Kun tässä on taas aamu ja on herätty aikaisin, käyty lenkillä, juotu aamukahvit, niin nythän voisi ruveta tekemään kaikkea sitä, mitä täytyisi eli järjestelemään tavarakasoja, imuroimaan lattiaa, tiskaamaan astioita ja jopa käymään suihkussa, mutta kun ei innosta, pitää keksiä jotain muuta muka tärkeää, ettei vain tulisi tehdyksi niitä pakollisia. Sitähän voi vaikka tulla blogiin höpisemään.
Koirapoika lepäilee tyytyväisenä, kun maha on täynnä eikä suolistossa kupli.
Vähän Koirapoikaa hämmästyttää, kun ei mennä normilenkkiä enää koskaan. Ei mennä sillä tuo mäki on silkkaa kuhmuraista jäätä. Ja kun siitä monet ovat kulkeneet on kaikki pientareetkin tallautuneet yhtä liukkaiksi. Ja sitten jos yrittää vielä kauemmas, tulee vastaan kallio toisella puolen ja tiheä pensaikko toisella ja koiran kakkaa molemmin puolin. Mutta sopeutuvainen on Koirapoika, kiltisti jalkakäytäviä kulkee. Ja mikäs on kulkiessa, kun siellä ne muutkin koirat liikkuu ja tienreunoja merkkailee.
Minulla kun tuota lukemista on niin vähän, niin toteutin monivuotisen suunnitelman ja hankin tällaisen tuhatsivuisen opuksen. Tai suunnitelmahan on lukea tämä. Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että ihan mahdoton kirja, toivoton lukea. Joten pitäähän se itse kokea, että voi sitten sanoa mielipiteensä. En kuitenkaan aio aloittaa lukemista tänään. Sen sijaan voisin aloittaa hissukseen, jos ei vielä tänään, niin kohtapuoleen, sen kevätpaaston, jossa ei ostella kirjoja eikä lankoja, ei syödä suklaata tai muuta karkkia eikä juoda punaviiniä, eikä mitään muutakaan juomaa, jossa on prosentteja. Sellainen paasto hyvin sopisi tähän aikaan.
Illalla oli taas väri-iloa taivaalla. Nyt näyttää jotain valkoista leijuvan maata kohti. Ei silti taida kinoksia koota.
