Velvollisuudentunnosta

ilman mitään asiaa postailen

Säitä on piisannut - ja piisaa. Hiukka lunta, aavistus pakkasta, melko tyyntä. Hyviä olisi ulkoiluilmoja. Minä sisällä yritän väsätä sukkia lahjoiksi ihmisille, jotka niistä tykkää. Sen verran olen oppinut, etten enää viitsi tehdä heille, jotka ei niitä halua.

Suunnittelen paksuja peittoja ikkunoihin. Vakkari uudenvuodenpaikkani ei vastaa puhelimeen, eikä muutenkaan ota yhteyttä. On teoriassa sovittu, että mennään hänen luokseen rakettipakoon, mutta taidan kiukutella ja viettää uuden vuoden kotona. Peitän kaikki ikkunat, laitan radion ja telkkarin huutamaan, dumppaan Koirapoikaan rauhoittavia ja korkkaan pikkukuoharin ihan omin päin. Säästyypähän matkustamisen vaivat. Oletan, että joskus joulun jälkeen isäntä laittaa viestiä, mutta jospa en vastaa. Kiusa se on pienikin kiusa vaikka vain itseään kiusaisi.

Ajattelin myös luopua saunavuorostani. Käyn siellä suht harvoin, kun se on aika surkea sauna. Niin kuuma, että pylly palaa vaikka on laudeliina, mihinkään seiniin ei voi koskea ja jalkapohjat kärtsää. Käyn siellä lähinnä pesulla joskus. Laskeskelin, että hyvin voisin pari kertaa kuussa käydä uimahallin saunassa sillä hinnalla, minkä maksan kuukaudesta. Eihän se kallis sinänsä ole, mutta siitäkin tulee paineita, että pitäisi käydä, kun kerran on minulle varattu. Voinhan minä myöhemmin ottaa jonkun muun vuoron, jos rupean kaipaamaan.

Postcrossing sen sijaan on kiva harrastus. Rahaahan siihenkin menee, mutta on kiva saada kauniita kortteja ja vieläpä usein varustettuna hienoilla postimerkeillä. Tätä en aikonut lopettaa.

Tänään pitää vähän lapioida roskia syrjään. Tulee vieraita. Joten poistun takavasemmalle.

Luukku 13

Seuraavana aamuna Jääluu johdatti Hopeaturkin ja Pitkähampaan rakentamansa lumiluolan luo. Pitkähammas oli ihan varma, että luolassa kummittelee, siellä asuu joku aave. Hopeaturkki ja Jääluu nauroivat ja sanoivat, että mukavasti tuolla muutama mammutti elelee. Ei muuta kuin hakemaan makuupussit ja ehkä makuualustatkin ja nukkumaan. 

"Ensin tehdään kuitenkin nuotio ja paistetaan makkaraa" sanoi Jääluu. Ja niin tehtiin. Ilta ehti venyä pitkäksi ennenkuin mammutit ryömivät makuupusseihin nukkumaan.

  Susanna Maalta 1, Possu Munkki 5, Saga 6, Laiskiainen 3, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Luukku 12

Ennen lähtöään Modoc halusi vielä opiskella lumijälkiä. Modoc löysikin nyt jättiläisen jälkiä. Ei Jääluukaan ollut aiemmin moisiin syvänteisiin törmännyt. Ne voisivat olla jonkun menninkäisen tai tontun jälkiä. "Tai ihmisen" ehdotti Modoc. "Ei kait täällä ihmisiä liiku" epäili Jääluu. "Ihmisiä tuskin on edes olemassa. Ne on vain taruolentoja. Kyllä tuo varmaan on menninkäinen!" Modocilla oli kuitenkin liian kiire, joten asia jäi ratkaisematta. Modoc sanoi heipat ja kaasutti tiehensä.

Jääluu meni rakentamaan sopivaa  asumusta vähän kauemmas. Äiti kyseli koko ajan, mitä Jääluu rakentaa, tuleeko laavu vai teltta vai mitä. "Turvasatama koko suvulle", huikkasi jääluu ja meni töihin.

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 5, Saga 5, Laiskiainen 3, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Luukku 11

Vihdoinkin kotona. Jääluulla riitti juttua kerrottavaksi. Ja kaikki jaksoivat kuunnella. Marraskuu oli ollut Jääluulle täynnä kaikenlaisia tapahtumia. Koulussa oli kertolaskukilpailu, jonka voittajat pääsivät leirille Muotkatuntureille. Ja Jääluu pääsi. Nyt voitiin retkeillä talvellakin, sillä Jääluulla oli hallussa myös talviretkeilyn kikat. Modoc kuitenkin kieltäytyi kaikenlaisesta jääluolailusta, joten tiistaipäivä vietettiin ulkoillen kotimetsässä ja yllätyksiä oli luvassa vasta seuraavana päivänä. Modoc jäi kuitenkin vielä yöksi Mammuttilaan.

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 5, Saga 5, Laiskiainen 2, AA 1, HPöllö 1, SOM 👻

Luukku 10

Aamulla varhain Jääluu halusi näyttää Modocille, mitä hän oli oppinut, joten mentiin ulos tutkimaan hangen pintaa.

"Minkä eläimen jäljet tässä on?" kysyi Jääluu.

"Hirvi? 

Harakka?

Lehmä?" Modoc luetteli toinen toistaan älyttömämpiä vaihtoehtoja. Jääluu kikatti hervottomasti. Yhdeksän väärää vastausta oli jo liikaa, joten Jääluu paljasti liikkujan. Ja Modoc väitti, että olisi hän sen kyllä tiennyt.

Tietääkö joku muu?

Aika kuluin niin mukavasti, että matkalaiset päättivät olla mökissä vielä toisenkin yön ennen kotimatkaa.

 

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 5, Saga 5, Laiskiainen 2, AA 1,  SOM 👻

Luukku 9

Kun itkuinen Jääluu heräsi oli aurinkoinen aamu ja sängyn vieressä odotti yllätys: oikea kunniavieras oli saapunut leirille. Modoc tuli hakemaan Jääluun kotiin.Oli kuulemma sovittu, etteivät vanhemmat kerro mitään etukäteen, jotta yllätys säilyy. Jääluu oli kyllä sitä mieltä, että olisi ollut hyvä edes vihjata ja myös Modoc myönsi, että ehkä niin olisi ollu parempi.  Mutta nyt kaikki oli hyvin ja aamupalan jälkeen kotimatka voisi alkaa. Modoc oli vuokrannut auton. - Jääluu ei edes tiennyt, että Modoc osaa ajaa autoa. - Modoc myös ehdotti, että he ajaisivat vähän pitempää reittiä, yöpyisivät matkalla ja olisivat vasta seuraavana päivänä kotona.
"Eikös se olisi hyvä opetus vanhemmillesi?" kysyi Modoc silmää iskien.
"Loistava idea" totesi Jääluu ja kapusi autoon. Oli mukava matkustaa Modocin kanssa.
Monta tuntia ajettuaan he saapuivat isomummon mökille ja jäivät sinne yöksi.
Saa arvailla taustan jälkiä.

 Susanna Maalta 1, Possu Munkki 4, Saga 4, Laiskiainen 2, AA 1,  SOM 👻

Koko iso Repuhuh on niin märkä puhpuhpu

Itsenäisyyspäivänä oli aurinkoista, hiukka pakkasta ja hieno ulkoilusää - minä jopa ulkoilutin sauvoja ystävän kanssa.

Eilen alkoi lunta sadella hissukseen

Yöllä, kun saavuin leffasta, olikin jo aika talvista. Mutta aamulla, kun heräsin satoi vettä - ja sataa.

Kastuttiin lenkillä. Kuten kuvasta näkyy, oltiin aika myöhään lenkillä. Moni oli jo ehtinyt jälkensä piirtää.

Tässä Koirapojan omat merkit.

Piponi olen hukannut. Alan muistuttaa Possua. Piti siis ostaa uudet langat. Ajattelin samalla korjata heijastuspuutteen ja ostin heijastuslankaa. Tämä onkin ihanan pehmeää, joten varmaan voin pitää sitä, kunhan ehdin neuloa. Nyt on kaikkea muuta jonossa, mutta onneksi ei ole pakkasia.

Joku pukki oli ilmeisesti etukäteiskuullut, kun valitin lahjojen puutetta ja lähettänyt paketin. Säästän avaamisen aattoon, mutta kiitos jo etukäteen.

Luukku 8

Kännykät jaettiin vasta iltapuolella lauantaina. Kukaan ei oikein osannut keskittyä mihinkään, kun kaikki vain odottivat rakkaita kännyköitään. Kun Jääluu vihdoin sai luurin kouraansa, hän soitti heti äidille.

"Arvaa mitä. Me on opittu vaikka mitä ja minä olen..."

"Voi kulta, anteeksi, mutta minä en nyt ehdi puhua. Minun on juostava. Raskasta joulua -konsertti alkaa ihan just. Kiva, että kaikki on hyvin. Minä olen jo täällä ovella. Soita iskälle. Hän ehtii jutella."

"Epistä. Eikö kukaan ole tulossa edes hakemaan minua?"

" Minä en nyt pääse, kun tämä konsertti kestää niin pitkään, etten millään ehtisi sinne ennekuin te lähdette, eikä iskäkään jaksanut työviikon jälkeen lähteä ajamaam. Mutta pääsethän sinä muiden kanssa. Hei, hei nyt. Soita iskälle. Minun on mentävä."

"Tämä ei ole reilua peliä" ajatteli Jääluu. "En kyllä soita iskällekään. Olkoot! Paskat koko elämää!"

Jääluu sammutti puhelimen ja meni suoraan sänkyyn murjottamaan. Ei yhtään tehnyt mieli mennä iltapalalle kuuntelemaan muiden kotijuttuja.

Susanna Maalta 1, Possu Munkki 3, Saga 4, Laiskiainen 2, SOM 👻

Luukku 7

Leiri alkoi olla lopuillaan, joten nyt oli korkea aika kokea viimeinen suuri seikkailu ja kiivetä ylös puun latvaan, josta avautui avara näky yli erämaan. Niinpä heti aamupalan jälkeen, Jääluu pukeutui lämpimästi ja livahti ulos. Kiipeäminen kävi kevyesti, sillä kolme viikkoa töitä ja ulkoilmaelämää, oli kasvattanut voimia ja sitkeyttä. Jääluu istuskeli puussa pitkään katsellen tiaisia, jotka pyrähtelivät ympäriinsä etsien syötävää lyhyen päivän aikana. Huomenna olisi aika pakata ja aloittaa kotimatka. Tuleekohan joku vastaan asemalle? Ainakin huomenna voisi jo viestitellä kotiväen kanssa. Kännykät palautettaisiin ennen lähtöä, toivottavasti ladattuina. Kolme viikkoa ilman kännykkää ja pelejä oli pitkä aika, niin pitkä, ettei koko kännykkää ollut enää muistanut viime aikoina. Tottuisikohan sitä tällaiseen elämään?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

kun joulupukki ei tuokaan lahjoja...

Mutta pakko oli nauraa, kun Koirapoika kohtasi jään  ja alkoi hangata kuonoaan siihen. Häntä heilui ja naama nauroi, tassut vispasi ritisevällä jäällä ja lopulta Koirapoika juoksi ympyrää nurmella ja heittäytyi piehtaroimaan. Sellainen vilpitön ilo tarttuu.

Käsi on nyt oordningissa, mutta kiirettä pitää noiden lahjaneulesuunnitelmien kanssa. En siis koko aikaa ehdi kalenteria tarkistamaan. kiitos kuitenkin kaikille osallistujille. Minulla on sama kalenteri toisessakin paikassa ja siellä on käynyt kato arvaajissa. ja sekin, joka arvailee, taitaa käydä täällä vilkaisemassa oikeat vastaukset. Tässä voipi olla sellaisiakin päiviä, etten koko päivänä pääse nettiin, joten koettakaa jaksaa. Kyllä ennen aattoa käyn kaikki tarkistamassa. Oravan jälkien vaikeus kyllä yllätti. Niitä kuitenkin on paljon lähes kaikkialla.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän suomalaisia taivaita.

Illan vietän telkkarin ääressä neuloen. Ehkä pitää pyytää naapuri avuksi kuoharin juontiin.

Mukavaa itsenäistä elämää kaikille!