Face kaivoi esille muiston kahdeksan vuoden takaa. Olipa hieno lista, niin hieno, että ilahdutan teitäkin tällä.
Jokunen aika sitten listattiin kymmenen vaikutuksen tehnyttä kirjaa. Jäin miettimään leffoja ja tällainen lista syntyi eli 10 vaikutuksen tehnyttä elokuvaa selityksineen:
1. Edvin Laine 1949: Prinsessa Ruusunen - elämäni ensimmäinen elävä kuva. Näin tämän alle kouluikäisenä kauppiaan heinäladossa puupenkillä istuen. Silloin ei ollut televisiota, enkä ollut koskaan nähnyt ruusua tai prinsessapukuja edes kuvissa. En ikinä unohda vaaleanpunaisia köynnösruusuja, jotka siinä silmieni edessä kasvoivat peittämään linnan. Minusta tuli kertaheitolla leffahullu. (huomioitavaa lienee, että leffahan on mustavalkoinen)
2. Milos Forman 1975: Yksi lensi yli käenpesän - tämä iski juuri sillä hetkellä lujaa. Itkin niin vuolaasti, että leffaseurani häpesi silmät päästään, eikä enää ollut koskaan kovin innokas kanssani elokuviin.
3. Emil Lotjanu 1977: Mustalaisleiri muuttaa taivaseen - se tanssi ja laulu ja villi, vapaa elämä. Silloin minä vielä kuvittelin olevani sisimmässäni villi ja vapaa 
4. Kevin Costner 1990: Tanssii susien kanssa - intiaaneja ja taas sitä villiä, vapaata elämää ja ihana Kevin Costner, joka oli kuin suuri rakkauteni. Kun mukaan lisätään sopivasti yhteiskunnallista otetta, kukapa voisi olla tästä pitämättä.
5. Rob Minkoff, Roger Allers 1994: Leijonakuningas - lasten kanssa tietenkin oltiin Bristolin parvekkeen etupenkillä keskellä, meidän lempiteatteri ja lempipaikat. Olin ollut äskettäin Afrikassa, mikä lisäsi viehätystä. Musiikki on hienoa, mutta parhaiten muistan sen kun oikean olkapään takaa alkoi kuulua kuminaa. Gnulauma sieltä juoksi näyttämölle.
6. Rob Cohen 1996: Viimeinen lohikäärme - katsottiin lasten kanssa Formiassa, jossa valkokankaan edessä oli joku ihme tanssilava. Sean Connery on edelleen kaikkien lohikäärmeiden kuningas. Hobitti 2:n lohikäärme on loistava näyte digitekniikasta, mutta ei pärjää viimeiselle lohikäärmeelle.
7. Gary Ross 2003: Seabiscuit - vein hevoshullun tyttäreni leffaan ja olin tapani mukaan pahasti myöhässä. Juostiin saliin sopivasti, kun leffa alkoi. Harvoin olen pelästynyt niin pahasti kuin silloin. Eihän siinä ollut hevosista tietoakaan vaan autoista koko ajan. Ehdin moneen kertaan miettiä, miten selitän, että ollaan väärässä leffassa. Tuli se hevonen ja leffaa on katsottu usein sen jälkeen. Se on hyvä.
8. Quentin Tarantino 2003: Kill Bill - olen sittenkin väkivaltaelokuvien ystävä! Lapset kehoittivat minua menemään katsomaan tämän ja minä vastustelin, että en minä tykkää tuollaisista. Menin ja olen myyty. Uskomattoman hienot kuvarajaukset, kohtaukset, värit, juoni ja loistava musiikki. Nautin tämän katsomisesta. Leijuin monta päivää sfääreissä. Tarantino on mestari.
9. Shane Black 2005: Kiss kiss, bang bang - dvd:ltä katsoin, kun tyttäreni oli kyllin pitkään väittänyt, että tämä on hyvä. En uskonut, koska tyhjänpäiväiset nauruelokuvat eivät ole minua. Olisi kannattanut uskoa. Aivan hillitön leffa, jota on kiva katsoa aina silloin tällöin uudestaan.
10. James Cameron 2009: Avatar - se on niin kaunis! Viis siitä, ettei juoni ole kovinkummoinen. Elokuva on esteettinen elämys 3D:tä parhaimmillaan, taideteos, hyvän mielen tuoja.
Ja bonuksena kaikki fantasiaseikkailut ja keskiyön ensi-illat, Star Warsit, Indiana Jonesit, Sormusten herrat ja Hobitit, joista mieleenpainuvin on se Star Wars, kun me kaikki olimme pukeutuneita. Minä olin Anakinin äiti Naboo-planeetalta, tyttäreni oli jedi-ritari ja poikani Darth Wader. Lisäksi mukana oli muitakin leffahenkilöitä. Tuliskohan vielä joskus mahdollisuus leikkiä roolipeliä Poikani mukaan voisin kohta puoleen olla suuri sankarini Yoda - ei muuten, mutta iän puolesta.
Poikani mukaan voisin kohta puoleen olla suuri sankarini Yoda - ei muuten, mutta iän puolesta.Mikä on sinuun vaikuttanut elokuva?
Muistatteko, kun keskitalvella aurinkoni laski tuonne kalasataman taakse? Nyt se on saavuttanut jo Pasilan.
Tämä pisti miettimään mitä elokuvia olisin nähnyt. Ensimmäinen oli kodissani, joka oli kansakoulussa, suuressa luokassa -60 luvulla näytetty Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Olin niin pieni ettei se sopinut lapselle, mutta näin se äidin kanssa :) Ensimäinen elokuvateatteri-kuva oli Helsingissä ekaa kertaa käydessä, inkkari elokuva Pieni Suuri mies. Ehkä järkytti, olin 13 v.
VastaaPoistaSitten pitääkin miettiä loppuja 8:aa pitempään...Asuin niin maalla ettei päässyt elokuviin useinkaan, koko ikänäni. Nytkin on ollut määrättyjä esteitä.
Tuon Katariina ja Munkkiniemen kreivi olen joskus telkkarista katsonut ihan vain sivistyksen vuoksi. Pieni Suuri mies on täysin tuntematon.
PoistaMinä olen katsonut tosi paljon elokuvia elämäni aikana. Ollut usein leffakerhoissakin. Nyt on jostain syystä jäänyt vähemmälle vaikka mahdollisuuksia olisi rajattomasti. Telkkarista tulee, Areenassa on ja minulla on myös Netflix, jossa on myös elokuvia ja lisäksi on muutama hyllyllinen dvd- ja cdrom-leffoja. Josko vain aloittaisin taas. Ja nythän pääsee teattereihinkin.
Mainitsemistasi leffoista numerot 1. - 5. olen myös nähnyt ja ovat jääneet hyvin mieleen. Minun lemppareitani lapsena/nuorena olivat: Ansa vanhemmille (jossa kaksostytöt huijaavat vanhempansa takaisin yhteen), Cherbourgin sateenvarjot (tämän näyttelijöiden kuvia kerättiin ja vaihdeltiin) ja vielä Sound of Music. Kaikki ihania edelleen ja nähty moneen kertaan.
VastaaPoistaAnsa vanhemmille on täysin tuntematon. Cherbourgin sateenvarjot ja Sound of Musicin olen katsonut telkkarista, jotta tietäisin, mistä on kyse. Jostain syystä kumpikaan ei kolahtanut.
Poista6,7,9 ja 10 ovat jääneet näkemättä.
VastaaPoistaMaija Poppanen oli eka näkemäni leffa leffateatterissa, muistaakseni Julie Andrews oli siinä Maijana.
Olen aina ollut elokuvien suurkuluttaja, käynyt leffakerhoissa ja istunut elokuva-arkistossa melkein koko 80-luvun, parhaimmillaan 3 leffaa illassa. Ihan mahdotonta poimia muutamaa vaikutusta tehnyttä leffaa, mutta ehkä 1970-luvulla nähdyt, Yksi lensi yli käenpesän, Kellopeli appelsiini ja pari muuta ovat jättäneet aika syvät ja raastavat muistijäljet.
Kellopeli appelsiinia en koskaan uskaltanut katsoa. Silloin en vielä tiennyt, että tykkään väkivaltaelokuvista :) Minulla nämä nousi esiin, koska kaikkiin liittyi joku tarina. On paljon hyviä kuvia, mutta ilman yllätystä. Kun jo leffaan mennessään olettaa näkevänsä hyvän elokuvan, ei siinä ole sitä yllätysmomenttia.
PoistaEka leffateatterissa näkemäni leffa oli Halloween.
VastaaPoistaOon huono käymään leffateatterissa katsomassa elokuvia, odottelen enemmin tovin ja katson ne sitten telkasta tai dvd:ltä.
Kamalin leffateatterikokemus oli Matrix - en tajunnut siitä mitään - onneksi oli kaveri ja kännykät mukana, viestiteltiin suurin osa ajasta. Mursu katseli leffan ja kirosi meidät ;) Sittemmin olen katsonut niistä kaksi tai kolme, eikä ne nyt niin huonoja olleet.
Leijonakuningas ja Aladdin (Loiri henkenä) on loistavia, niitä jaksaa katsoa vaikka kuinka monta kertaa.
Viime aikoina on tullut katsottua tv:stä "vahingossa" elokuvia, joita ei ole ollut tarkoitus katsoa, mutta tv on vain jäänyt jollekin kanavalle ja sieltä onkin tullut jokin erikoisempi, mutta mielenkiintoinen elokuva. Valitettavasti nimi vain on mennyt ohi tai jäänyt tarkistamatta.
Harmi, ettei Matrix kolahtanut. Käytiin katsomassa uusin Matrix. Sekin oli ihan ok. Se eka oli hyvä.
PoistaMinäkin katson nykyisin paljon juuri telkkarista tai dvdltä, mutta kyllä leffateatteri on aina ihan oma lukunsa. Sitä vain näköjään laiskistuu, vaikka nyt jo teatterit on auki. Olen minä jotain sentään käynyt katsomassa.
Matrix oli lopulta hyvä, kun keskityin siihen kunnolla, kotisohvalla, antamatta minkään häiritä. Oli pakko myöntää, että "täähän on hyvä".
PoistaJoku aika sitten otettiin käyttöön Netflix - katsoaksemme se korealainen sarja jota kovasti mainostettiin. Netflix jäi ja sieltä on tullut katsottua leffoja, sarjoja, dokumentteja. Vähän kaikkea.
Ensimmäinen elokuvakokemus on kun kävimme naapurinpojan kanssa katsomassa kahdestaan Tom&Jerryn, taisimme olla 6-7 vuotiaita. En muista olikone yksittäisiä Tom&Jerryjä vai oliko se kokonainen elokuva.
PoistaElokuvia, jotka ovat elämän eri vaiheissa koskettaneet tai yllättäneet ja tulivat nopeasti mieleen… Linnaisten kartanon vihreä kamari, Delta-jengi, Kellopeliappelsiini, Elämä on ihanaa, Housut pois, Tähtisumua, Koskemattomat.
Kun näin ensimmäisen kerran Kellopeliappelsiini 16-17 vuotiaana minun oli vaikea katsoa sitä loppuun ja ihmettelin miksi tuollainen leffa on tehty. Myöhemmin opiskeluihin liittyen jouduin katsomaan elokuvan uudelleen ja elokuva kolahti, mutta sitä ei tosiaan voi sanoa ”helpoksi”.
Housut pois on kyllä hyvä ja Koskemattomat ja toki kaikki, missä on Jack Nicholson. Ehkä minun pitää kaivaa jostain tuo Kellopeliappelsiini, ettei jää pahoja aukkoja.
PoistaMulla muistaakseni vielä jemmassa VHS versio.
PoistaVHS laitteet on tuhottu aikoja sitten.
Poista