"Puollustaudun heti: minä en ole tirkistelijä"
Tiedoksi kaikille uteliaille tirkistelijöille, että käytiin Päivänsäteen ja Lumikin kämpässä. Isäukko oli tietenkin oma säteilevä itsensä ja Lumikki tuntui tyytyväiseltä kun voi kuvitella minun muuttavan jonnekin muualle.
---
Mutta teille jää nyt tehtäväksi päättää, miten tässä kävi, oliko loppu onnellinen vai jotain muuta.
Ja muistatteko, että kun minä, Kultakutri, aloin kertoa tarinaa, en muistanut oikein mitään? Kaikki oli hämärän peitossa. Miksi? Ja mikä on tilanne nyt? Onko yhä hämärää? Siinäpä teille pohdittavaa.
Kirjankannen uskoisin tunnistavani:Untinen-auel. Luokakarhun klaani -sarja on kyseessä.
VastaaPoistaUskoisin, että lopussa kaikki henkilöt palaavat omaan koloonsa tai kotiinsa todeten: Olemme liian erilaisia. Se tietäisi hankaluuksia. Päivänsädekin sanoo: pimeys vie hengen multa. Vanha totuus on : "Lika barn leka bäst".
Olisiko Untila-Auel ja olisiko mammutin metsästäjät sittenkin kyseessä.
VastaaPoistaKuvaa veikkaan vanhaksi tutuksi
VastaaPoistaStephen Baxter: Mammutit: Pitkähammas
Ja alkulause Outi Pakkasen kirjasta Julma kuu.
Kiitos Olifantti jälleen kerran - tarina pitänee lukea oikein ajatuksella vielä uudestaan 😊
Kiitos, Olifantti hauskasta tarinasta ja kesäkisasta. T Saukkis
VastaaPoistaKiitos Puikoillanikin kun jaksoit jatkaa tarinaa. Ja kiitos toki kaikille muillekin osallistuneille.
VastaaPoistaEilinen päivä oli taas vähän kummallinen; en oikein osannut käyttää mielikuvitustani, kun olin saanut kuulla Siskorakkaan isän siunaustilaisuudesta.
VastaaPoistaMutta jos tämä vielä kelpaa, niin minä ajattelen, että
Kultakutrista ja Lumikista tuli loppujen lopuksi hyvät ystävät, kirjoittelivat toisilleen kirjeitä ja kortteja, lähettelivät pakettejakin. Joskus tapasivat ja kävivät tervehtimässä Pinokkiota, vaikka sitä oli vaikea löytää, se kun aina jekutti tyttöjä; kertoi olevansa siellä tai täällä, mutta olikin sitten ihan jossain muualla.
Mutta eivät olleet tytötkään ihan eilen Mörön tyttöjä - aina jäi Pinokkio kiinni kun puujaloillaan puusillan yli kopsutteli.
Kaikille kuitenkin kävi loppujen lopuksi hyvin: Hillevi Hiiri pääsi naimisiin, Matias Myyrä sai kunnon silmälasit ja Saku Sammakko hihitteli lammikossaan: siinäpä sai Heikki Hillevistä oivan vaimon.