maanantai 20. tammikuuta 2025

Talousihme

 

Aamuvirkut lasinorsuni siinä ihastelevat auringonnousua. Olen parina yönä nukkunut hyvin, viime yönä jopa niin hyvin, että älykellonikin mielestä erinomaisesti. Kunnon yöuni, kyllä tekee hyvää, vaikka kaikenlaista hässäkkää elimistössä on edelleen. Positiivista on, että sain pitemmän lääkäriajan omalääkärille, jota en ole koskaan edes nähnyt. Oliskohan niin, että tuo omalääkärijuttu sittenkin toimii jollain tasolla? Katsotaan sitten, kun aika tulee reilun kuukauden päästä. Odotellessa yritän parantaa elintapojani ja samalla tuota elimistön tilaa. Tänään on taas mummojumppa ja tällä viikolla alkaa myös kuntosaliin tutustuminen. Mummojumppa on kyllä hyvää, ohjaaja on erinomainen. Erityisesti tykkään siitä, että hän käy ahkerasti korjaamassa, jos tekee väärin. Jotain kotijumppaakin olen kokeillut. Se on tätä alkuinnostusta, jonka toivotaan tietenkin muuttuvan rutiiniksi. Syödäkin yritän terveellisesti, ainakin edes sinnepäin.


Sylikoiran mielestä syöminen on edelleenkin ylimainostettu juttu. Tokihan yksi syy on se, ettei herkkuja tarjoilla vaan aika tavalla sitä yhtä ja samaa sapuskaa. Mutta kunnossa se on, vatsa toimii, kuntoa reissaamiseen ja riehumiseen riittää ja uni maistuu. Taitaa vain pitää paikkansa se yleinen uskomus, että alkuperäiset koirarodut osaavat ihan itse säädellä syömistään eivätkä muutu pulleroiksi. Minä olen selvästi liian pitkälle jalostettua rotua, kun keskikeho vain kehittyy yhä pulleammaksi ja kaikenlainen ruoka maistuu ylenmäärin.


Meidän talossa on kuollut ihmisiä, useampia, joku sairaalassa, joku kotona ja joku itse näin päättäneenä. Tuntuu ankealta, kun olen kuitenkin kaikki tuntenut vuosikausia, jutellut pihalla ja yhteisillä hissimatkoilla. Vaikka ei mitään syvällisempiä keskusteluja olekaan käyty, koskettaa, koskettaa lähes kaikkia pitempään tässä asuneita talon asukkaita. Elämän rajallisuus on tosi asia.
---
Niin, tuo outo otsikko? Tänään tuli eläke ja se oli aloittaessa päällimmäisenä, kun olin katsonut tilit, lainat, velat ja muut. Minulla on ollut jo kauan tapana käydä tilipäivänä raha-asiat läpi. Katson, mitä on tullut ja mitä laskuja menee ennen seuraavaa tilipäivää. Kirjaan jäljelle jääneen eli käyttörahat kännyn kalenteriin. Sieltä sitten miinustan jokaisen oston, joten tiedän aina, mitä minulla on käytössä. Sitten voin turvallisin mielin päättää, mihin ne eurot käytän. Säästöönhän ei jää mitään, mutta sillä pärjään, mitä on, eikä tarvitse valittaa rahapulaa. Kaikkea ei aina saa, mutta on yleellisyyttä, kun voi itse päättää asioiden tärkeysjärjestyksen.


16 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Hyvä, kun sait pidemmän ajan omalääkärille. Mielenkiintoista sitten kuulla, miten homma toimi.

Minäkin olen ylijalostettu, ainakin makean suhteen. Ilman suolaista tulen toimeen, mutta tuo makea. Ei mitään rajaa.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Hyvä että pääset omalääkärille. Kyllä nyt on sairaudenhoito ajettu tosi alas, joten ihanasti olet onnistunut.
Ihana tuollainen vähän jalostettu sylikoira.
Ihan nauroin ääneen kun katselin omaa ylijalostettua mahaani

Pöllö kirjoitti...

Hyvä juttu tuo tupla-aika omalääkärille!
Täällä ilmoittautuu myös yksi ylijalostettu. Mietin juuri, että pitäisikö huomenaamulla käydä puntarilla, kun lääkäri soittaa iltapäivällä. Kysyy kuitenkin painon, kun ei olla oltu puheissa vuoteen.. Taidan lainata tuota käyttämääsi termiä puhelussa "minä kun olen tällaista ylijalostettua sukua.."

Puikoillanikin kirjoitti...

Hieno systeemi sinulla pitää raha-asiat aisoissa. Minunkin pitäisi.

aimarii kirjoitti...

Minäkin ihailin tänä aamuna auringonnousua, Pakkasyön -31.5 jälkeen taivas oli kovin punainen.
Tutun ihmisen kuolema koskettaa, se muistuttaa elämän rajallisuudesta. Terveydestään huolta pitäminen, kuten sinä teet, on parasta oma hoitoa.
Onnekas olet, kun sait lääkäriajan. Täällä päin niitä ei tunnu heruvan.
Raha-asioissa minäkin saisin olla visumpi.

Purulaari kirjoitti...

Jostain syystä terveellisistä elämäntavoista on paljon vaikeampi pitää kiinni kuin kaikenlaisesta hömpästä. Mutta jospa pystyisi elämään sillai kohtuullisen terveellisesti, siihen pyrin. Elämän rajallisuus muistuttaa joskus vähän turhankin taajaan ja varsinkin nuo oman käden kautta tapahtuneet kuolemat mietityttää vielä enemmän kuin vanhuuden tai sairauden aiheuttamat.

Olifantti kirjoitti...

Minustakin on mielenkiintoista tavata omalääkäri eka kertaa. Siihen on vielä kuukausi aikaa, joten ei mikään kiireellinen.

Olifantti kirjoitti...

Minulla on siis vertaistukea tämän ylijalostuksen kanssa.

Olifantti kirjoitti...

Minä käyn rutiinisti puntarilla lähes joka päivä toteamassa, että samana pysyy paino.

Olifantti kirjoitti...

Minulla tuo toimii erinomaisesti.

Olifantti kirjoitti...

Nyt ei aurinkoa näy. Meillä elämä on jatkuvaa vesisadetta.

Olifantti kirjoitti...

Minä teen kaikenlaisia ruotuunpalaamisyrityksiä hyvinkin usein. Miksikähän ne ei kestä?

Repolainen kirjoitti...

Täälläkin aurinko nousee kauniisti...
Omituisen musta maa vain tammikuuksi.
Ikkunallasi "joogaavat" norsut luo kyllä upean siluetin...

Olifantti kirjoitti...

On kyllä tosi outo vuoden alku

Aliel kirjoitti...

Hieno tuo kuva lasinorsuista! Tykkään siitä, miten olet eri tavoin asetellut niitä. Aiemmissa kuvissa norsuja oli katselemassa ikkunasta ulos, mikä oli minusta hauska idea.

Olifantti kirjoitti...

Minun norsut on samanlaisia ikkunoista elämää seuraavia kuin minakin.