Kerrostalokyttääjä

 

Pakkasaamu valkenee aurinkoisena. Kerrostalokyttääjä kuikuilee ikkunoista taivaanrantaa. Taivaanrannan profiili elää omaa elämäänsä, taloja nousee, taloja rapistuu. Mutta kyttääjä tuntee aina sykähdyksen sisällään tehdessään aamuista ikkunoistakatselukierrostaan. Joka aamu herättyään hän katsoo, onko valtakunnassa kaikki hyvin.

Ja tarkistaa joka ilta, että aurinko kiertää radallaan.

Kun kyttääjä neljätoista vuotta sitten aprillipäivänä kantoi tavarat uuteen asuntoonsa, oli koira toinen, melko samannäköinen, hyvin eriluontoinen, jo 14 vuotias. Monet muistelevat Norttia edelleen. Oli suuri persoona.

 Kyttääjä ei paljon sisustele. Kun tavarat löytävät paikkansa, ne saavat rauhassa kotoutua siihen, missä ovat. Mutta uuden asunnon myötä Ikea tuli tutuksi. Entisen asunnon huonekalut esim. täyspuinen puusepän rakentama kirjahylly tai kulmasohva, eivät mahtuneet sisään. Ensin piti tietenkin hankkia kirjahylly.

ja lisää kirjahyllyjä, useita kirjahyllyjä.

 

Sitten erilaisia kaapistoja. 

---

Telkkarin koko on kasvanut ajan mittaan. Viimeksi, kun lapsi osti itselleen uuden isomman ja antoi entisen äitiparalle, jolla oli vähemmän tuumia.

---

 Jotain muutakin tuli siinä alkuvaiheessa hankittua, pienempi sänky, pienempi sohva, pienempää, koska kyttääjä tykkää vapaasta lattiapinnasta. Kaikki huonekalut kyttääjä sijoittaa seinien viereen, jotta jää enemmän tanssilattiaa myös Koirapojalle. 

 

 

Koirapoika on osaltaan huolehtinut tekstiileistä repimällä rikki lukemattomia sänkypeitteitä, sohvan päällyksiä, koristetyynyjä ja tietenkin myös mattojen vaihdon turvannut repimällä, oksentelemalla ja jättämällä muita eritteitä keskelle mattoja. Kaikkea ei vain saa pesemällä pois. Mutta Vallilan verhot kapusivat hyvinkin pian ikkunoihin ja siellä ovat viihtyneet. Koirapoika ei niistä välitä, mutta kyttääjä joskus pohtii, pitäiskö niitä vaikka pestä, pohtii, muttei pese.

---

Neljätoista vuotta elämä on soljunut eteenpäin. Koira, joka muutti taloon, siirtyi seuraavan vuoden toisena päivänä avarammille maille. Siinä oli jokunen aika ilman koiraa, mutta kuka sitä nyt pärjäisi koiratta, 

 

joten Koirapoika muutti kyttääjän hoiviin helatorstaina 21.5.09. 

Matkusti pendolinolla Kemistä Helsinkiin.

Kotiutui.

Oppi harrastamaan uloskatselua. 

(Parvekkeelle viritettiin kanaverkkoa, koska pentu oli niin pieni rääpäle, että olisi sujuvasti luiskahtanut alas.)

 

 

Tutustui myös ulkomaailmaan.

Nosti korvat pystyyn. 

 

 

Kasvoi isoksi koiraksi.

 

Kerrostalokyttääjä ihmetteli eilen, mitä naapuritalon katolla touhutaan.

 

Jotain outoa sinne asennettiin,

 

kahden miehen voimin,

tarkkaa työtä sakeassa lumisateessa.