Aika kuluu nopeammin kuin ajatus

Ajattelin lörpötellä täällä pitkään, 

mutta aurinko nousee ja velvollisuus kutsuu - tai Koirapoika ainakin, lenkkiä kaipaa.

Ulkona on kaunista. Nyt kauniimpaa kuin näissä eilisissä kuvissa. Nyt aamuaurinko kirkastaa maisemaa. Otan siis kameran ja koiran ja poistun taas pikaisesti.

Menin metsään

ja kallioille,

otin lätäkkökuvia,

kävin saunassa.

Mutta en nähnyt revontulia. Se jäi vähän kaihertamaan.

Oon täällä taas

Kotiuduin, mutta kohta menen metsään. Sitä ennen kysäisen, missä piipahdin.

Maakuntamatkailua

Mutta ihan ensin kaikille teille, jotka "ehditte" retkeilemään: Muistakaa kirjata käyntinne

https://yle.fi/aihe/mennaan-metsaan

Ja sitten asiaan. Eilen aamulla kurssille mennessäni näin metron rullaportaissa edessäni juuri sellaisen takin, jonka ehdottomasti tarvitsen. Mummo, kun olen, en edes miettinyt, vaan kipusin takin viereen ja nykäisin hihasta kysyäkseni, mistä on ostettu ja onko hyvä. Kiltisti takki kertoi pyydetyt tiedot. Kurssin aikan kihisin ja puhisin ja surffailin salaa netissä etsiäkseni sopivaa kokoa. - Sain minä ihan hyvin tehtävätkin tehdyksi, itseasiassa yhden oivallisen jutunkin - mutta neulominen unohtui vaikka neule oli mukana kassissa.

 Ja kurssin jälkeen pikapikaa metrolla lähimpään puotiin.

Sieltä löytyi takki ja mahtui päällekin, mutta rupesin sitten epäilemään, että onko järkevää ostaa kuoritakkia, johon mahapallo just ja just mahtuu, että eikö olisi syytä saada mukaan jotain lämmintäkin, jos on tarve. Kysyin isompaa kokoa ja koska oli urheilukaupassa, jossa aina on erittäin avuliaita ja ystävällisiä myyjiä, myyjä kaivoi esille lähimmän liikkeen, jossa on isompia kokoja. Ja vielä ihan oma-aloitteisesti soitti sinne ja varasi ja kysyi vielä, mikä metroasema on lähin.

Niinpä minä reippaasti astuin länsimetroon ja huristin päätepysäkille asti. Matkan varrella oli paljon komeita, avaria asemia, aivan muutatoista kuin nämä meidän ikiomat kulahtaneet asemat. Tosin kriittisesti ajattelin, että jos olisi vähemmän avaruutta ja gloriaa, olisi ehkä saatu pitkätkin metrot mahtumaan ja ruuhkat vähemmiksi.

Rullaportaisiin (rupesin miettimään, mikä ero on rulla- ja liukuportailla? Onko rullissa ne askelmat?) ei glamouria enää ollut riittänyt. Olivat aika ankeat. Mutta toimivat ja helppo oli suunnistaa, kun vain massan mukana meni.

Sitten pitikin pähkäillä, että mihin sitä suunnistais. Onneksi olen tällainen digiajanmummo ja osasin käyttää opastetaulua, joten puoti löytyi melko pian, vähän vain harhailin

ja ihastelin kauppakeskuksen pinkkiä ilmettä.

Puodissa oli takki odottamassa kassalla, todettiin sopivaksi ja kaikin puolin käyttökelpoiseksi. Sitten vain taas metroon ja kotiin. Nyt on taas jokusen euron kevyempi olo, mutta onni uudesta takista korvaa kaiken. Kohta laitan sen päälleni ja kipitän taas kurssille. (tein törkeästi kuvakaappauksen, kun en viitsinyt omaa takkia kuvat - mutta eikös ole ihana!)

Nyt on kaikki toisin

Tuuli murjoo nurkkia. Otin ohuen toppatakin käyttöön. Sain kierrätyskeskuksen autoon repullisen ja valtavan kassillisen niitä kaikkein hankalampia tavaroita. Ja olen nukkunut noin kymmenen tuntia. Elämä hymyilee. Eniten ehkä kuitenkin nautin tuosta tuulen voimasta. Syysmyrskyillä minä tunnen eläväni. Muutenkin myrskyt on enemmän minun säitäni kuin tasaiset auringonporotukset, ei toki niin, etten lämmöstäkin nauttisi. Se vain on passivoivaa.

Laitan tähän tyrkylle kolme korttipakkaa, keskimmäisessä Kiinan nähtävyyksiä. Minähän lankojen lisäksi keräilen pullonkorkkeja, jotain kolikoita ja myös korttipakkoja. Korttipakat onkin hyvä keräilykohde, kun en korttia pelaa, en edes tykkää peleistä. Pikaisesti laskien minulla on nyt 55 erilaista korttipakkaa. Nämä sain palautuksena tyttäreltäni, joka on lopettanut korttien keräilyn viisastuttuaan.

sähkökaappi

Uneton yö takana

ja kursseille pitäis mennä. Uneton on kyllä liioittelua. Nukuin minä jokusen tunnin ennenkuin heräsin valvomaan. Niistä tunneista vain on jo aikaa.

 Vielä riittää jokunen päivä tätä minimalismipeliä. Jumppacdt oli kaikki kuvattu, mutta epähuomiossa poistin toisen kuvan, mutta ei kait se haittaa. Tuskin ketään kiinnostaa ja jos, niin vielä ehtii kuvatakin, kun ovat vielä kotona. Tenavat olivat sutjakkaasti kadonneet kierrätyshyllystä, joten ei ihan hukkaan mene tämä projektini. Tänään kierrätyskeskuksen auto liikkuu meillä päin.Sinne voin sijoittaa erinäisiä nyssäköitä. Tänne on nimittäin kertynyt kaikenlaista pussukkaa, kun kaikki pitää kierrättää. Odottavat sitä, että menen johonkin, missä on sopiva kierrätyspaikka. Olisi niin paljon helpompaa vain heittää kaikki isoon mustaan säkkiin ja kantaa sekaroskikseen koiralenkille mennessä. Mutta ei. Sitä pitää toimia oikein.

Laitan tähän nämäkin, vaikka tulevat vasta myöhemmin poistoon. Tulevat kuitenkin, kun määritysoppaitakin on kertynyt. Tuo tattikirja on kyllä enemmänkin keittokirja.

Syyspäiväntasaus

Pimeys on voitolla tästä päivästä lähtien. Aika viettää hämäränhyssyä. Tosin pientä puuhastelua pukkaa päälle. Yks kuvakirja pitäisi saada aikaan, kun on tuollainen alekuponki. 35 % alea onmelkoinen euromäärä. Mutta ainahan se on parempi, kun on asioilla dedlain. Tulevat tehdyksi. Joten rupean hommiin. - En ihan nyt just. Mutta kohta - tai pian - tai silleen. Ehkä ensin vähän taas minimalisoin.

Parempi aamu

Olen ollut vähän huonossa hapessa tässä useamman päivän, jopa niin huonossa, että ajattelin tilata ajan tohtorille. Sehän auttoi. Nyt on ihan ok olo, eikä tartte tilailla. Uhkailu toimii silloinkin, kun uhkailee itseään.

Olen oikein syventynyt tähän minimalismipeliin. Joudun retkeilemään sitten rankkasateissa, kun nyt ei näköjään tule moista harrastettua. Mutta kun tämä syyskuu on loppu, on kotona väljää, hyvä fengsui, kun ei tavarat pursua joka paikasta. Olen nyt vähän etukynnessä, kun sukelsin noiden lehtien joukkoon. niiden poistaminen kävi sutjakkaasti, kun en yhtään miettinyt, haluanko, tarvitsenko, pitäiskö säästää. Jotain taitaa vielä olla jossain, mutta laitan nekin menemään, kun törmään niihin.

Minulla on myös pari pokaalia ja jokunen ruusuke, kun Koirapoika joskus kävi näyttelyissä. Niistä haluan eroon, kun ovat aina tiellä. Mutta onko velvollisuuteni pitää ne? Sitä rupean tässä miettimään. Onko muuten joku muu oikeasti pysynyt mukana?

33 333

Tasaluku taas lähenee hissukseen, huikatkaa, jos osuu lähelle, niin neuvotellaan palkinnosta. Entiseen tyyliin lähimmäksi osunut saa jotain, kortin. jos ei muuta.

ps. Tuolla on poistoissa esim. farkut, joissa on yhä laput tallella 32/32 slim ja hieno itsetehty tuplapipo, joka kutittaa liikaa ja jokunen käyttämätön kankainen kaulahuivi tms.. Tänään en jaksa punkaa enempää, joten laitan noita lehtiä, joita olen pitänyt ikäänkuin lukisin niitä joskus. Voi olla, että menen lehdillä muunakin päivänä. Niitä näes riittää, kun naapuri vielä tuo lisää luettavaa.

Saga epäili, että tulee raja vastaan. Jos jaksaisin vintille tai kellariin sukeltaa, ei tulisi. Mutta en tiedä, jaksanko. On taisteluväsymystä. Tämä vie ihan liikaa aikaa ja voimia, tämä minimalismipeli. Mutta ken on leikkiin ryhtynyt, leikin kestäköön.

Harkintaa poistamiseen

Nyt alkaa jo vähän vaikeutua tämä tavaran selaus. Ei niin, etteikö sitä olisi, mutta vaatii paneutumista. Päädyin sitten kirjoihin taas noissa eilisissä. Nyt on kuitenkin sellaisia kirjoja, joista osan haluaisin hyvään kotiin. Osa on myös niin painavia, etten välttämättä halua postittaa, postimaksujen takia. Mutta toki samaan osoitteeseen useampikin kirja menee samassa paketissa samalla hinnalla, jos onnistun tekemään automaattikelpoisen paketin. Mutta katsotaan. En nyt vielä täytä tuota eilisen päivän kohtaa, jos vaikka en jostain sitten luovukaan. Ovat mukavia kirjoja, mutta kun en niitä mihinkään ole käyttänyt ja tuskin tulen käyttämään, niin josko joku tarttis.

Ja tiedoksi vaatteiden luovuttajille: Partioaittaan voi viedä etenkin päällysvaatteita ja kenkiä, tietenkin ehjiä ja puhtaita. Menevät jakeluun asunnottomien yönä.

Mutta kirjoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

  

Sagalle ja Gnulle en ole vielä paketteja lähettänyt, joten niihin voin laittaa lisääkin. Ja toki, jos joku joskus täälläpäin pistäytyy voin toimittaa henkkoht. Ja jos joku laskee, että yksi puuttuu, niin se on jo varattu ja siksi ei ole kuvaa.