Luukku 18

 

 "Joitakin vuosia sitten muutin tähän asuntoon."

 

"Ennen tänne muuttamista asuin kolmen porsaan ylläpitämässä rivitalossa. Olihan se muuten ihan kiva, mutta vähän heikkotekoinen, tehty osittain heinistä ja oljista. Puutakin oli jonkin verran, mutta turhan hento rakennelma silti. Ei ollut mikään yllätys, että kun kunnon syysmyrsky puhkui ja puhalsi, kaikki talot romahtivat. Porsaat itse asuivat tiilitalossa, joka säilyi ehjänä. Me vuokralaiset muutimme tiilitaloon väliaikaisesti, mutta kovin ahtaaksi eläminen kävi. Kaikki siis etsivät uuden asunnon jostain muualta. Minulla ei ollut muuta ratkaisua kuin muuttaa takaisin kääpiöiden luo. Eihän se mikään huono ratkaisu ollut, mutta toisin kävi. Kun olin matkalla vuorelle, törmäsin Päivänsäteeseen, joka lupasi pelastaa minut. En varsinaisesti halunnut tulla pelastetuksi, mutta kukapa nainen kykenisi vastustamaan Päivänsäteen kultaisia silmiä. Enpä siis voinut minäkään. Vuodet kuluivat, pikku päivänsäteitä syntyi, elämä asettui uomiinsa. Ja sitten tulit sinä. Mihinkä minä nyt sinut laitan? Päivänsäde haluaisi sinun asuvan täällä. Olet kuulemma perhettä. Mutta oletan, että sinä et halua, koska kerran karkasit."

 

Mietin, mitä sanoisin. Kertoisinko totuuden, että jos ilkeäsilmäistä Lumikkia ei olisi, jäisin mielelläni iskän luo. Ehkä kuitenkin olisi parempi keksiä jotain muuta, joten sanoin:

 

"Kyllähän täällä on ihan mukavaa, mutta ehkä haluaisin olla oman sukuni parissa mieluummin, siis äitini suvun. Kaupungissa asuu yksi serkkupoika, Eilis nimeltään. Voisin ehkä mennä tervehtimään häntä, jos saisin kyydin. Voin toki kävelläkin, mutta matka on aika pitkä."

 

"Eiköhän kyyti järjesty jotenkin. Jos vaikka huomenna lähtisit. Helpompaa ehkä ennen kuin Päivänsäde palaa. Hän saattaa yrittää estää sinua."