PIKAKYSELY - PALKINTOJA

Aloitanko uuden muistikirjan?

• kyllä
• valitsen tosihienon
• otan jonkun vaatimattoman
• ihan vihko vain
• ei
• jatkan jotain jo aloitettua
• unohdan kuvitelmat säännöllisestä kirjoittamisesta
• jäitä hattuun
• sitä voi kuvitella kaikenlaista kirjoittamatta
• keskityn vain hengissäselviämiseen ja elämän realiteetteihin

Jos nyt kuitenkin kirjoitan jotain, niin

• tavoitteena on
• päiväkirja
• joka päivä jotain
• joka viikko jotain
• joskus jotain
• krapuja
• romaani

Vastausaikaa on 1.9.20 klo 22:00 asti. Kaikki vastanneet palkitaan jollain joutavalla ja turhalla tai ainakin kortilla.

Ja jos keksit muita vaihtoehtoja, aina parempi!

Jälkikäteenkin saa mielipiteitä esittää, jos on pakko tai tuntuu siltä tai sattuu huvittamaan.

Syyskuu

Nuo huokaukset tuulien
Taas rannat kuulla saa
Ja lapset koulutiensä aloittaa...

On kurjet suon jo jättäneet
On metsät vaienneet
Ja kaupunkien kasvot kylmenneet...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

Mä kirjastoihin iltaisin
Niin monta matkaa teen
Ja lainaan samat kirjat uudelleen...
Mä teetä kanssa Tsehovin
Oon juonut iltaisin
Ja aamuisin käyn seuraan Leninin...

Syyskuu, syyskuu... minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu... tuuli vastaa ei...

 Syyskuu puita riisuu

Ja me riisutaan syyskuu

Ympyrä taas sulkeutuu

On syyskuu

En lue nyt Tsehovia, enkä Leniniä. Luen Alan Bradleytä ja espanjaa. Enkä käy kirjastossa, kun kirjasto muutti pois tuosta lähistöltä. Eihän se kohtuuttoman kaukana ole nytkään, mutta ei sinne oikein kävellen jaksa vaikka kävelisi paljonkin. Eikä ole vielä paljon lehtiäkään puista kadonnut. Kovin on vielä vihreää. Mutta syyskuu on.
 ---
Koronavilkun latasin heti, kun se tuli. Sitten rupesinkin miettimään suunniteltua kotiseutumatkaa. Että, mitä teen, jos saan tiedon altistumisesta, kun olen viidensadan kilometrin päässä kotoa. En voi jäädä sinne karanteeniin, joten sitten matkustan tuntikausia julkisilla altistaen muita? Pahuksen korona!

Noista kävelyistäni pitänee sanoa, että kilometrit kertyvät useammasta lenkistä, joista ainakin pari on sellaista pitempää. Mutta on tässä lyhyiden lenkkienkin päiviä. Koirapoika on hyvin sopeutuvainen myös ulkoulun määrään. Yleensä kolme lenkkiä tehdään ja joskus kaikki ovat hyvin lyhyitä.

Nyt pitää istua enemmän telkkarin ääressä. Tuli sukkatilaus kiireellisemmällä aikataululla.
---
Hirveästi himottaisi tilata lankajoulukalenteri taas, mutta hirveä hinta tulee langoille... eikä viimevuotisiakaan ole tullut käytettyä... ja lankoja on muutenkin varmaan enemmän kuin ehdin neuloa...
---
Onko minusta tullut vanha, saamaton arkajalka?

Suomen luonnon päivä

oli eilen. Lähdettiin siis aamulla ennen kahvia pitkälle lenkille. Ajattelin tavoitella kymmentä kilometriä päivittäin. Eilen sujui, mutta tänä aamuna sitten jalat alkoi temppuilla, eikä sääkään suosi. Mutta eihän sitä aina tartte päteä.

Olisi ollut mahdollisuus hienoihin usvakuviin ellen olisi lojunut sängyssä valveilla tunnin jos toisenkin. Pitäisi myös ruveta pitämään kameraa mukana. Niitähän olisi. En yhtään ole tyytyväinen kännykuviin, mutta silti jätän aina kameran pois.

Koirapoika joutui välillä poseeraamaan. 

Odotellaan, että vilja kypsyy ja saa vielä hienomman värin. Näihin maisemiin lenkki johtaa helposti.

 Täällä on mukavia metsäpolkuja kierrettäväksi

 eikä nyt ole mitään lenkkeilijäruuhkaakaan toisin kuin keväällä, jolloin etätyöläiset valloittivat kaikki paikat.

Mahtuuhan tänne enemmänkin väkeä. Tuntui vain hassulta silloin keväällä se kansanpaljous. Olen kymmeniä vuosia täällä vaellellut ja tottunut olemaan yksin. Mutta äkkiähän sitä tottui siihenkin, että joka mutkan takaa ilmestyi ihminen.

Tänään on ehkä kuitenkin enemmän kotipäivä. Tai jos jalat vertyy... Voitais mennä vaikka toiseen suuntaan ja ihan kameran kanssa. Pilvinen sää olisi otollinen kuvaukselle.

Öisin

enimmäkseen nukutaan. Harvoin lenkkeillään. Joskus kuitenkin herätään ja katsotaan ikkunasta ulos. Ei tarvitse nousta, ei edes liikkua. Kun avaa silmänsä, näkyy sää, taivas, kuu ja joskus tähtiäkin, kesällä silkkaa valoa. Pikkuisen pitää nostaa päätä, jos haluaa nähdä naapuritalon valoja. Mutta kuka niitä haluaisi nähdä. Jos uni tuntuu kadonneen, voi sytyttää valon, ottaa kirjan ja lukea.

Valon sytyttäminen saa Koirapojan nostamaan päätään hetkeksi. Pian se kuitenkin kuorsaa uudestaan.

Olen lisännyt lenkkeihin pituutta, kun alkaa mieli painua miinukselle. Kävely luonnossa on siihen parasta lääkettä.

Nyt kuitenkin on takajalat jäykkänä, minulla. Kävelin ilman koiraa naapurikaupunginosaan parina päivänä. Oli asiaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut metroilla toiseen suuntaan. Valitsin kävelyn. Reilu kymmenen kilometria kahtena päivänä peräkkäin ihan äkkiseltään, jumitti lihaksia. Mutta kyllä ne siitä, kunhan vain jatketaan harjoituksia.

Taivaanrantaan on ilmestynyt uusia ulokkeita.

Urheilukentän parkkipaikalle kasvaa uusi talo. Kovasti muutenkin rakennetaan. Joka puolelle nousee taloja.

Savuakin näkyi taas. Minultahan mikään ei jää huomaamatta. Lintsillä oli jonkun takki syttynyt tuleen. Sähkötupakka syynä.

Säitäkin on ollut. Tänään ei ole pilviä vaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta

mutta on satanutkin.
---
Jatkamme säiden tarkkailua paremman tekemisen puutteessa - tekemistä olisi helppo kehittää, mutta motivaatio on asia erikseen.

Villi yö

 Kauniita iltoja,

 kuutamoita,

Ja sitten rankkasateita. Sade hakkasi ikkunoihin niin, että Koirapoika panikoi.. ja panikoi.. ja panikoi... Sitten tuli ukkosta, ensin vähän kauempaa, mutta ehtihän se ihan päällekin - eikä pitänyt kiirettä poistuakseen.

Kun räiske hiljeni, piti mennä ulos vähän rauhoittumaan. Yölenkkeiltiin aikamme,

kierreltiin, kahlailtiin, kastuttiin. Hiljaista oli. Kukaan muu ei ollut aamulenkillä sateessa neljän aikaan.

Kun Koirapojan häntä irtosi koipien välistä, kaarrettiin kotia kohti. Sisällä kuivailtiin ja mentiin takaisin nukkumaan. Nukahdettiin. - Ja ukkonen palasi.

---

Tänään on sitten väsyttänyt.

On satanutkin. On panikoitukin. Josko tämä yö olisi rauhallinen.

Sateet tulivat taas

ja minulta on yhä se kirja lukematta vaikka jo aikoja sitten ostin antikka.netistä. Mutta jonain päivänä, jonain päivänä...

--- 

Oli mukavaa aamulenkillä, taivas pilvessä, lämmin tuuli, eikä vielä sadetta. Auringonpaahteen jälkeen, mieleni lepäsi. Olen syysihminen.

Jämästelyä

Nuorempi mummotettava toivoi huolinukelleen uusia vaatteita, joten kulutin muutaman jämäkerän.

Mutta suoranaisesti ei langat vähentyneet, kun ostin tarpeeseen puuttuvia värejä. Vaikka kuin paljon olisi lankoja, aina on puutteita.

Aamupäivisin on vietetty parveke-elämää

erilaisten huvitusten kera.

Päivällä on käyty metsälenkeillä. Varjoissa on ollut mukavaa.

On hiljaista, kun linnut ovat vaienneet. Voi kuunnella haavan lehtien havinaa. On myös rauhallista, kun ihmiset ovat palanneet töihinsä. Erittäin rentouttavaa kävellä tuon vihreyden keskellä.

Läppäröiminen

ei voita taivaanrannan tuijottelua missään olosuhteissa.

Olen kyllä ollut kiireinenkin eli pyykännyt ja siivonnut ja kestinnyt vieraita.

Sain yhdet ylipolvensukatkin valmiiksi. Osallistuin Mian SullaVikat sivuilla kalisteluun eli tein Pätkis Hurmaavat vähän soveltaen. Ylimmän kuvan värit ei oikein vastaa todellisuutta, siksi tuo alempi kuva. Oli kiva malli ja Nallesta tuli just sopivat isompaan jalkaan. Meni yllätyslahjaksi.

Enimmäkseen on kyllä vain oleiltu. Parvekkeella juotu aamukahveja ja rentouduttu,

seurattu elämän ohimarssia ja ajateltu joutavia.

Mutta huomenna on maanantai, uusi viikko ja uusi alku pitkästä aikaa.

Koirapuistossa

Päivä on taas mennyt ihan sujuvasti. Siivousta olen ajatellut, että jos huomenna.

Ainoa merkittävä saavutus on, että vein Koirapojan puistoon tutkailemaan muiden jälkiä.

Puistossa on komeita katajia.

---

Nyt menen vääntämään yhdet sukat loppuun.

Ajattelua

Poikani, joka usein osuu asian ytimeen, totesi kerran:
"Sinä kyllä ajattelet usein siivousta."
---
Ajattelen nytkin.
---
Ajattelen myös noiden edellisen postauksen kommenttien innoittamana kuntosalia, raudan nostelua, lihaksia. Niin mukavaa kuin tuo kutistuminen onkin, niin sairastamalla kutistuminen syö lihaksia, joita olisi kuitenkin hyvä olla, jotta pysyisi kasassa. Niinpä tein exellin printattavaksi. Luin nääs jostain ihmisestä, joka vetää viivan joka kerta, kun on tehnyt 10 lihaskuntoliikettä. Kuulostaahan helpolta, vai kuinka??? Kymmenen kyykkyä, punnerrusta, punttien nostelua... senhän voi tehdä ihan noin vain... vaikka kesken siivouksen ajattelun. Siispä seinälle excel ja siihen rukseja. Excel alkaa vasta maanantaista, mutta voin sitä ennen kuivaharjoitella.

Onnistuin pääsemään espanjan kurssille - ja aika monelle kirjoittajakurssille - ja japanin matkailualkeisiin... Näyttää kalenteri aika täydeltä. Varmaan tässä vielä perun jotain - mutta en espanjaa. Nyt on kolmisen viikkoa aikaa kerrata tuo ykköskirja. Osaamiseni on aika heikoissa kantimissa, mutta yritän. Ja kurssillehan menen tietenkin, Olisi vain kivempi mennä, jos edes jotain olisi hallussa. Verbien aikamuodot... Sitähän voi kyykätessä hokea ir- voy-vas-va-vamos-vais-van-he ido-has ido-ha ido-hemos ido-habéis ido-han ido-fui-fuiste-fue-fuimos-fuisteis-fueron-iba-ibas-iba-íbamos-ibais-iban-había ido-habías ido-había ido-habíamos ido-habíais ido-habían ido-yendo, niin on opittu mennä verbin taivutus. Ja sitten vain ne kaikki muut.
---
Mitenkähän korona suhtautuu siihen, että olen suljetussa tilassa tusinan vieraan ihmisen kanssa tuntikausia? Mikähän on jokun ikivanhan opistotalon ilmanvaihtotila?

Ajattelen, että alkaa olla viinimarjat poimittu - ellei sitten vielä jotain rääppimisiä. Aika hyvin olen kyllä saanut tyhjennettyä, mutta jokunen marja vielä on. Pitää käydä joskus ottamassa jälkeen kuva. Tämä on se ennen.