tiistai 13. kesäkuuta 2017

Satoihan eilenkin


(osaan käsittämättömän määrän suomenkielisiä laulunsanoja, jotka junnaavat korvamatoina päivästä toiseen, vanhoja levyjä aina, nykyisin en paljon musiikkia kuuntele, töissäollessa soi radiorock aina, pitäiskö kotiin hankkia radio? haluanko taustameteliä? enpä taida haluta, mutta pitäiskö ihan yleissivistyksen vuoksi? onneksi nyt ei ole valuuttaa, joten vastauksen voi siirtää tulevaisuuteen)
Ja satoi tänäänkin. Eilen kävin kyllä kuntoilemassa, mutta tänään ajattelin viettää kotipäivän. Suunnittelin jopa pyykkäämistä, mutta onneksi pyykkituvalla ei ollut vapaita vuoroja. Jonain päivänä on kyllä pakko pyykätä, mutta kun etukäteen on hyvin vaikea tietää, milloin moinen homma huvittaa, en kovin usein viitsi varata vuoroa valmiiksi. Ehkä kaivan kankaita esiin ja suunnittelen ompelevani jotain.


Sade näyttäisi loppuvan (kuva on kyllä toissapäivän iltapuolelta), joten olisi mahdollista tehdä jotain ulkonakin.


Kurpitsat ja kesäkurpitsat (tuo täplikkyys johtuu siitepölystä) rehottavat parvekkeella siihen tyyliin, että viihtyisivät isommissa ympyröissäkin. Niitä varten olisi jo valmista penkkiäkin, mutta ehkä jätän senkin homman huomiseen. On nimittäin taas joku allerginen reaktio eli kutinaa siellä sun täällä. Epäterveet elämäntavat kostautuvat. Rupean siis hetkellisesti kunnialliseksi ihmiseksi. Antaisinkohan itselleni luvan lohduttautua shoppailemalla jonkun mallilehden? - ehkäpä tyydyn kaivelemaan kaavoja vanhoista varastoista. Toisaalta ongelma ratkeaa itsestään, kun vain tarpeeksi kauan viivyn tässä koneen ääressä. Tulee ilta ja yö ja päivä on mennyt.

8 kommenttia:

  1. Kurpitsat odottavat täälläkin isompaa kasvualustaa: vesisade ja 10 asteen lämpö ei houkuta ulkotöihin.

    VastaaPoista
  2. Mitääntekemättömyyden taivaallinen autuus!! Täällä myös lojupäivä, kirjaa, konetta ja elokuvia.. On se mukavaa kun ei tarvi tehdä mitään, riitti kun imuroi ja päivän työt oli ns pulkassa, meni jotain 10 minuuttia;DD

    VastaaPoista
  3. Sori, että mä tyrkytän numeroita joka väliin! Nyt nolottaa... unohda mun numerotulva. Oon jo saanut sulta kivaa postia monta kertaa.
    Kyllähän mulla on sun sähköpostiosoite tallessa, älä huoli. Tapaamispaikan pitää olla esteetön johtuen pyörätuolista. Sen verran hankala tyyppi olen. Annen ja Pöllön kanssa olen viestitellyt tapaamispäivästä. Vielä ei ole löydetty mitään sopivaa, kun kaikilla on kesämenoja.
    Hienot kesäkurpitsat sulla. Mieheni esikasvatti upeat taimet. Viime viikonloppuna istutti ne ulos multaan. Nyt ne kaikki näyttää enemmän tai vähemmän kuolleilta.

    VastaaPoista
  4. Possullakin on joku allerginen reaktio ja yöllä olo kuin nokkospuskassa pyörisi. Repun haaste on vähän liian haastava, mutta koska Repu nyt on yksipuolisesti sellaisen Possun kanssa sopinut, niin kai siihen pitää tarttua.

    VastaaPoista
  5. Kyllä ne kurpitsat sieltä nousevat, kunhan nyt ensin pääsisivät maahan.

    Minullahan on kaikki päivät sellaisia, ettei ole pakko tehdä mitään, mutta joskus jotain kuitenkin puuhastelen. Tänään levitin lehdet pitkin kämppää. Pitänee enimmät kantaa kierrätyshyllyyn.

    Numeroita kannattaa syytää aina, kun muistaa. Sehän on kiinni myös muiden innosta. Lähimmäksi osunut voittaa, vaikka siinä olisikymmenien heitto.

    Hienoa Possu. Nyt se on sitten totuus edessä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis taivaskuva. Voi, kyllä pitäisi pyykätä ja siivota ja ties mitä! Tarvinnee katsoa, mikä on kunto päivemmällä...

    VastaaPoista
  7. Kiitos.
    Eikä sairaana tartte, ei edes saa, puuhastella.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.