaisee hänen korttinsa. Ihailen syvästi hänen huoletonta elämänasennettaan.