perjantai 25. maaliskuuta 2022

Paatinen taakka

Aamuyöstä satoi vettä. Koirapoika lähti hiippailemaan. Minä heräsin. En saanut enää unta. Koirapoika palasi sänkyyn ja jatkoi nukkumista. Minä olen tietenkin uupunut ah sydänjuurihin saakka. Mutta nyt sitten vain valvon. Kahvit juotu ja suunnitelmia päivän väsymykseen tehty. Kauppareissua pitäisi.

 Eilen kävin leffassa katsomassa 70 on vain numero. Ei mikään huippujuttu, koska ei mitään kosketuspintaa. Torvista on aina kiva katsoa, vaikkei se kitaraa soittanutkaan, mutta vanhenemisen pelkääminen tai iän salaaminen on täysin ajatusmaailmani ulkopuolella. Mutta olihan leffassa hetkensä.
---
Kauppareissua ajattelin tänään, koska en eilen leffan jälkeen jaksanut/viitsinyt enää mennä ostoshelvettiin. Yritän yleensä hoitaa ostokset silloin, kun on muutenkin matkustettava keskustaan. Tänään tulee sitten matkailtua ihan vain kauppaan.
 

Olen tässä muutenkin katsonut leffoja, en vielä starwarseja mutta Netflixistä ja Areenasta:
  • su 20.3. Sergio Leone: Once upon a time in America
  • ma 21.3. Perttu Leppä: Pitkä kuuma kesä
  • ti 22.3. Pekka Lehto: Kalervo Palsa ja kuriton käsi
  • ke 23.3. Levan Akin: And then we danced
Ajattelin katsoa noin leffan per päivä, mutta ei mitenkään orjallisesti eli jos ei ehdi, ei ehdi. Leffoja, koska neuloessa joka tapauksessa tuijotan telkkaria, usein jotain tyhmiä sarjoja. Katsotaan, miten pitkälle tämä idea kantaa. Osa on ollut hyviä, osa ei, osa ennestään tuttuja, osa outoja. Näin tulee nähdyksi sellaisiakin, joihin ei muuten törmää.


Kaunis aamu oli. Tässä kait myrskyä odotellaan. Eikös sääihminen niin luvannut. Olisko siis syytä mennä hoitamaan shoppailut jo aamupäivällä. Ja olisko päivälenkin jälkeen sittenkin pienet päikkärit???


14 kommenttia:

  1. Olen mainostanut jälkikasvulle, että tänään on TV-leffailta, kun nuorin ei ole nähnyt Parasitea. Minä joudun hakemaan puolison lentokentältä, joten en voi katsoa sitä heidän kanssaan. Pitäisi katsoa enemmän elokuvia, varsinkin
    Pitkä kuuma kesä. En ole varma, oletko sitä nähnyt, mutta ainahan nuoruuden Joensuuta voi katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää Parasite on Areenassa noin kuukauden. Minä katson sen sieltä vaikka olen nähnyt teatterissa. On kyllä toisenkin katsomisen arvoinen.

      Poista
  2. Ensi kuussa meen katsomaan 70-leffan. Käyn Orionissa kun siellä on kerran kuussa Hopeacine näytökset, joihin liput maksaa vain 6 euroa ja yleensä on joku leffantekijä, ohjaaja, näyttelijä tms. kertomassa leffasta. Tää on stadilaisille senioreille tarkoitettu juttu.
    Mä kävin eilen (torstaina) jo kaupassa niin ei nyt tarvi, vaikk ei vielä sää olis haitaksi.

    VastaaPoista
  3. Pitäs rohkastua katsomaan tuo 70- elokuva. On näissä maisemissa kuvattu.
    Joskus koetin katsoa HarryPottereita. 2 ekaa sain katottua, mutta ei oikein kiinnosta.
    Väsyttää kyllä välillä, koettaa sitten päikkärit ottaa, mutta ei sitten nuku kuitenkaan.
    Eilen kävin minäkin kaupassa ja ostin Liikaa, ei joka päivä kannata käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään Pottereista, sekä leffoina että kirjoina.

      Poista
  4. Ajatella jos toteutat tuon leffa per päivä. Varmaan joku ennätys: 365 leffaa vuodessa. Minä jaksan nykyään aika harvoin keskittyä leffaan, ainakaan tv:stä. Leffassa popcornien kera onnistuisi paremmin. Äskettäin katsoin tv:stä jännärin Nainen junassa. Varmaan olet nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei taatusti tule joka päivä. Joskus onmuutakin tekemistä. Minä en koskaan syö mitään leffaa katsoessa. Minä vain keskityn :) Teatterissa keskittyminen on helpompaa, mutta tykkään katsoa kotonakin. Nainen junassa on nähty ja myös luettu englanniksi. Joskus harrastin anglannin lukemista.

      Poista
    2. Nainen junassa on siitä hupaisa tarina, että minä pidin enemmän elokuvasta kuin kirjasta.

      Poista
    3. Minä kyllä tykkäsin kirjasta vaikka lukeminen oli työlästä.

      Poista
  5. Mä olen tosi huono katsomaan elokuvia. Hävettää, varsinkin kun yksi lapsista on ammattilainen. No kävin muuten nyt piiiitkästä aikaa katsomassa dokumettifilmin Surunkesyttäjät ja pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki tykkää. Minä olen aina tykännyt siirtyä toiseen maailmaan, toiseen elämään elokuvan myötä.

      Poista
  6. Once upon a time in America on yksi suosikkileffani. Näyttelijävalinnat ovat niin nappeja ja musiikki! Tykkäsin myös Parasitesta. Vahingossa osuin telkun ääreen ja jämähdin siihen. Hauska, sydämellinen ja voitti kai Oscareitakin. Lopun väkivaltakohtauksetkaan eivät häirinneet.

    VastaaPoista

Mammuttimaiset kiitokset kommentistasi!
Aina on kiva, kun joku sanoo jotain, ilmaisee mielipiteensä, osoittaa käyneensä tälläkin tontilla.