Toinen kvartaali

 

Alkoi mansikoilla. En suonut ajatustakaan sille, onko ehkä joku koira just tähän kusassut. Napsin mansikat hyvällä halulla.  

(eikä Fizban kyllä osoittanut mitään mielenkiintoa mansikoita kohtaan, joten ihan tuoretta postia tässä ei ainakaan ollut. --- siis, ajattelinko kuitenkin, kun kerran tämän havainnoin???)

Fizban on menettänyt paljon pentuajan huolettomuudesta. Kyllä se saa hepuleita ja menee moikkailemaan joitakin vastaantulijoita, mutta myös säpsähtelee kaikkea, ääniä, liikettä, väärässä kohdassa olevia kukkalaatikoita. Se on myös ruvennut luopumaan pentuturkistaan. Piti ihan ostaa karsta, jottei näyttäisi niin takkuiselta. Kait se siitä aikuistuu.

Sängyllä ei ole enää roskakasoja. Sänkypeitonkin laitoin eli aletaan elää aikuiselämää.

---

Siivousprojektini on hyvällä tolalla. Kaikki huoneet on hinkattu, pölyjä kerätty ja mattoja levitetty joka lattialle. Kuvitelkaapa ihan huviksenne, mikä määrä pölyä kertyy sängyn alle, nurkkiin sun muihin koloihin yhdeksässä kuukaudessa. Näitä pölypaikkoja oli paljon, koska hyvissä ajoin ennen pennun saapumista tukin kaikki kolot, mihin rääpäle olisi voinut itsensä tunkea. Pääsyä ei ollut sohvan tai sen sängyn alle, eikä kaappien, pienempien pöytien alle, eikä tietenkään mihinkään pistorasioiden luo. Sain aika pitkään työnnellä imuria ja pestä lattioita, ennen kuin oli sellaista, että matot voi taas kaivaa esiin. Mutta on nyt aika erilainen fiilis. Tuntuu kuin olisi kotona.

---

Tähän projektiinhan liittyi sitten niitä järjestelyjä, koska esteiksi oli haalittu laatíkoita, jotka piti palauttaa paikalleen. Mutta enhän minä olisi minä, ellen aloittaisi purkamalla laatikoiden sisällöt. Olisihan se ihan liian helppoa, jos vain antaisi kaiken olla entisellään. Siispä kävin jokaisen lippusen ja lappusen läpi, järjestelin kaikki paperikasat loogiseen järjestykseen, säilöin laatikoihin ja vieläpä kirjoitin, mitä missäkin laatikossa on. No, myönnetään, että vielä on jokunen ns. sekalaatikko ja jopa yksi sekakaappikin. Ja aika monta hyllyä on vielä käymättä läpi. Mutta hankalimmat eli ne paperit on hoidettu. Paljon meni kaikenlaista roskiin, esim. tyhjiä pahvilaatikoita. Kun tavarat järjestää, ne vaativat vähemmän tilaa.

---

Muistikirjoistakaan ei tullut suurta ongelmaa. Osan tyhjistä sain sijoitettua muihin talouksiin ja ne kauneimmat mahtuivatkin sitten yhteen laatikkoon. Niistä aloitetuista, otin muutamista talteen kirjoitukset ja heitin loput pois. Sen verran noloja juttuja tuli vastaan, että ehkä olisi syytä tuhota nekin, ettei lasten tarvitsisi joskus hävetä. Osa, itseasiassa suurin osa, aloitetuista oli sellaisia, joita voi hyvin jatkaa sopivassa tilanteessa. Niistä tuli yksi laatikollinen.

 

Tuossa kuvassa on yksi outo kaappi, jonka funktio ei ole minulle ihan selvinnyt. Mutta hoidin homman jo vuosia sitten, siirtämällä sinne pari hyllykköä auttamaan järjestyksen pidossa. Nyt siellä on hyvä järjestys noilla hyllyillä, mutta vieressä on kyllä tyhjä tila sellaisessa romukasakäytössä. Papereiden lisäksi olen onnesta soikeana, kun kankaatkin on enimmäkseen käyty läpi. Kankaat asuivat monessa valtavan isossa laatikossa. Nyt suurin osa on hyllyllä näkyvissä ja nekin, jotka ovat laatikoissa, ovat kaltaistensa joukossa nimettyinä. Oikean puoleisessa kuvassa on sitten perusnäkymä kaappiin. Hyllyjen eteen jää sopivasti tilaa lankalaatikoille. Yli puolet langoista pysyvät kivasti poissa mielestä oven takana.

---

Voin siis todeta, että viime postauksen jälkeen olen tehnyt sen, mitä piti.

Sittenhän minulla on tämä vuosisuunnitelma. Ensimmäinen kvartaali meni vähän opettelun merkeissä eli ei päätähuimaavia tuloksia. Päätin kuitenkin palkita itseni yrityksestä uudella kahvimukilla, kun osuin loistavaan tarjoukseen. Kahvi maistuu huomattavasti paremmalle uudesta mukista.

Siirryn tästä miettimään toisen kvartaalin tavoitteita.

---

Hyvää kesäpäivänseisausta kaikille! Se, kuulkaas, alkaa taas matka kohti pimeyttä, joten nyt on syytä kerätä valoa niiden, jotka ovat valoihmisiä.

(kuvassa on muuten niittyhelmikkä Melica nutans, kasvi, jonka nimen jostain syystä aina muistan - suurin osa kaikesta  keräämästäni tiedosta on hautautunut niin syvälle, etten pääse niihin käsiksi)

Ollako vai eikö olla?

 Aika tylsä aamutaivas taitaa luvata lämpöä. Olisi melkein pakko mennä kasvimaalle, kun en ole taas siellä käynyt. Saattaa olla vielä jotain mustaviinimarjojakin ja karviaisia, mutta ennen kaikkea, pitäisi raivata sitä rikkaruohopöheikköä. Aurinkoinen, tyyni päivä vain ei ole siihen paras mahdollinen. Mutta milloin se paras päivä tulisi? On taas kertynyt kaikenlaista ohjelmaa tuleville päiville. 

Ja tietenkin se saamattomuus haittaa. Sama tämän blogin kanssa. Olen ehtinyt meinata postata, mutta ei sittenkään. Nyt sitten höpötän viikon edestä. Olisi ehkä lukijaystävällisempää suosia lyhyitä päiväraportteja.

Aikahan menee kivasti taivaita tuijotellen

ja myrskyjä kuunnellen. Vaikka ei se myrsky sitten kovinkummoinen ollut. Ja niinkun sitä mainostettiin!

 

 Joskus taivaanrannassa näkyy kaikkea outoa.

Yhdet synttärit oli myös. Perinteinen suklaakakku epäonnistui, mutta tuli syötyä. Tytär kysyi, teenkö aina samalla ohjeella ja ihmetteli sitten, miten se joka kerta maistuu erilaiselta. Totesin, että olen niin luova ihminen, etteivät ohjeet minua kahlitse.

Ohjeetta tein sukat synttärisankarin toiveitten mukaan. Ja hän tykkäsi.

Ohjeita on kuitenkin kiva katsella, joten tilasin kirjan. Sen saikin halvalta, kun tilasi tekijältä eikä kirjakaupasta. Siinä on yksi hieno kettusukkaohje, jota ehkä voisin joskus noudattaa tai soveltaa tai ainakin ajatella tekeväni.

Kotona olen siis ollut. Kerran kävin tuossa lähimmässä kauppakeskittymässä bussilla, bussilla, koska satoi. Tarkoitushan on toki kävellä, mutta vähiin on kävelyt jääneet, koska aina löytyy hyvä syy. 

Kyllä sika syitä löytää, jos ei ole maa jäässä, on kärsä kipeä.

 

 Koirapoikahan toki lenkittää minua säännöllisesti. Kalliolla on usein muitakin. Leikitään piilosta.

Pitihän minun ommellakin, mutta ei se vielä edennyt. Yhden laatikon sentään purin, katsoakseni, onko materiaalia. No, onhan sitä. Hyvä, että on, jos joskus vaikka innostuisin.

 

 Lopuksi vielä perinteinen lintukuva. Lajin saa tunnistaa.

--- 

Rupean harkitsemaan, mitä tänään jättäisin tekemättä.

Imax

Eilinen leffaelämys ilmeisesti pehmensi pääni, kun tuli lukihäiriö tuossa kalenterissakin. Mutta se on nyt korjattu ja Saga avasi pelin. Mutta eilisestä.

Kyllä Imax on maineensa veroinen, asettaa leffaelämyksen ihan omaan luokkaansa. Tykkäsin, tykkäsin. Toiseen kertaan näin Ihmeotukset 2: Grindelwaldin rikokset. Ekalla kerralla oltiin Scape-salissa, joka sekin on huippuluokkaa, joten oli vertailupintaa. Imaxin liput on toki kalliita, mutta joskus voi ihan nautinnon vuoksi käydä - etenkin, kun lapsi varaa liput valmiiksi.

Kauppakeskuksen jouluvalaistus on nyt perinteisestä poiketen

aika yltiöromanttinen.

Metroasemallakin oli uudet taideteokset.

Shiba tuli meille yökylään, kun omistajansa juhlivat yhteiselämänsä alkua. Pitää viedä koirat kohta koirapuistoon, kun on kovin aurinkoista ja kaunista ulkona. Mutta jos ensin vähän neuloskelisin, kun nyt jo kykenee. 

Kangaspinoni ovat edelleen pitkin poikin lattialla, kun on ajatus järjestellä nekin ja laittaa kiertoon jotain, mistä tiedän, etten niitä ikinä käytä. Järjestely ei nyt nappaa, mutta ennen itsenäisyyspäivän aattoa on tarkoitus saada ne pois, jotta voin nautiskella linnan juhlista.

Varis lentää pellon yli

eikä itke yhtään

Eilen sain taas inspiksen sukeltaa kaappeihini. Vein kaikki kangaslaatikot parvekkeelle pakkaseen ajatuksena siivota kaapit perusteellisesti, lajitella taas kerran ja ommella kankaista jotain käytettävää, jotta tavaramäärä edelleen vähenisi. (Outoa, ettei kaikki tämä riehuminen tunnu helpottavan kaappien tungosta. Mitenkähän täynnä ne joskus on ollut. Nyt voi kyllä avata ovia ilman,  että kaikki vyöryy päälle, joskus näin ei ollut.. Pitää mennä ostamaan lisää mustia isoja jätesäkkejä.)

Aamulla, kun katsoin ikkunasta, maa oli valkoinen. Hetken ajattelin, että lunta on satanut ja peittänyt kankaani, mutta se olikin vain kuuraa. Kaunista joka tapauksessa.

Meidän pieneen alikulkuun ilmestyi taidetta syksyllä, mutta on jäänyt kuvaamatta vaikka kovasti ilahduttikin.

Koirapoika haluaa aina mennä tätä kautta, ehkä sen takia, että minä yleensä en viitsisi kiertää tänne. Tänään kierrettiin. Oli kaunis aamu, kirpeä ilma, kevyt kävellä.

Painotus sanalla oli - oli kaunis aamu.

 Aurinko nousi

ja sumu laskeutui - ja laskeutuu. Nyt alkaa olla koko maailma usvan peitossa. Lempeää.

Viipalekuvaus

On se outoa, etten saa tuota rahatalouttani oordninkiin. Kuukausi toisensa jälkeen menee miinukselle. Ruokaa voisin ostaa vähemmän ja halvempaa vaikka keskimääräistä vähemmän siihen nytkin käytän. Pakollisille menoille en voi mitään. Pakottomissa pitänee ruveta entistä niuhommaksi. Viime kuussa innostuin palakaupassa. Innostumista pitää välttää.

Kesä kuluu vinhaa vauhtia. Aika ylipäänsä porhaltaa eteenpäin niin, ettei perässä pysy. Retkisäitäkin olisi, kun vain ulos menisi. Jotenkin on ote irronnut, jos sitä nyt on ollutkaan.

Paree pysytellä poissa linjoilta valittamasta.

Voisin suunnata uusille poluille, mutta lähden vain kuntosalille. Onhan sekin lähtemistä.

Palaan vasta, kun on jotain mukavaa kerrottavaa, kun olen raivannut tien läpi ankeiden ajatusten.

Kesäkassit

Osallistuin taas kesäkassivaihtoon.

Redrose lähetti minulle tällaisen värikkään kassin,

joka oli sisäpuolelta joa mahdollista, vieläkin kauniimpi.

 Kassin mukana oli kaikkea herkullista ja tuo kauniin punainen vetoketjuruusu

sekä tällainen hilpeä lisä norsukokoelmiini. Tämä on valolla ja äänellä varustettu avimenperä, jolla voin pelotella kulkijoita pimeän tullen.

Itse tein jämäkankaista putkikassin, jonka sai Satu.

Posti toi ihanan kortin. Kuvista tuli mieleen ne pari miellyttävää viikkoa, jotka vietin mummotettavien luona joku vuosi sitten. Kiitos paljon Pöllö!

Kävin jalkahoitajalla, jotta olisi kepeät jalat kesäksi. Ihan loppuvaiheessa jalkahoitaja huudahti: "Mikäs täällä on! Ihan kuin olisi veitsellä leikattu. Ole tämän kanssa nyt varovainen, kun mätäkuukin on tulossa." Ihmettelin vähän, mutta en sen kummemmin kiinittänyt asiaan huomiota, kunnes kotona jäi verisiä läikkiä lattioille. Kurkin varpaiden alle - ja todentotta! Siellä oli iso veitsellä leikattu haava. Ainoa, joka on veitsen kanssa hyörinyt varpaitteni lähellä, on se jalkahoitaja. Että sellaiset kepeät jalat tällä kertaa.

Mutta kaunis oli taivas eilen ja lämmintä on luvattu. Koirapojalla on treffitt toisen koirapojan kanssa, joten lähdetään ulos.

Onnistunut ostosreissu

Reissun onnistumista voi mitata monilla mittareilla. Hyvä reissu tarkoittaa paljon askeleita. Jalkapohjat kipeytyivät ja kolotusta löytyi muualtakin, myös päästä. Isot ostoskeskukset ovat väsyttäviä. Nappulapohjasandaalit, pizza ja olut auttoivat osittain.

Onnistumiseksi voitaneen laskea sekin, että kaikki loppukuun eurot katosivat vaikken paljon ostoslistasta poikennutkaan -- ja muutama juttu unohtuikin vaikka listaa luin useaan otteeseen. Kangaskaupassa piti käydä. Siellä oli paljon paloja. Oli ostettava jotain. Onhan minulla kankaita kotonakin jokunen laatikollinen, mutta ne eivät ole juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitaan. Oli sitten ostettava yksi ylimääräinen hyvänvärinen kangas, jos sitä joskus tarvitsisin.

Kirjakaupassa piti ostaa viidellätoista eurolla, jotta sai bonuskirjan. Bonuskirja on nyt jo lukemisen kohteena. On hyvä, kuten nuo kirjan ja ruusun -bonuskirjat yleensäkin. Suosittelen. Huomenna vielä ehtii. Ostin sitten kolme kirjaa, kun olivat vitosen kappale. En ole tuosta Guillouesta ikinä kuullut, enkä Suuri vuosisata -sarjasta. Valitsin, koska olivat halpoja, koska arvostan Like-kustannusta ja koska historia ei ole ikinä minua kiinnostanut, etenkään lähihistoria. Takakansitekstien perusteella tässä pääsee kevyessä muodossa tutustumaan viime vuosisadan historiaan.

Minunhan ei olisi tarvinnut ostaa kirjoja noin paljon, koska ostin muutakin, kortteja tietenkin ja tuon muistikirjan, joka äänteli kutsuvasti hyllyssä. Minulla kun ei ennestään ole tuollaista hempeää yliromanttista muistikirjaa, johon voisi kirjoitella kauniita kuvitelmia päivien kulusta. Kuvittelen nyt kesän aikana herkeän hempeäksi. puollustukseksi sanottakoon, että tingin muistikirjan hinnasta. Oli ainoa juuri tuolla kuviolla kansitettu. Joku oli sen kääreet repinyt pois, mutta pakko oli saada juuri tuo.

Kortteja ostin muualtakin, joten postiakin voi ruveta liikkumaan. Kävin parissa askarteluliikkeessä ja yhdessä käsityötarvikeliikkeessäkin. En ostanut, en edes katsonut, lankoja. Ihan muuta hain. kirjakaupan henkilökunta oli ihan omaa luokkaansa ystävällisyydessä. Ei ne muutkaan töykeitä olleet, mutta kovin asiallisia.

Menen hetkeksi pitkälleni tuon Eloven tytön viereen. Laita herätyksen tunnin päähän, koska epäilen nukahtavani vaikka kirja on hyvä.