Luukku 21

 

Leo heräsi aamulla ensimmäisenä ja hiipi katsomaan laaksoa. Mutta niinhän siinä kävi, ettei siellä ollut enää yhtään vettä jäljellä. Näkyi vain paljasta kalliota ja jotain sitkeitä sammalmättäitä. Kun Leo palasi sisälle, olivat muut jo aamupalalla.

"Ei ole enää merta", totesi Leo. "Jäi vain muistoihin kaukaiset hetket sisämeren äärellä."

"Ei siitä kovin kauan ole", sanoi Jääluu

"Ei ole, ei. Mutta tuntuu kuin se olisi ollut unta vain. Kun nyt katselee laaksoa, ei pysty käsittämään, että se oli eilen meri. Mukavaa, että satuin sen kuitenkin näkemään. Varmaan kaikki ihmettelevät, kunhan kerron siitä kotona."

Haikea mieli meinasi tulla Jääluulle, kun Leo puhui kotiinpaluusta. Mutta eipä siinä kauan ehtinyt haikeilla, kun oli taas uusi jännä päivä edessä. Oli talvipäivän seisaus eli vuoden pimein päivä ja silloinhan sattuu kaikkea outoa.

Pisteet:

Saukkis 8

Possu 4 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Puikko 1

Luukku 20

 

Aamullakaan ei päästy vielä ruotimaan retken tapahtumia, sillä radiosta kuului uutispommi. Lämmin ilmamassa oli sulattanut vuoristoon sataneen lumen. Vesi syöksyi alas laaksoon ja muodosti valtavan sisämeren aivan kaupungin laitamien lähelle. Mammuttila kuten muutkin talot oli rakennettu ylätasangolle, joten vesi ei heitä uhannut. Tulvia oli ollut ennenkin, mutta tämä oli ilmeisesti suurin vuosikymmeniin. Leo ei ollut koskaan nähnyt tulvivaa laaksoa, joten hän halusi tietenkin mennä katsomaan äkkiä syntynyttä merta. Maistaessaan vettä hän ihmetteli, kun se ei ollut suolaista vaikka vettä oli meren verran.

"Sehän on sulanutta lunta, eikä lumi ole suolaista", selitti Pitkähammas.

"Voisiko tuonne mennä kalastamaan?" kysyi Leo.

"Ei siellä ole kaloja. Siellä on vain heinää ja kivikkoa. Aikanaan vesi haihtuu pois ja nurmi vain jää. Tuolla näkyy jo pieniä puroja, joita pitkin vettä valuu pois. Se imeytyy matkalla maahan ja osa haihtuu auringon paistaessa poia. Jos nyt tulisi pakkanen, tähän saataisiin hieno luistinrata. Mutta ei ole luvassa pakkasia. Föhntuuli tuo vain kuivaa ja kuumaa ilmaa, joten eiköhän tämä huomiseksi ole jo kadonnut."

Pisteet:

Saukkis 8

Possu 3 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Puikko 1

Luukku 19

 

Kotiin päin lähdettiin aikaisin aamulla. Leo halusi kävellä ainakin alkumatkan, ehkä perille asti, jos Jääluu jaksaisi. Alkumatka sujui hyvin, mutta puolen päivän aikaan piti pysähtyä taas syömään. Eväitäkin oli, mutta Leo kiipesi pienelle mäelle tähyämään, näkyisikö jotain ravintolaa. Jos nyt syötäisiin kunnolla, jaksettaisiin ehkä kävellä loppumatkakin.

"Tuolla näkyy jokin paikka auringossa. Vähän tuo heijastus hämää, mutta luulen, että se on ravintola. Kävellään sinne. Ei sinne ole enää pitkä matka."

Olihan se ravintola. Matkalaiset söivät herkullista kasvismuhennosta ja lepäsivät hetken. Loppumatka menikin kuin huomaamatta. Yksi lepotauko pidettiin joen partaalla, syötiin eväät ja lepuutettiin jalkoja. 

Vaikka kävely sujui hyvin, oli ilta jo pitkällä, kun Mammuttilan ovi avautui päästämään uupuneet kävelijät sisään. Niin väsyneitä molemmat olivat, että matkakertomuksen läpikäynti jäi seuraavaan aamuun.

Pisteet:

Saukkis 8

Possu 2 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Puikko 1

Vain valkeata joulua...

 

Tasainen vesivirta valuu ikkunoihin. Koko päiväksi on taas luvattu vesisadetta. Aamulenkki ehdittiin tehdä kuivin jaloin, mutta eiköhän tänään vielä kastuta.

Joulukalenterisatoa.

Leivoin yönylisämpylöitä. Syöhän noitakin.

Luukku 18

 

Elisen luolaretken jälkeen oli mukava liikkua ruohometsässä ja nähdä sinitaivas. Sää oli yllättävän kesäinen vaikka oltiin yli joulukuun puolivälin. Retkeilijöitä ei yhtään haitannut lumen puute, sillä maasto oli yllättävän epätasaista. Jos kannot ja kuopat olisivat olleet lumen peitossa, olisi kävely ollut hankalaa ja koko retki jätettävä tekemättä. Nyt Jääluu oli pyytänyt hotellilta eväät, joten koko päivä voitiin samoilla metsässä. Jättimäisten ruohojen lisäksi alueella kasvoi isoja varpukasveja ja jopa kokonaisia puita siellä täällä. Kasvien joukossa oli paljon molemmille uusia pikkueläimiä. Jonkun sarvijaakon kiipeilyä puun rungoilla olisi voinut seurata tuntikausia. Seuranta loppui kuitenkin äkisti, kun pieni lisko livahti puun kolosta ja nappasi pitkällä kielellään sarvijaakon. Jääluuta vähän säälitti, mutta sellaista elämän kiertokulku on.

Tämä olikin viimeinen retkipäivä. Aamulla pitäisi lähteä kotimatkalle.

Pisteet:

Saukkis 8

Possu 2 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Luukku 17

Seuraavana päivänä retki suuntautui tippukiviluolille. Vaikka luolasto oli laaja, oli sisäänkäynti hyvin ahdas.

"Tmä on ollut entisinä aikoina hyvä turvasatama esi-isillemme, alkunisäkkäille, jotka olivat hyvin pieniä aikana, jolloin jättiläismäiset dinosaurukset hallitsivat maailmaa", totesi Jääluu ja jatkoi: "Olisi aika mukavaa olla arkeologikin. Saisi kaivella esiin kaikkia jänniä luita ja muuta. Maailmassa on hirveästi asioita, joista olisi kiva tietää enemmän."

"Niinhän se on", myönsi Leo. "Jospa nyt mennään luolastoon. Kait sinulla on taskulamppu mukana. Tuolla on varmaan aika pimeää."

Olihan siellä pimeää, aavemaista, jännää. Vaaleat kalkkikivipylväät tekivät luolaston sokkelomaiseksi. Lattialta kasvoi isompia ja pienempiä tappeja ja katosta roikkui vastaavia. Osa oli kasvanut jo yhteen paksuiksi pylväiksi. Mammutit kiertelivät luolissa koko päivän. Välillä luolan pohjalla virtasi vettä puroina. Kun taskulampun valo osui veteen, näkyi valkoisia, sokeita olmeja uiskentelemassa vedessä. Ne olivat sokeita, koska eivät tarvinneet näkökykyä luolan ikuisessa pimeydessä. Niiden tuntoaisti oli kehittynyt äärimmäisen tarkaksi korvaamaan silmiä.

Päivä oli jännä ja uuvuttava, joten illalla uni taas maistui.

 turvasatama

Pisteet:

Saukkis 7

Possu 2 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Luukku 16

 

Seuraavan päivän retki suuntautui Leon toivomuksesta jäkäläkankaalle.

"Minulla on jo ihan poikasesta lähtien ollut jokin sisäinen kutsumus palleroporonjäkälän pariin. Olen suunnitellut joskus jopa jäkälätutkijan uraa. Se ei ehkä olisi kovin järkevä valinta, mutta tiedä sitten, mikä olisi. Mitä sinä haluat tehdä?"

"Mieluiten olisin kirjailija, mutta kait minä menen jotain opiskelemaan. Olen miettinyt joko yliopistoa ja äidinkieltä. Sieltä päätyisin varmaan opeksi johonkin pikku kouluun. Toisaalta pukusuunnittelijan ura kiehtoo myös. Ammattikoulussa on pukuompelijanlinja, jonne varmaan helposti pääsisi. Mutta sen näkee sitten aikanaan, kunhan nyt ensin saan tuon peruskoulun loppuun."

"Niin, onhan tässä aikaa. Ajattelen kyllä, että mieluiten varmaan tekisin sellaista työtä, mistä tykkäisin kuin sellaista, mistä saa paljon rahaa."

"Olen ihan samaa mieltä, mutta alkaa olla nälkä. Palataanko hotellille syömään?"

"Hyvä idea. Juostaan."

Ja sinne ne mammutit tömistivät, kohti ruokapöytää.

Pisteet:

Saukkis 6

Possu 2 🐦

Beate 2 🐦
Sus' 2 🐦

Laiskiainen 2

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

 

Se on taas uusi päiväja uudet kujeet - tai vanhat eli neulomista riittää.

Oli tuossa kävijälaskurikilpailu, jonka Beate voitti. Yritän keksiä jotain palkintoa ja saada postiinkin. Lohdutuspalkintoa varten annoin osallistujille numerot siinä järjestyksessä, kun satuin bongaamaan eli näin:

1. Saukkis
2. Possu
3. Susanna
4. Suvi
5. Pöllö
6. Sude

Sitten käännyin satunnaislukugeneraattorin puoleen:

 

eli lohdutuspalkinto lähtee Susannalle maalle.

Koirapoika on vähän oksennellut, joten se käväisi lääkärissä. Eipä ihmeempiä löytynyt eli kunnossa. Sai oksennuksenestopiikin ja mahalääkekuurin. Todettiin terveeksi kaikin puolin eli sydän lyö, sisäelimet on kunnossa ja veriarvot ok. Helpottava tieto minulle. Koirapoika ei tykännyt olla tutkittavana, joten on iloinen, kun nyt saa olla rauhassa. 

Joulukalentereista on tullut kaikkea kivaa

Joulu on kohta.

Luukku 15

 

Seuraavana aamuna kaikki heräsivät aikaisin. Alkoi pakkaaminen ja kokkaaminen, sillä Jääluu ja Leo lähtivät yhdessä telttailemaan. Edessä oli viimeinen suuri seikkailu ennen jouluhössötystä. Telttailu olisi ollut mukavaa, mutta koska oli joulukuu, Jääluun vanhemmat tilasivat hotelli Vanhasta Mammutista huoneet muutamaksi päiväksi. Vanha Mammutti sijaitsi keskellä luonnonpuistoa, joten ympäristössä riiti päiväretkipaikkoja. Ensimmäisenä päivänä nuoret suunnistivat kalliosta kumpuavan lähteen reunamille. Lähteellä oli kuulemma taikavoimia. Jos sen reunalla lausui hiljaa mielessään toivomuksen kolme kertaa, toivomus toteutui.Toivomusta ei saanut kertoa kenellekään, jos halusi sen toteutuvan, joten Jääluun ja Leon piti vain arvailla, mitä toinen oli toivonut.

Pisteet:

Saukkis 6

Possu 2 🐦

Laiskiainen 2

Beate 2 🐦

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Sus' 1 🐦

Luukku 14

 

Aamulla Jääluu selaili Leon kännykkää. Nähtyään hienon ison kuvan Leosta, hän kysi:

"Mikä tuo kuva on?"

"Passikuva. Minun piti uusia pikaisesti vanhentunut passi, kun huomasin lehdessä mainoksen, joka mukaan oli mahdollista olla matkalla puoleen hintaan, kunhan vain varasi matkan viikon aikana. Lähetin passihakemuksen heti ja onneksi sain sen ajoissa. Matkavaraukseen kun piti saada mukaan myös passin tiedot. Lennot tänne ovat sen verran kalliit, että tuollaiseen tarjoukseen kannatti tarttua. Lennolla oli kyllä hyvin tilaa, koska tällä hetkellä harva uskaltaa matkustaa."

"Mukava, että sinä uskalsit."

"Tottakai. En olisi mistään hinnasta jättänyt tulematta," hymyili Leo. "Matkustaminen on muutenkin mukavaa ja kun on menossa rakkaittensa luo, se on vielä mukavampaa."

Jääluu punastui jostain syystä ja hämmennystä peittääkseen rupesi suunnittelemaan telttaretkeä.

Pisteet:

Saukkis 6

Possu 2 🐦

Laiskiainen 2

Beate 1 🐦

AnonyymiAnne 1 

Marika 1

Sus' 1 🐦