Hifistelyä vai vastuullista elämää

 

Pakollinen sääkatsaus ensin eli oli pyryä toissapäivänä. 

---

Lapseni, aikuiset ihmiset, omillaan elävät, itsenäisesti ajattelevat, ovat ns. tietoista kansanosaa. Uskovat koronan olevan todellista, pitävät maskeja, pesevät käsiä, pysyvät kaukana muista ihmisistä, etenkin minusta. Jos joskus tavataan, pitävät aina maskit päällä, koska joutuvat töiden takia tapaamaan muita ihmisiä. Olisi kiva tavata heitä, mutta on minusta myös herttaista, kun ottavat vanhuuteni tosissaan vaikken vielä olekaan virallista riskiryhmää.

---

Ymmärrettävästi lapseni ovat myös huolissaan maailman kestokyvystä, koska oletettavasti he elävät täällä pitempään kuin minun ikäluokkani. Tarkka kierrätys, harkittu kulutus, uusiutuvien luonnonvarojen käyttäminen on tietenkin päämääränä. Ja tähän liittyy myös kasvissyönnin suosiminen. Ja tästä seuraa uusi herkkuni:

 

En aio lopettaa maidon juontia, sillä pidän lehmistä, haluan, että lehmiä on, mutta käytän myös kauramaitoja. Päätin kokeilla kauraa myös kahvissa. Ihastuin. Aamukahvi on elämys. Ensin mikrossa kiehautan tätä baristaa, lisään kuuman kahvin ja vielä päälle lorauksen kylmää baristaa. On uskomaton makuelämys. En aio luopua tästä vaikka maksaa maitoa enemmän.

---

Ja kun rupesin kertomaan, miten lapset kasvattavat minua, pitänee mainita myös, että tilasin fiksuruoka.fi-sivulta (myös lasteni suosittelema sivusto) soijasuikaleita. En ole soijaan ihastunut, mutta tytär väitti, että nämä on hyviä. Kokeilenpa siis. Tosin soijan ympäristöystävällisyydestä en ole niinkään varma. Ja kaikenkaikkiaan, minä rakastan grillimakkaraa! Soijamakkara on kyllä lähinnä puuta.

Toki olen tässä neulonutkin. Ystävä kertoi kauan sitten, että villasukat on rikki. Neuloin sitten Blossominjämistä synttärilahjaksi perussukat muurahaisenpolkujoustimella.

Saukkis huolehti minun huivineuleestani lähettämällä ekat ohjeet. Neulon siis sittenkin elämäni ekan kolmiohuivin. Muuten helppoa, mutta tuo lanka on niin löysäkierteistä, että pitää koko ajan olla tarkkana, ettei puikko sujahda langan keskeltä. Bambulankaa, joten voin kietoa huivin sitten joskus herkkäihoisen kaulani ympäri.

Jos toissapäivänä pyrytti, oli eilen sitten paukkupakkanen, kaunista, aurinkoista, mutt hyytävä tuuli.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Tosin tänään on pilvistä, harmaata, pientä lumisadetta.

Kahvin ihmeellinen taika

 

Heräsin ankeissa tunnelmissa muistellen kaikkia pahoja sanoja, joita on satanut. Päätin, etten tänne tule ollenkaan, koska siinä mielentilassa voi tulla sanotuksi jotain, mitä joutuu katumaan. Mutta aamukahvin ja aamumaiseman katselun jälkeen, elämä alkoi taas hymyillä. Liekö se kahvi vai maisema, ehkä sittenkin maisema. On onnea, kun voi katsella ikkunasta ulos.

---

Koirapoika tulikin kertomaan, että suurempaa onnea on, kun voi lähteä ulos.

---

Melkein aloitin eilen ihan uuden jutun elämässäni. Melkein aloitin huivin neulonnan.

Knit along with Taito E-P (KAL - yhteisneulonnat)

Mutta meni liian vaikeaksi löytää ohjetta, joka oli hautautunut kommenttien suohon. Ehkä joskus löydän selkeän huiviohjeen jostain ja rikon taas rajojani. Nyt kuuntelen Koirapojan kutsua. 

aamukuutamo

Paljolla kirjan tekemisellä ei ole loppua

 ja liika lukeminen väsyttää.

---

Tällaisella Raamatun viisaudella minua yritettiin kasvattaa. Ei onnistunut. Mikään ei pitänyt minua erossa kirjoista - paitsi se paljon mainostettu ruuhkavuosien väsymys. Toki silloinkin satunnaisesti luin, mutta vähän. Nykyisin luen kyllä aina tilaisuuden tullen, joka päivä, mutta en yleensä tuntikausia yhteen menoon vaan pienissä pätkissä. Neulominen vie aikaa. Ennen neuloin ja luin, mutta nykyisin en oikeastaan. Nykyisin neulon ja katson telkkarista jotain. Yksi ystäväni ihmetteli, miten pysyn juonessa mukana, jos luen vain vartin tai puoli tuntia kerralla. Hänen pitää oikein asettua lukemaan ainakin tunniksi, mieluiten päiväksi, joten hän lukee suht vähän. Ei minulla ole ongelmaa juonessa pysymisessä. Johtuneeko siitä, että minä en ole mikään pikalukija. Olen märehtijä. Luen, syvennyn, annan ajatusten kulkea omia teitään, elän tarinassa. Vuosien jälkeen en kyllä välttämättä osaa selostaa lukemieni kirjojen juonta. Osaan sanoa, tykkäsinkö vai en. Ja voin lukea uudestaan, jos tekee mieli. Siksi kirjahyllyssäni on myös luettuja kirjoja lukemattomien joukossa.

Sain eilen tällaisen yli 700 sivuisen järkäleen loppuun. Lukeminen kesti noin kuukauden. Välillä piti henkilöluettelosta tarkistaa, kuka kukin on. Henkilöitä oli useita. Eri henkilöt kertoivat tapahtumia omalta kannaltaan. Tarina tapahtui kahdessa ajassa eli nyt ja 20 vuotta sitten - ja toki siinä välillä ja ennen ja jälkeen. Oli koukuttava teos. Loppuratkaisu oli vähän turhan mielikuvituksellinen, mutta sehän selveni vasta viimeisillä sivuilla, joten lukemista se ei haitannut. Dekkari siis. Paljon kuolleita, paljon teorioita, paljon kaikkea. Ongelmaksi tuli, että mitä nyt alan lukea. Sen verran olin tarinan lumoissa, että oli vaikea siirtyä toisenlaiseen. Kokeilen Pakkasta. Ei, ei, ei! Kokeilin Indrek Harglaa ja apteekkari Melchioria. No, ei! Kävin kirjahyllyäni läpi. Kirjoja on, mutta mikään ei napannut.

Päädyin sitten sukeltamaan suomensukuisten historiaan. On tarpeeksi erilainen. 

---

En aio ruveta mitään kirjablogia pitämään kuitenkaan.

Tyydyn näihin taivasasioihin. Meillä on joka puolella noita torneja ja tötteröitä taivaanrannassa

ja jatkuvasta pesemisestä huolimatta ikkunat ovat aina likaiset. Jokainen sade piiskaa ikkunan pintaan kaikenlaista rähmää. Tämä ei ole lumisadetta vaan ihan vain ikkuna auringon valaisemana. En aio kuitenkaan ruveta nyt ikkunpyykille.

Auringosta puheenollen, kevät edistyy. Talvella aurinko laski tuonne Kalasataman tornien vasemmalle puolen, nyt jo Pasilan taakse. Auringon seuraaminen tuottaa minulle suurta tyydytystä

kuten syöminenkin. Tein eilen omenapiirakan omenasoseesta, vaniljarahkasta, munista ja kasvispiirakan wokkivihanneksista, hapankaalista, kirsikkatomaateista, sipulikermasta, munista. Molemmista tuli hyvänmakuisia.

Aamuja

Jäykkää on ylösnousu, jäykempää, jos on reippaasti liikkunut edeltävinä päivinä. Suht ketterästi kuitenkin vielä hilaan ruhoni sängystä ylös, kankean ketterästi. Eikä nykyisin kolota - paitsi toki lihakset huomauttelevat olemassaolostaan punnerrusten seurauksena. Mutta Koirapoikaa ei jäykistä ikäkään.

Joinakin aamuina päivä koittaa tummasävyisenä. Kone ei tahdo lähteä käyntiin. Takkuaa, takkuaa. Synkkiä pilviä näkyy kaikkialla.

Ja sitten on tällaisia aamuja, toiveikkaita. Elämä on ihanaa. Edessä oleva uusi päivä on täynnä mahdollisuuksia. Kaikki tulee sujumaan.

---

Olen miettinyt, mikä aamuihin vaikuttaa. Tietenkin unella on osuutensa. Levänneenä kaikki on kevyempää. Valvoessa ongelmat paisuvat. Uskon kuitenkin, että kaikki johtuu auringonpilkuista - tai maahisista. 

 

 Ämpäriin en ole viime päivinä kurkistellut. Mutta tänään iso luuta lakaisee. Koirapoika vaihtaa taas vaatetustaan, joten karvaolentoja vaanii nurkissa. Ajattelin imaista ne pois. Uusiahan tulee kasvavalla tahdilla ennenkuin talviolemus on vaihtunut kesäiseen. Koirapoikaa tuntuu valo säätelevän kuten villieläimelle kuuluukin. Sen sutjakkaaseen olemukseen mahtuu monta karvaa, kun on alus- ja päällysjutut.

Lankojakin pitää taas tutkailla. Yhdet luvatut sukat valmistui. Hyvin on paasto pitänyt lankojen osalta, mutta myös muuten. Punaviiniä ei tietenkään tee mieli, kun kerran olen päättänyt pitää taukoa. Kirjoja on himoittanut, mutta tilailen sitten, kun paastonaika on ohi.

Hiihtolomakalin perinnekintaat näytti niin mukavilta, että alkuperäisen jämälankaversion rinnalla tein itselleni omanväriset eli punamustat, ihan ohjeen mukaan, paitsi peukaloita pitensin molemmissa. Ihmisillä on ilmeisesti nysäpeukut. Napakat tuli, mutta mahtuu venyttämällä minunkin lapiokäsiin.

 

Vien taas Koirapojan ulkoilmaan. 

---

Mukavaa päivää teillekin!

---

Olen huomannut, että lukijani ovat pitkälti vaihtuneet, ainakin kommentoijat. Entisiä näkyy harvoin. Onneksi on uusia. Aina ilahduttaa, kun joku käy jotain sanomassa.

Jäähyväiset helmikuulle

 

Jääkeli oli mielenkiintoinen. 

Kun jää suli hangen päältä, Saharan hiekkadyynit tulivat näkyviin.

 Aurinko piristää. 

---

Minä olen kyllä lähinnä taas haahuillut ilman näkyvää tulosta.

 

Ilman lämmetessä tassujen alle saatiin nurmikkoakin. 

---

Enemmän on kuitenkin edelleen lunta ja loskaakin. 

Tänään olin ajatellut harrastaa matkailua, shoppailemaan johonkin, hankkimaan puuttuvaa tarpeellista. Nyt tuntuu, että ilmankin pärjään. Saa nähdä, miten käy.

 

Ja lopuksi tietenkin jokunen taivas, aurinko ja kuu. Kuutamoita, hienoja, on ollut.

Mahtavaa maaliskuuta meille kaikille turvavälein, maskein ja käsipyykein.

Vaihtelua

 

Sitä pitää keksiä jännitystä elämään kaikkialta. Tänään menin kauppaan ennen Koirapojan aamulenkkiä. Siinä voi jännätä, suuttuuko Koirapoika ja käy kusaisemassa keittiön matolle. Ei käynyt. Kiltisti odotti jalat tiukasti ristissä.

Kunnon koiran tavoin vasta ulkona suhautteli merkkejä

 ja melkoisen kärsivällisesti odotteli, kun minun oli pakko kuvata jäätyneitä oksia. Harmi, kun tuo känny ei ole huippukameralla varustettu, enkä kuitenkaan viitsi kameraa pitää mukana.

 Ihan ok kuviahan noinkin saa, mutta kun olisi välineitä parempaankin. Josko kevään myötä taas kameratkin pääsee ulkoilemaan.

 

Vaikka minulla on koira itsellänikin, on sanottava, että koirien keltaiset merkit kaikkialla ovat ällöjä, niistä "unohtuneista" kakkaläjistä puhumattakaan. Mutta tämä on jo huippu. Satuin näkemään, kun pikkupoika äitinsä kanssa rakensi lumiukkoa. Seuraavalla kerralla ohikulkiessa huomasin, että joku oli laskenut koiransa merkkailemaan sitä. No, tänään oli jo koko ukko rikottu.

 

Nämä on aika hyvin säilyneet.

Varastin kuvan. Oli kiva nähdä Saharan hiekkaa hangilla.

Pikaisesti tein Koirapojan nivelrikkoiselle kaverille kyynärlämmittimet. Saa nähdä toimiiko. Suostuu se kuulemma kävelemään näiden kanssa. Kaikenlaista vaatetta on kokeiltu, mutta ei toimi, kun koira kieltäytyy kokonaan liikkumasta puettuna.

Näkyvyys katosi.

Helmikuun viimeinen viikko

 

Olen taas ruvennut aamuisin istumaan läppärin ääressä. Tarkkaavainen katsoja huomaa, että taustalla olisi avaamaton palapeli, jota voisi tehdä turhan netissä roikkumisen sijaan. Tuolilla on pestyt matot, jotka voisi levittää lattialle, jos vain ensin pesisi larttian. Näkyy myös jouluvalojen piuha. Kohtahan nekin voisi taas pakata pois. Toistaiseksi on kyllä öisin sen verran pimeää, että on kiva, kun jossain tuikkii. Hesarinhan naapuri tiputtaa luettavaksi viikonloppuisin, mutta näin viikolla sitä ei tule. Tuo kortti, joka on jäänyt pöydälle, tuli postcrossingista.

Hobittikolon ovi. Suurin osa postcrossaajista käyttää paljon aikaa ja energiaa  etsiäkseen hienoja kortteja. Niitä on ilo saada.

---

Huom! virkkaajat:

Osallistu koralliriutan virkkaamiseen.

Minähän en ole virkkaaja, mutta onhan se ainakin yksi koralli tehtävä.

 

Tuo koralliriutta oli välihyppy tai oli outo päähänpinttymä kuten Gorbatshovilla aikoinaan. Meillä on talvi ja siitä on aikaa, kun snorklailin koralliriutalla. Eilen satoi vettä. Illalla pakastui. Nyt on kaikki kävelytiet koppuraista jäätä. Teemme taas vain pikkulenkkejä, jotta mummo pysyy pystyssä.

---

Mummo on kuntoillut ja nyt on sitten kipeitä lihaksia kaikkialla. Mukavaa huomata, että on niitä lihaksiakin olemassa, kunhan vain sitkeästi kaivaa.

 

Eilen oli portaiden edessä joku muukin harjoittanut liikuntaa.

 

Mekin vähän pitempää lenkkiä kokeiltiin, kun sää oli suotuisa.

---

Nyt siirryn vaikka neulomaan. Koirapoika vielä nukkuu.

 

Jos elämäni olisi jännittävämpää, voisin kirjoitella huimista seikkailuista, mutta sillä mennään, mitä on. Hyvää viikkoa meille kaikille!