Kesäkuu loppuun tapahtumarikkaasti

Hippasen saatiin sadettakin ja hiukan viileämpää, mutta kovin on hikistä taas sisällä. Ilmankosteus suuri, eikä tuuli yllä tähän pöydän ääreen. Taidan vähän laiskotella ennen urakkaa. Järjestin nimittäin eilen itselleni toimintaa. Ja kun en eilen viitsinyt toimia, se on tehtävä tänään.

Eilen oli tyttäreni syntymäpäivä. Hän oli joskus toivonut varvassukkia. Olikin hankala projekti, kun salaa niitä tein eikä siis ollut mitään käsitystä varpaista - tai oli tytär kertonut, että ukkovarvas on tosi iso. Bergenistä kun ähersin, teki usein mieli jättää kesken. Lanka on turhan vaativaa, mutta tytär tykkää sen pehmeydestä. Eipä sitten paljon muuta tullut kesäkuussa tehtyä. Meni into koko neulomiseen. Nyt jatkan jonkun aikaa taas piirakoita. Se on rentouttavaa. Ja sukat on kuulemma hyvät, paitsi pikkuvarpaat olisi saaneet olla lyhyempiä, mutta ei kuulemma haittaa.

---

Urakka ei liity näihin sukkiin enää. Tytär kävi eilen aamusta hakemassa lahjakassinsa, mm. palapelit, jotka olin hankkinut kuukausia sitten. Ja myös näille sopivan palapelimaton.

 

Joskus tytär mainitsi, että olisi kiva tehdä palapelejä, mutta kun ei ne sitten mahdu mihinkään. Siispä hyvä lahja, vai kuinka? Eihän se sitten kuitenkaan mennyt kuten strömsöössä. Viikko, pari sitten tytär kertoi, että heillä on nyt 2000 palan StarWarspalapeli. Että silleen. Ja matto tietenkin sille. No, kiltisti otti nämä vastaa todeten, että eipähän tartte heti hankkia lisää. Eikä se haittaa, että mattoja on kaksi isompi isoille, pienempi pienille.

---

Urakan alku on siinä, että hakiessaan lahjoja tytär toi kolme laatikkoa masikoita minulle pakastettavaksi. Minun pakastimeni kun on meidän yhteisten marjojen säilytystila. Minullahan meni hellepäivä kivasti hikoilemalla mansikoiden kanssa. Siinä sitten sähläsin ja heitin lattialle yhden purkillisen sokeroituja mansikoita. Kivaa tahmaa lattialle. Ja kun niitä keräilin, tallasin pari mehevää mansikkaa mattoon. Hiukan hyydytti.

---

Ennen kuin rupesin keittiötä siivoamaan, päätin kastella kukat, jotka kovin nuokkuivat helteen takia. Ja kappas, heitin yhden ruukun lattialle. Mullat levisivät laajalle, mm. Fizbanin lelulaatikkoon. Tuli pyykättäviä leluja melkoinen kasa. Silloin mittani tuli täyteen. Ajattelin, että siirrän kaiken huomiseen, otan lasillisen punaviiniä ja menen nukkumaan.

---

Nyt on se huominen. Pitänee ruveta siivoamaan. Puruluut ja kovat lelut jo huuhtelin. Pehmolelut on laitettava pyykkikoneeseen. Mullat pitänee imuroida ja samantien koko olkkari kannatta siivota - ja eteinen ja makkari myös, koska multaa lienee Fizbanin tassuissa siirtynyt kaikkialle. Fizbanista on tosi jännää, kun on multaa lattialla. Sanoin, kyllä, ettei kannata välittää, mutta eihän se usko, kun on niin  kiva kokeilla.

---

Keittiö onkin sitten ihan oma lukunsa. Onneksi on noita vanhoja mattoja laittaa, kunhan ensin jynssään tuon sokeritahman lattialta. Mattotuvan jo varasin ensi viikolle. Voin samalla pestä kaikki muutkin likaiset matot. Keittiö on myös täynnä likaisia astoita. Noiden sukkien neulominen jäi viime tippaan, enkä ehtinyt tehdä mitään. Mansikoista jäi osa yli, kun pakastin täyttyi, keitän niistä hilloa. Että voisin ryhtyä vaikka raatamaan. Taidan kuitenkin ensin vähän rentoutua telkkarin edessä piirakoita neuloen. Ehtiihän tässä. Mikäs kiire meillä valmiissa maailmassa.

Toinen kvartaali

 

Alkoi mansikoilla. En suonut ajatustakaan sille, onko ehkä joku koira just tähän kusassut. Napsin mansikat hyvällä halulla.  

(eikä Fizban kyllä osoittanut mitään mielenkiintoa mansikoita kohtaan, joten ihan tuoretta postia tässä ei ainakaan ollut. --- siis, ajattelinko kuitenkin, kun kerran tämän havainnoin???)

Fizban on menettänyt paljon pentuajan huolettomuudesta. Kyllä se saa hepuleita ja menee moikkailemaan joitakin vastaantulijoita, mutta myös säpsähtelee kaikkea, ääniä, liikettä, väärässä kohdassa olevia kukkalaatikoita. Se on myös ruvennut luopumaan pentuturkistaan. Piti ihan ostaa karsta, jottei näyttäisi niin takkuiselta. Kait se siitä aikuistuu.

Sängyllä ei ole enää roskakasoja. Sänkypeitonkin laitoin eli aletaan elää aikuiselämää.

---

Siivousprojektini on hyvällä tolalla. Kaikki huoneet on hinkattu, pölyjä kerätty ja mattoja levitetty joka lattialle. Kuvitelkaapa ihan huviksenne, mikä määrä pölyä kertyy sängyn alle, nurkkiin sun muihin koloihin yhdeksässä kuukaudessa. Näitä pölypaikkoja oli paljon, koska hyvissä ajoin ennen pennun saapumista tukin kaikki kolot, mihin rääpäle olisi voinut itsensä tunkea. Pääsyä ei ollut sohvan tai sen sängyn alle, eikä kaappien, pienempien pöytien alle, eikä tietenkään mihinkään pistorasioiden luo. Sain aika pitkään työnnellä imuria ja pestä lattioita, ennen kuin oli sellaista, että matot voi taas kaivaa esiin. Mutta on nyt aika erilainen fiilis. Tuntuu kuin olisi kotona.

---

Tähän projektiinhan liittyi sitten niitä järjestelyjä, koska esteiksi oli haalittu laatíkoita, jotka piti palauttaa paikalleen. Mutta enhän minä olisi minä, ellen aloittaisi purkamalla laatikoiden sisällöt. Olisihan se ihan liian helppoa, jos vain antaisi kaiken olla entisellään. Siispä kävin jokaisen lippusen ja lappusen läpi, järjestelin kaikki paperikasat loogiseen järjestykseen, säilöin laatikoihin ja vieläpä kirjoitin, mitä missäkin laatikossa on. No, myönnetään, että vielä on jokunen ns. sekalaatikko ja jopa yksi sekakaappikin. Ja aika monta hyllyä on vielä käymättä läpi. Mutta hankalimmat eli ne paperit on hoidettu. Paljon meni kaikenlaista roskiin, esim. tyhjiä pahvilaatikoita. Kun tavarat järjestää, ne vaativat vähemmän tilaa.

---

Muistikirjoistakaan ei tullut suurta ongelmaa. Osan tyhjistä sain sijoitettua muihin talouksiin ja ne kauneimmat mahtuivatkin sitten yhteen laatikkoon. Niistä aloitetuista, otin muutamista talteen kirjoitukset ja heitin loput pois. Sen verran noloja juttuja tuli vastaan, että ehkä olisi syytä tuhota nekin, ettei lasten tarvitsisi joskus hävetä. Osa, itseasiassa suurin osa, aloitetuista oli sellaisia, joita voi hyvin jatkaa sopivassa tilanteessa. Niistä tuli yksi laatikollinen.

 

Tuossa kuvassa on yksi outo kaappi, jonka funktio ei ole minulle ihan selvinnyt. Mutta hoidin homman jo vuosia sitten, siirtämällä sinne pari hyllykköä auttamaan järjestyksen pidossa. Nyt siellä on hyvä järjestys noilla hyllyillä, mutta vieressä on kyllä tyhjä tila sellaisessa romukasakäytössä. Papereiden lisäksi olen onnesta soikeana, kun kankaatkin on enimmäkseen käyty läpi. Kankaat asuivat monessa valtavan isossa laatikossa. Nyt suurin osa on hyllyllä näkyvissä ja nekin, jotka ovat laatikoissa, ovat kaltaistensa joukossa nimettyinä. Oikean puoleisessa kuvassa on sitten perusnäkymä kaappiin. Hyllyjen eteen jää sopivasti tilaa lankalaatikoille. Yli puolet langoista pysyvät kivasti poissa mielestä oven takana.

---

Voin siis todeta, että viime postauksen jälkeen olen tehnyt sen, mitä piti.

Sittenhän minulla on tämä vuosisuunnitelma. Ensimmäinen kvartaali meni vähän opettelun merkeissä eli ei päätähuimaavia tuloksia. Päätin kuitenkin palkita itseni yrityksestä uudella kahvimukilla, kun osuin loistavaan tarjoukseen. Kahvi maistuu huomattavasti paremmalle uudesta mukista.

Siirryn tästä miettimään toisen kvartaalin tavoitteita.

---

Hyvää kesäpäivänseisausta kaikille! Se, kuulkaas, alkaa taas matka kohti pimeyttä, joten nyt on syytä kerätä valoa niiden, jotka ovat valoihmisiä.

(kuvassa on muuten niittyhelmikkä Melica nutans, kasvi, jonka nimen jostain syystä aina muistan - suurin osa kaikesta  keräämästäni tiedosta on hautautunut niin syvälle, etten pääse niihin käsiksi)