Kuntokuuri viikko 10

 Laiskan leppeä viikko nyt. Jotenkin väsytti koko elämä.

ma 28.2.22

• lihaskunto 30 min
• sauvakävely, hidas 70 min
  

ti 1.3.22

• keppijumppa 30 min

ke 2.3.22

• vesijuoksu 50 min
  

to 3.3.22

• lepopäivä
  

pe 4.3.22

• toinen lepopäivä, pesin ikkunat, eikös se käy liikunnasta
  

la 5.3.22

• retkihaastekävely 100 min

Retki ilman odotuksia (10)

 

Vaikka kyllä minä vähän ajattelin jonkun hanhen näkeväni, kun pitkästä aikaa uskaltauduin ihan pelloille asti kävelemään. Keskipäivällä polkujen pinta pehmenee sen verran, että ihan kiva on kävellä. Toki niitä jääalueita on kuitenkin, joten piikeistä ei voi vielä luopua.

 

 Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi niin, ettei oikein mitään nähnyt. Summamutikassa kameralla osoittelin pellon laitaan ja olihan siellä kanadanhanhia ja myös laulujoutsenia kuten kuvasta näette.

---

Ai, ette näe vai.

No, nyt varmaan on helppo tunnistaa kanadanhanhet. 

 

Ja tässä tuo vaalea pallo oikealla on helposti määritettävissä laulujoutseneksi. Hanhien joukossa lienee joku merihanhi piilossa, mutta sitä en onnistunut löytämään. Joku toinen kerta sitten.
 

 

Hiihtäjiä oli tietenkin liikkeellä, sillä ladut on nyt aivan erinomaiseen kuntoon vedetty. Juoksijatkin lisääntyvät. Keskitalvellakin joku juoksi, mutta nyt alkaa olla jo ihan juoksijoita, monikossa. Fillaristeja tietenkin pitkäputkisten kameroiden kanssa ja kiikarijengiä eli kevättä pukkaa.

su 6.3.22 

• laiskaa venettelyä lepopäivän ratoksi - ja asian vierestä: sepelkyyhkyt ovat saapuneet huhuilemaan meidänkin pihalle
  

Elokuvat

 

 Face kaivoi esille muiston kahdeksan vuoden takaa. Olipa hieno lista, niin hieno, että ilahdutan teitäkin tällä.

Jokunen aika sitten listattiin kymmenen vaikutuksen tehnyttä kirjaa. Jäin miettimään leffoja ja tällainen lista syntyi eli 10 vaikutuksen tehnyttä elokuvaa selityksineen:

 

1. Edvin Laine 1949: Prinsessa Ruusunen - elämäni ensimmäinen elävä kuva. Näin tämän alle kouluikäisenä kauppiaan heinäladossa puupenkillä istuen. Silloin ei ollut televisiota, enkä ollut koskaan nähnyt ruusua tai prinsessapukuja edes kuvissa. En ikinä unohda vaaleanpunaisia köynnösruusuja, jotka siinä silmieni edessä kasvoivat peittämään linnan. Minusta tuli kertaheitolla leffahullu. (huomioitavaa lienee, että leffahan on mustavalkoinen)

2. Milos Forman 1975: Yksi lensi yli käenpesän - tämä iski juuri sillä hetkellä lujaa. Itkin niin vuolaasti, että leffaseurani häpesi silmät päästään, eikä enää ollut koskaan kovin innokas kanssani elokuviin.

 

3. Emil Lotjanu 1977: Mustalaisleiri muuttaa taivaseen - se tanssi ja laulu ja villi, vapaa elämä. Silloin minä vielä kuvittelin olevani sisimmässäni villi ja vapaa

 

4. Kevin Costner 1990: Tanssii susien kanssa - intiaaneja ja taas sitä villiä, vapaata elämää ja ihana Kevin Costner, joka oli kuin suuri rakkauteni. Kun mukaan lisätään sopivasti yhteiskunnallista otetta, kukapa voisi olla tästä pitämättä.

 

5. Rob Minkoff, Roger Allers 1994: Leijonakuningas - lasten kanssa tietenkin oltiin Bristolin parvekkeen etupenkillä keskellä, meidän lempiteatteri ja lempipaikat. Olin ollut äskettäin Afrikassa, mikä lisäsi viehätystä. Musiikki on hienoa, mutta parhaiten muistan sen kun oikean olkapään takaa alkoi kuulua kuminaa. Gnulauma sieltä juoksi näyttämölle.

 

6. Rob Cohen 1996: Viimeinen lohikäärme - katsottiin lasten kanssa Formiassa, jossa valkokankaan edessä oli joku ihme tanssilava. Sean Connery on edelleen kaikkien lohikäärmeiden kuningas. Hobitti 2:n lohikäärme on loistava näyte digitekniikasta, mutta ei pärjää viimeiselle lohikäärmeelle.

 

7. Gary Ross 2003: Seabiscuit - vein hevoshullun tyttäreni leffaan ja olin tapani mukaan pahasti myöhässä. Juostiin saliin sopivasti, kun leffa alkoi. Harvoin olen pelästynyt niin pahasti kuin silloin. Eihän siinä ollut hevosista tietoakaan vaan autoista koko ajan. Ehdin moneen kertaan miettiä, miten selitän, että ollaan väärässä leffassa. Tuli se hevonen ja leffaa on katsottu usein sen jälkeen. Se on hyvä.

 

8. Quentin Tarantino 2003: Kill Bill - olen sittenkin väkivaltaelokuvien ystävä! Lapset kehoittivat minua menemään katsomaan tämän ja minä vastustelin, että en minä tykkää tuollaisista. Menin ja olen myyty. Uskomattoman hienot kuvarajaukset, kohtaukset, värit, juoni ja loistava musiikki. Nautin tämän katsomisesta. Leijuin monta päivää sfääreissä. Tarantino on mestari.

 

9. Shane Black 2005: Kiss kiss, bang bang - dvd:ltä katsoin, kun tyttäreni oli kyllin pitkään väittänyt, että tämä on hyvä. En uskonut, koska tyhjänpäiväiset nauruelokuvat eivät ole minua. Olisi kannattanut uskoa. Aivan hillitön leffa, jota on kiva katsoa aina silloin tällöin uudestaan.

 

10. James Cameron 2009: Avatar - se on niin kaunis! Viis siitä, ettei juoni ole kovinkummoinen. Elokuva on esteettinen elämys 3D:tä parhaimmillaan, taideteos, hyvän mielen tuoja.

 

Ja bonuksena kaikki fantasiaseikkailut ja keskiyön ensi-illat, Star Warsit, Indiana Jonesit, Sormusten herrat ja Hobitit, joista mieleenpainuvin on se Star Wars, kun me kaikki olimme pukeutuneita. Minä olin Anakinin äiti Naboo-planeetalta, tyttäreni oli jedi-ritari ja poikani Darth Wader. Lisäksi mukana oli muitakin leffahenkilöitä. Tuliskohan vielä joskus mahdollisuus leikkiä roolipeliä Poikani mukaan voisin kohta puoleen olla suuri sankarini Yoda - ei muuten, mutta iän puolesta.

 

Mikä on sinuun vaikuttanut elokuva?

 

 

Muistatteko, kun keskitalvella aurinkoni laski tuonne kalasataman taakse? Nyt se on saavuttanut jo Pasilan.

 

Nainen ja sen päivä

 

Naistenpäivänä aamukahvia juodessaan nainen katseli ikkunasta lumisadetta ja mietti, onkohan lumisade sukupuolineutraali. Tarkisti kuuklesta ja totesi, että miespuolista ainakin saksaksi. Mietti sitten päiviä, miten monenlaisia niitä on, on äitien, isien, lasten (joka kyllä yllättäin onkin virallisesti lastenoikeuksien päivä, ei siis pelkkien lasten) ja löytyi miestenkin päivä, marraskuun 11. Miehet siis syksyä, naiset kevättä.

Miespuolinen oli koira, joka katseli samaa sadetta toisesta ikkunasta.

Joka-aamuiseen tapaan nainen ja koira menivät aamulenkille. Siinä olikin taas jännitystä kerrakseen. Jään päälle satanut lumi sai nastakengätkin luiskahtelemaan holtittomasti puolelta toiselle. Nainen päätti, että niin kivaa kuin kirjoittajatapaamisessa aina on, nyt se jää väliin. Ihan turha riskeerata. Onhan toki mahdollista, että keskemmällä kaupunkia on hyvin hoidetut jalkakäytävät, mutta kun näillä kulmilla pelkkä bussipysäkille selviäminen on seikkailu, lienee viisainta pysytellä sisällä niin paljon kuin mahdollista.

 

Koirahan on kuitenkin vietävä vielä ainakin kahdesti ulos. Sitäpaitsi naisen lonkka on ottanut nokkiinsa jännittyneestä jääköpöttelystä. - Tosin, kun nainen ennen päätöstä jäädä kotiin, otti tukevan annoksen kipulääkettä, lonkka vaikeni. Kait se nyt hykertelee tyytyväisenä. Kotioloja vartenhan ei yleensä tropata.

---

  Kirjoittajatapaamiseen nainen oli oikein runon rustannut. Yleensä vain jotain suorasanaista kyhää. Mielellään nainen olisi runon lukenut ja kuullut muiden mielipiteitä. Ehkä seuraavalla kerralla.

---

Talvi

 

Valkoista ja siniharmaata

valkoista lunta kimaltelevin kitein

siniharmaita varjoja keijujen piileksiä

ja kaiken yllä revontulien räiskyvät värit

 

Pitkiä iltoja tuvan hämärässä

lampun valossa

Höyläpenkki ja kangaspuut

Kaikilla on aikaa istua rauhassa

tehdä puhdetöitä

jutella harvakseen

vaihtaa ajatuksia

Poissa on kesän kiire

heinätöiden hoppu

sadonkorjuu ja kylvöt

 

Rätiseväksi jäätynyt tukka

savusaunan jälkeen

tuvan uunin lämpöön juostessa

 

Lapsuuden talvet

niin kauniita muistoja

 

Huoneessa ruudun sininen säihke

ulkona kirkas kiiltävä jää

Koira ja minä

liukastelemassa kaksin

Eteenpäin elämässä

 

Olivatko talvet ennen erilaisia?

Muistanko vai kuvittelenko?

 

 ---

 

 Aamupalan jälkeen Koirapoika vetäytyi nukkumaan. Nainen totesi, että on syytä vaihteeksi järjestellä ja luututa. 

---

Järjestelyä riittää, koska joku sotkee naisen tavarat aina, jättää kirjoja, lehtiä, lankoja kaikille tasaisille pinnoille, täyttää tiskipöydän likaisilla astioilla ja tyhjillä purkeilla, tekee outoja kasoja keittiön pöydälle. Se joku ei ikinä opi siivoamaan jälkiään. Joten naisen piti ryhtyä työhön.

---

Luutuamista taas oli luvassa, koska Koirapoika oli käynyt kevyesti kusaisemassa parille matolle. Nainen on kuullut, nähnytkin joskus, että ns. "tavalliset koirat" häpeävät, jos ne tekevät jotain pahaa, kiellettyä. Koirapoika ei häpeä, koska eihän se tee ikinä pahaa. Jos sattuu pissattamaan, käy tietenkin pissalla. Keittiön pikku mattohan on siellä ihan vain sitä varten. Jos nainen on jostain kumman syystä korvannut sen maton pyyheliinalla, on pakko lorauttaa olkkarin isolle matolle. Ei kait nainen kuvitellut, että pyyhkeelle voisi pissata.

---

Siispä nainen vaihteeksi tiskasi, järjesteli ja luutusi sekä levitti kuivuneet matot lattioille. Nainen oli pessyt pikkumaton kylppärissä ja yrittänyt epätoivoisesti pestä ison maton keskellä olevaa läikkää kastelematta koko mattoa. Onneksi sattui aurinkoisia päiviä, joten alkukuivatus onnistui parvekkeella. Joskus nainen menee mattopyykille, mutta ei tänään.

Koira otti mukavamman asennon. Nainen keppijumppasi hetken. Jumpan jälkeen nainen vähän palasteli ja linnoittautui olkkarin nojatuoliin lankalaatikon kanssa. Piti päättää, mikä on uusi neule. Kun malli ja lanka löytyivät, nainen avasi telkkarin, katsoi areenasta jotain islantilaista poliisisarjaa ja heilutteli puikkoja.

Lumisade jatkui koko päivän, mutta ulos oli taas mentävä. Kävely oli mielenkiintoista, kun uusi lumi liukui kevyesti jäällä. Nainen siis köpötteli hyvin, hyvin hitaasti.

Koirasta uusi lumi oli kivaa. Mikään ei voita kunnon piehtarointia pehmeässä lumessa. Ja kun tultiin sisälle, oli koiralla taas ruoka-aika. Sitten olikin hyvä kellahtaa nukkumaan.

---

Nainen keitti itselleen kupin teetä, lisäsi siihen hunajaa ja totesi, että nyt suklaa maistuisi, jos ei olisi tuota lakkoa. Nainen mietti myös, miten onkin onnistunut koukuttamaan itsensä suklaaseen. Josko se koukku katoaisi paaston aikana.

Nainen kävi parvekkeella katselemassa säätä, totesi lumiseksi ja päätti jatkaa telkkarin edessä neulomista iltalenkkiin asti. Siinähän voi samalla napostella jotain.

Iltahan pimeni ja lumisade jatkui. Tuli iltalenkki. Nainen melkein kompuroi nurin, mutta onnistui kuitenkin pysymään jaloillaan. Koiralla ei ollut ongelmia. Ja kun palattiin sisälle, oli koiralla taas  ruoka-aika.

---

Vielä oli aikaa. Koira nukkui. Nainen neuloi ja katseli uutisia ja sen jälkeen mieluili nähdä La La Landin, jonka on nähnyt leffateatterissa ja tietää hyväksi. Mutta voi olla, että uni yllättää keskenkaiken.

---

Sellainen oli naisen päivä. Monet muutkin naisen päivät kulkevat hyvinkin samanlaista latua.