Suunnitelmien muutos

Uskaltauduin aamulenkille ilman suojakerrointa, kun näytti, ettei hirveästi aurinko porota. 

Sumun lisäksi oli myös hyvin märkää, melkein vielä satoi. Olin ajatellut palstailla tänään, mutta voipi olla, että jää. Märkää maata ei ole mitään syytä häiritä.

Eilen kävin kolmisen tuntia kaivamassa ja tuollaisen pätkän sain hoidetuksi. Minulla on sellainen virhe luonteessa, että pitää tehdä viimeisen päälle, jos tekee. Niinpä kaivan rikkaruohot juurineen niin pitkälle kuin yltää, erottelen maavarret ja pahiten leviävät juuret ja vien ne kokonaan pois palstalta. Näin aikaa kuluu mukavasti. Tuossa on vadelmapenkin pätkää. Annoin niille kaivamisen kunniaksi vähän hevonpaskaa ja kevyen olkikatteen. Tänään piti käsitellä loput vadelmat, mutta taitaa taas siirtyä hamaan tulevaisuuteen.

Palstavastaavanikaan ei viihdy märässä maassa istumassa, kun tahtoo pitkästyä hyvälläkin säällä. 

---

Kun otatte huomioon kitkemistaipumukseni, lienette samaa mieltä, ettei ihan heti ole kylvövalmista peltoa tarjolla. Mutta jos ensi vuonna taas.

Nyt olisi oiva aika hortoiluun, mutta jotenkin ei nuo villivihannekset ole saaneet jalansijaa ruokavaliossani. Pitäisi ryhdistäytyä.

Raportti kasvipalstalta

Siellä se ilta-auringonhohteessa lepäili eilen,

kun käytiin Koirapojan kanssa raahaamassa olkipaaleja. Olen siis satsannut niukoista euroistani kolme olkipaalia katteeksi ja myös hevonpaskaa, joka lötköttää tuossa mustassa jätesäkissä. Kalkituskin on tehty, joten nyt pitäisi ruveta viljelemään.

Lipstikka siellä jo kukoistaa. Pitänee joku päivä keitellä lipstikkasoppaa, joka on kovin herkullista. Vai pitäisikö ruveta käyttämään perisuomalaista nimitystä liperi. Liperi olisi ehkä enemmän minun juurieni mukainen, mutta kun olen tutustunut kasviin lipstikka nimellä...

Raparperikin heräilee

ja rankalla kädellä kurittamani mustaviinimarja on sisuuntunut kerrassaan.

Mukulaleinikin tilanvaltaus on näköjään vähän kärsinyt, mutta vielä riittää virtaa

kuten tässäkin, liekö joku nimeltäänkin... ...helmililja...

Possumunkki laittoi arvauskisan palkinnoksi lisää viljeltävää, mistä toki kiitän lämpimästi, mutta pyydän samalla, että ei, please, enää siemeniä. Minulla on tällä hetkellä 20 avaamatonta pussia ja kaksi avattua. Tosin jotain lehtikaalia voisin vielä ajatella ja ehkä salaattia. Säilyyhän nuo siemenet kyllä ensi kesäänkin - suurin osa varmaan säilyykin, kun en taida paljon noita kylvää.

---
Tosin minä varmaankin kitken ne taimet, jos jokin sattuu itämään pellossa, joten laittakaa vain siemeniä lisää. On aivan mahdoton erottaa, mitä sitä viljelee ja mikä on rikkaruoho.

Käytiin eilen kirsikkapuistoa katsomassa. Se on nyt hehekeimmillään.

Siellä on muutama valkokukkainen puukin

ja matkan varrella kalliot täynnä keto-orvokkeja, jotka ovat isoina mattoina todella näyttäviä.

Ja kotipihassa voikukat värittävät maisemaa.

---

Eilen oli vilkas päivä. Ehdin tapaamaan punviinin merkeissä paria ystävääkin kaupungilla.
---
Elämä piristyy, kun käy ulkona, vaikka naama kärsisis - ja sehän kärsii taas.

Kylmän kaunista

Elämä etenee minusta huolimatta. Lienee vain mentävä ulos ja kasvimaalle ja annettava naaman kutista. Ei nimittäin osoita laantumisen merkkejä vaikka yritän lymytä nurkissa. 

---

Koirapoika kävi eilen verikokeissa. Tohtorisetä totesi, että kaksivuotiaasta kävisi arvojen perusteella. Totesi myös silmät, sydämen ja keuhkot hyviksi ja hampaistakin sanoi, ettei mitään hammaskivenpoistoa ole syytä miettiä. Totesi myös, että solakassa kunnossa on, mutta sehän on vain hyvä. Ei nivelet rasitu. Olikin lihonut yli kilon kolmessa vuodessa.

---

Minäkin olen lihonut kolmessa vuodessa - enemmänkin. En sano, mitään, sillä kaikki sanottava on sanottu moneen kertaan.

---

Olen ärsyyntynyt!

Jokunen lista

Aamukahvinäkymäni on miellyttävä. Tästä puuttuu nyt yksi oleellinen eli taivas, mutta toinen oleellinen on.

Vaahteran kukinta on kaunista ja minulla sattuu olemaan tuossa näkymässä sellainen.

---

Hiljaiset, rauhalliset aamuhetket ovat aina olleet ominta aikaani. Perheellisenä nousin kaikkia muita aiemmin saadakseni oman aamun ennen kaikkea hässäkkää. Nyt on mukavan hiljainen talo. Hiljaista täällä minulla on yleensäkin, mutta aamuisin kukaan ei tunnu liikkuvan.

Listoja ei ole tullut aikoihin tehdyksi, joten parasta tarttua toimeen.

Asioita, joita ei enää kannata lykätä

1. listojen teko
2. pyykillä käynti
3. puseroiden ompelu
4. sänkypeittokankaan hankinta
5. kenkien osto
6. varatun kirjan haku 
7. kasojen järjestäminen
8. onnellisuuden kerääminen
9. kasvimaan muokkaaminen
10. kevään katselu

Asioita, jotka lisäävät onnellisuutta

1. lukeminen
2. kirjoittaminen
3. elokuvat
4. neulominen
5. ompeleminen
6. suunnittelu
7. musiikin kuuntelu
8. luonto
9. liikunta
10. tyytyväinen koira
11. ystävät

Asoita, joita on parasta oppia sietämään

1. herkkänahkaisuuden aiheuttamat kutinat, kirvelyt ja kolhut 
2. haahuilu
3. eurojen niukkuus
4. kasojen kertyminen
5. ajoittaiset ankeat ajatukset
6. voimien hiipuminen
7. kangistuva kroppa
8. heikkenevä tasapaino
9. rikkaruohot
10. suunnitelmien toteutumattomuus

Asioita, jotka putkahtavat koko ajan esiin kaikissa listoissa

1. suunnittelu
2. luonto
3. kirjat
4. kirjoittaminen
5. kuntoilu
6. siivoaminen
7. sisustaminen
8. uudistuminen
9. oma aika
10. Koirapoika

Kun on asioita, jotka koko ajan vaivaavat, niihin voisi panostaa, jos vain voisi.

Antaa mennä, kun on alamäki taas

Loistosää aurinkoihottumaa potevalle. Piti sitten nyrjäyttää nilkka, jottei tartte lähteä lenkkeilemään. Mitä sitä ei mummotekis, jotta voisi istua telkkarin edessä juomassa punaviiniä.

Blogilistani elää. Jos joku ei lopeta, laittaa ainakin bloginsa vain kutsuvieraille. Pitäiskö etsiä uusia blogituttuja vai todeta vain, ettei noitakaan ehti lukemaan.

Otetaan sille!

Vappua kaikille

Vaahterat jo kukkii,

kielot ei vielä.

Yön pakkanen nosti aamukasteen heiniin.

Minun pitäisi ruveta kohta paistamaan munkkeja.

Sunnuntaikuva numero jotain

Lumet on kadonneet, jossain vihertää ja haavat kukkii. Aurinko porottaa, mutt tuuli on hyytävän kylmä. Minä toivoisin pilvistä ja lämmintä. Mutta näillä mennään ja sisällä viihdytään.

---

Sisäviihtyminen aiheuttaa kaikenlaista. Tarvitsen lähiaikoina ruskeaa seiskaveikan vahvuista lankaa. Ei löytynyt kaupoista, joten tilasin jotain, mitä kuvittelen ruskeaksi. Saa nähdä, onko. Tilasin sitten samalla muutakin, kun nyt innostaisi pinkit ja fuksiat ja muut sellaiset värit, joita ei oikein löydy. Nyt sitten tulee kasapäin lankoja. Eipähän pääse varastot hupenemaan, kun ostaa suunnilleen samanverran kuin saa kulutetuksi. Mutta kun ei ole niitä oikeita, niin pakkohan se on. Ei niin, etteikö neulottavaa riittäisi olemassaolevistakin, mutta toiveita pitää toteuttaa.

Vietiin kalkkia kasvimaalle. Sielläkin vihertää. Leikkaamani marjapensaat ovat hätäpäissään yltyneet huimiin saavutuksiin. Ajattelin mennä pöllyttämään kalkkia illansuussa. Palstalle paistaa aurinko koko ajan, mutta jos illansuussa olisi vähemmän naamalle hyppivää. Katsotaan.

---

Suella tuntuu kevätaurinko ottavan voimille, aiheuttaa mielialavaihtelua, joten kannustuksen sana.

44 444

Taas saa kilpailla, vaikka juuri kävin tuomitsemassa kilpailun tuolla Onnelin blogissa. Mutta ristiriitaistahan tämä elämäni on kaikin tavoin, joten

Nätti nelosrivi lähestyy kävijälaskurissa. Ken lähimmäksi sattuu, saa jotain.

Hiirellä on korvat

ja pajulla on kissat.

Yöllä oli satanut ja vieläkin on taivas pilvessä. Anteeksi kaikki aurinkoihmiset, mutta minä tykkään. Kihelmöi ja kuumottaa naama edelleen, mutta tuntuu, että ulkona voi olla, Saatan jopa piristyä niin paljon, että menen kuntoilemaan - sisätiloihin toki, mutta kuitenkin jotain edistystä. 

Huom! "saatan ehkä kenties"

Olisi sisätiloissakin ohjelmaa. Posti toi leffan, jota en ole nähnyt. Sitä katsoessa voisin sukkaprojektia edistää. Kiitos Sus'!

Kaupunkipyörillä on menekkiä. Äkkiä lähtivät kaikki liikenteseen, joten niitä ei tartte mennä kokeilemaan.

Hiljennyn aamukahvin ja Casualtyn seuraan.

Uusi pelargonia

on mummon akkunalla ja akkunan alla laulaa talitiainen.

---

Sain naapurilta pääsiäiskukan.

Auringon noustessa olimme Koirapojan kanssa lenkillä, kun satuttiin heräämään ja kun ennen auringonnousua voi rauhassa kävellä. 

Valittaahan ei saisi. Aina pitäisi olla iloinen, hilpeä positiivinen, kun niin monilla muilla on asiat niin paljon huonommin. Mutta en nyt jaksa. Rassaa tuo naaman kutina ja kirvely. Rassaa, etten voi rauhassa olla ulkona vaan pitää yrittää löytää varjoja. Rassaa, etten jaksa mitään. Aloitan kaikenlaista. En edes innolla aloita, vaan jostain ihme velvollisuudentunteesta aloitan. Sitähän pitää ihmisen puuhastella, jotta saisi oikeutuksen elämiseen. Kuka sen on määrännyt? Kuka kieltää vajoamasta saamattomuuteen? Mutta näin on opetettu, joten pakko yrittää vaikkei jaksais. Se laimea yrittäminen sitten hiipuu omaan mahdottomuuteensa ja siitä tietää olevansa huono ihminen.

Antakaa ihmisten synkistellä. Synkistely on välttämätöntä. Kun oikein kunnolla rämpii pohjamudissa, sieltä nousee puhdistunut uusi ihminen täynnä elinvoimaa ja intoa. Jatkuva yrittäminen vie voimat, kalvaa sisukset tyhjiksi, muuttaa ihmisen zombiksi. 

--- 

Toki zombeillakin on paikkansa maailmankaikkeudessa.

Kun kunnolla synkistelee, tapahtuu ihme. Polttava aurinko laskee, sen viime säteet värjäävät synkkyyden hehkuvaksi, yö saapuu ja saa lakata juoksemasta. Silloin voi taas aloittaa uuden suunnittelun. Voi miettiä kesää, mitä kirjoittaisi kesällä, miten kitkisi ja kuokkisi, kastelisi ja lannoittaisi sekä mielikuvitusta että kasvimaata, mihin menisi, ketä tapaisi, mitä kokisi.

Ja pian näkee, miten uusi rohkeus ja into nostaa päätään

ja tietää nuppujen aukeavan

---

Mutta sitä ennen pitää saada rauhassa vajota.